Jamesonin hyökkäys
| Jamesonin hyökkäys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Ranskalaisessa lehdessä ilmestynyt aikalaispiirros Leander Jamesonin vangitsemisesta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 500 |
? | ||||||
Jamesonin hyökkäys oli brittiläisen seikkailijan Leander Starr Jamesonin johdolla Transvaalin buurivaltioon vuodenvaihteessa 1895–1896 tehty aseellinen hyökkäys, jonka tarkoituksena oli nostattaa Transvaalin brittivähemmistö kapinaan ja liittää alue Brittiläiseen imperiumiin. Epäonnistuneen kapinahankkeen taustavoimiin kuului vaikutusvaltainen kaivosliikemies ja brittiläisen Kapmaan pääministeri Cecil Rhodes. Transvaalin armeija pakotti muutamassa päivässä hyökkääjät antautumaan, mutta välikohtaus toimi esinäytöksenä kolme vuotta myöhemmin puhjenneelle toiselle buurisodalle.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapmaan pääministerinä vuodesta 1890 toiminut, sitä ennen timantti- ja kultakaivoksilla rikastunut Cecil Rhodes halusi ulottaa Britannian valtapiirin pohjoiseen, erityisesti Transvaalin alueelle, jossa oli vielä rikkaampia kultaesiintymiä. Hänen suunnitelmiensa suurin este oli Transvaalin kansallismielinen presidentti Paul Kruger, joka oli poistanut äänioikeuden ulkomaalaisväestöltä eli uitlandereilta, myös briteiltä, ja pyrki heikentämään Transvaalin taloudellisia siteitä brittiläisiin siirtomaihin. Transvaalin kaivosteollisuutta hallinneet brittiliikemiehet perustivat uitlanderien oikeuksia puolustamaan Kansallinen liitto (National Union) -nimisen kansalaisjärjestön, jonka johdossa oli Rhodesin veli Frank Rhodes.[1]
Tilanne kärjistyi, kun presidentti Krugerin protektionistinen kauppapolitiikka johti niin sanottuun uittokriisiin. Vähentääkseen Transvaalin taloudellista riippuvutta Kapmaasta Krugerin hallinto oli määrännyt sieltä tuleville rautatiekuljetuksille korkeat tuontitullit, mutta maksuja kierrettiin kuljettamalla rahtia muilla keinoilla maan rajan yli. Tukkiakseen porsaanreiän Krugerin hallitus kielsi vuonna 1894 ja uudelleen syyskuussa 1895 tavaran uittamisen maan etelärajana toimineen Vaaljoen yli, mutta joutui kummallakin kerralla peruuttamaan päätöksen, kun Rhodes ja Britannian uusi siirtomaaministeri Joseph Chamberlain uhkasivat ankarilla vastatoimilla.[2][1]
Toivoen Transvaalin brittivähemmistön nousevan kapinaan Rhodes ryhtyi suunnittelemaan aseellista väliintuloa yhdessä Chamberlainin, Britannian korkean edustajan Hercules Robinsonin ja vanhan yhteistyökumppaninsa Leander Jamesonin kanssa. Uitlandereiden kapinaa Transvaalissa ei kuitenkaan syntynyt, sillä heidän paikalliset johtajansa eivät päässeet sopimukseen hankkeen tavoitteista. Chamberlain ja Rhodes olettivat suunnitelman peruuntuneen, mutta valmisteluista vastannut Jameson toteutti hyökkäyksen kaikesta huolimatta.[1][2]
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jamesonin johtama noin 500 miehen suuruinen aseistettu joukko hyökkäsi 29. joulukuuta 1895 Betšuanamaan puolelta Transvaaliin tarkoituksenaan edetä kohti Johannesburgia, joka oli kaivosalueen ja brittiasutuksen keskus. Operaatio muuttui kuitenkin täydelliseksi fiaskoksi. Jamesonin miehet eivät onnistuneet katkaisemaan lennätinlinjoja, joten Transvaalin hallitus sai varoituksen lähestyvästä joukosta. Komendantti Piet Cronjén armeija saartoi Jamesonin joukon, joka joutui jo 2. tammikuuta antautumaan Doornkopissa lähellä Krugersdorpia. Kaikki jäivät vangiksi.[2][3] Cronjé lupasi säästää heidän henkensä, jos he antautuisivat, mutta heidät uhattiin kaikesta huolimatta teloittaa. Britannian hallituksen pyynnöstä heidät luovutettiin lopulta Britannian viranomaisille.[4]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jamesonin hyökkäyksen seurauksena buurien ja brittiväestön suhteet muuttuivat entistä epäluuloisemmiksi sekä Traansvaalissa että Kapmaassa. Kun Rhodesin osuus hankkeen suunnitteluun tuli ilmi, hän joutui eroamaan Kapmaan pääministerin tehtävistä ja muista julkisista viroistaan.[2][1] Jameson joutui Englannissa oikeuden eteen, mutta sai lopulta vain 15 kuukauden vankeustuomion, josta hänet vapautettiin vain muutaman kuukauden kuluttua terveyssyistä.[3] Kapinasuunnitelmaan osallistuneista uitlandereista useat tuomittiin Transvaalissa kuolemaan maanpetoksesta, mutta tuomiot lievennettiin myöhemmin suuriksi sakkorangaistuksiksi.[2] Vaikka Rhodesin poliittinen ura kariutui tapaukseen, Jameson onnistui joitain vuosia myöhemmin kohoamaan Kapmaan pääministeriksi.[3]
Jamesonin hyökkäykseen liittyi myös niin sanottu Kruger-sähkeen tapaus. Hyökkäyksen kukistamista seuranneena päivänä 3. tammikuuta 1896 Saksan keisari Vilhelm II lähetti presidentti Krugerille onnittelusähkeen. Transvaalissa sähke tulkittiin virheellisesti vihjeeksi siitä, että Saksa saattaisi tukea buureja sodassa Britanniaa vastaan. Tieto sähkeestä nostatti myös saksalaisvastaisia mielialoja Englannissa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Cecil Rhodes (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.6.2017.
- ↑ a b c d e Jameson Raid (englanniksi) South African History Online. Viitattu 28.6.2017.
- ↑ a b c Sir Leander Starr Jameson, Baronet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.6.2017.
- ↑ Nordisk familjebok (1910), s. 1233–1234 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.6.2017.
- ↑ Kruger Telegram (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.6.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- David Saks: The Jameson Raid – A Failed Dress rehearsal for the Anglo-Boer war (englanniksi) The South African Military History Society 2003.