Jailbird

Jailbird Hurriganes
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	syksy 1979, Birdland Recording Studios, Helsinki
Julkaistu	22. marraskuuta 1979
Formaatti	LP, MC, CD
Tuottaja(t)	Hurriganes
Tyylilaji	rock and roll
Kesto	27.21
Levy-yhtiö	Scandia Sonet
Muut kannet
Albumin takakansi
Listasijoitukset
Suomi: 9.  Ruotsi: 33.
Hurriganesin muut julkaisut
Hanger 1978	Jailbird 1979	10/80 1980
Singlet albumilta Jailbird
”Desirée" / "Pretty Mona” Julkaistu: 1979

Jailbird on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen seitsemäs studioalbumi, joka julkaistiin 22. marraskuuta 1979. Ennen levyn tekoa kitaristi Ile Kallio oli lähtenyt yhtyeestä, ja hänen tilalleen oli tullut yhtyeessä aiemminkin soittanut Albert Järvinen. Hurriganes palasi Jailbirdilla trio-muotoon sekä edellislevy Hangeria vahvemmin rock and roll -musiikkiin. Levyn tunnetuimpia kappaleita ovat ”I’m Ready”, ”Ya Ya” sekä ”Desirée”.

Musiikillisen ilmapiirin muuttuminen vaikutti Jailbirdin kaupalliseen menestykseen. Suomen levylistoja hallitsivat uudet nimet, eikä albumi noussut yhdeksättä sijaa korkeammalle. Kuitenkin Hurriganes oli edelleen suosittu lavaesiintyjä. Ruotsissa levy nousi sijalle 33 ja jäi siellä viimeiseksi listalle nousseeksi Hurriganes-albumiksi.

Hurriganesia avustaa albumilla kosketinsoittaja Pedro Hietanen. Yhtyeen itse säveltämien kappaleiden sanoitukset teki Jim Pembroke, joka myös laulaa kappaleen ”Let’s Drink Today.”

Hurriganesin edellisalbumi, vuonna 1978 ilmestynyt Hanger, oli tehty totutusta triosta poiketen viisimiehisellä kokoonpanolla. Remu Aaltonen ei soittanut kyseisellä albumilla lainkaan rumpuja, vaan niistä vastasi Beaver Aitto-oja.^[1] Jailbirdilla Hurriganes esiintyi jälleen kolmen hengen yhtyeenä. Lisäksi aiemmin vuonna 1979 Hurriganesista lähteneen Ile Kallion korvasi Albert Järvinen, joka oli soittanut yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla.^[2] Kallio soitti viimeiset keikkansa Hurriganesissa maaliskuussa ja 4. huhtikuuta Remu Aaltonen ilmoitti Järvisen paluusta Ilta-Sanomissa.^[3] Järvisen ensimmäinen esiintyminen yhtyeen riveissä oli jo kaksi päivää myöhemmin Suolahdessa.^[4] Järvinen teki Hurriganesin kanssa kaikkiaan kymmenkunta keikkaa Suomessa, minkä jälkeen oli vuorossa kahden viikon Ruotsin-kiertue muun muassa Thin Lizzyn lämmittely-yhtyeenä Tukholmassa.^[5] Kesällä Hurriganes esiintyi muun muassa Mustikkamaan juhannusjuhlilla sekä lukuisilla festivaaleilla. Heinä-elokuussa yhtye suuntasi jälleen Ruotsiin.^[6]

Hurriganes joutui tauolle loppukesästä 1979, kun basisti Cisse Häkkinen loukkasi sormensa jalkapalloa pelatessaan. Yhtye perui syyskuun keikat, ja lokakuun alkukin näytti huolestuttavalta, sillä uuden albumin työstö olisi jo pitänyt aloittaa. Tauosta oli kuitenkin myös hyötyä, sillä sen aikana työstettiin uusia lauluja tulevalle albumille.^[7]

Sävellyksiä alkoi vähitellen hahmottua. Yhtye päätti, että albumi tulisi olemaan edellislevy Hangeria selkeämmin rock and rollia, jota yleisö edelleen odotti Hurriganesilta. Sanoitukset tilattiin Jim Pembrokelta ja lainakappaleita valittiin kolme.^[7] Albert Järvinen on kertonut, että yhtye harjoitteli valmiiksi kaikkiaan kaksikymmentä kappaletta, joista osa pudotettiin lopulta pois. Remu Aaltosen mukaan harjoituksiin käytettiin aikaa studiossa kaksi viikkoa ja puolet kappaleista syntyi siellä.^[8]

Uusi albumi haluttiin alun perin äänittää Abban studioilla Ruotsissa, mutta levy-yhtiö Scandia piti sitä liian kalliina ratkaisuna heikohkosti myyneen Hanger-albumin jälkeen.^[8] Niinpä levytyspaikaksi valittiin helsinkiläinen Birdland-studio,^[9] joka sijaitsi Mellunmäen ostoskeskuksen alakerrassa. Vuonna 1977 avatun studion äänittäjänä toimi Dan Tigerstedt, jolla ei ollut ennestään paljoa kokemusta levyjen nauhoittamisesta.^[8] Äänitykset alkoivat hieman myöhässä, mutta uutta materiaalia alettiin kuitenkin saada nopeasti nauhalle.^[10] Yhtyettä vahvisti studiossa kosketinsoittaja Pedro Hietanen.^[8]

»Mä vähän pelonsekaisin tuntein valmistauduin siihen (äänittämiseen). En kokenut itseäni valmiiksi äänittäjäksi, kun olin muutaman levyn tehnyt, mutta suht alkeellisissa oloissa, ja nyt oli kyseessä THE Hurriganes. [..] Sessiot meni hyvin, biisit oli tosi hyvin harjoiteltu, ei mitään ylimääräisiä aineita Cissellä ja Järvisellä. Albert oli hyväntuulinen, ei iloa purskahteleva, mutta sen oloinen, että on hyvä fiilis, kaikki toimii.»
(Dan Tigerstedt, äänittäjä.^[11])

Albumin miksaamiseen jätettiin aikaa vain yksi päivä. Äänittäjä Dan Tigerstedt onkin myöhemmin valitellut, että levy miksattiin liian hätäisesti, mistä johtuen Jailbird jäi soundeineen ”hieman värittömäksi”.^[12]

Jailbirdin valmistuttua Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen vierailivat Teoston konttorissa Lauttasaaressa tarkistamassa uuden levyn teknisiä tietoja. Paljastui, että Remu Aaltonen oli merkinnyt kappaleet totuudenmukaisesti Jim Pembroken sanoittamiksi, mutta säveltäjäksi oli ilmoitettu vain Aaltonen. Järvinen ja Häkkinen kertoivat, että säveltäjät ovat todellisuudessa Aaltonen, Häkkinen ja Järvinen. Korjaus tehtiin saman tien. Järvinen tiesi olla tarkkana oikeuksista, sillä jo vuoden 1976 albumilla Hot Wheels Ile Kallion nimi oli riidan vuoksi jätetty säveltäjätiedoista pois, minkä lisäksi ”Shorai Shorai” -single oli merkitty yksin Aaltosen säveltämäksi. Jailbird oli samalla Hurriganesin viimeinen albumi, jossa koko yhtye mainittiin säveltäjiksi, ja josta Häkkinen sai säveltäjän tekijänoikeustuloja.^[13]

”	Jailbird-levyllä on legendaarisen Roadrunner-kiekon tunnelmaa. Rock purkautuu yhtä aitona, teeskentelemättömänä ja raivokkaana kuin maantiekiitäjälläkin.	”
– Lehdistölle jaettu, Jailbirdia promotoiva tiedote.[14]

Jailbird on edellislevy Hangeria vahvemmin rock and roll -tyylinen.^[15] Suurin osa kappaleista perustuu kolmeen sointuun ja kahteentoista tahtiin. Albert Järvisen kitaransoittotyyli ja soolot muistuttivat Hurriganesin varhaisista ajoista.^[10] Albumi pyrittiinkin rakentamaan viittauksin vanhalle yhteiselle maineelle, sillä parilla raidalla oli muistumia yhtyeen vanhemmista kappaleista. Myös Roadrunner-albumilla esiintynyt Mister X -nimimerkki koki uudelleensyntymisen.^[14] Remu Aaltosen mukaan yhtye purki saamaan Jailbirdille tunnelman, että ”meillä on kivaa”.^[16]

Jailbirdin tunnetuimpia kappaleita ovat ”I’m Ready”, ”Ya Ya” sekä ”Desirée”.^[15] Kahdesta ensin mainitusta tuli myös suosittuja keikkanumeroita.^[17] Hurriganes sovitti levyn materiaalin itse.^[18]

Avausraita ”Desirée” on melodinen mutta ”tanakka” kappale. Sillä katsottiin olevan mahdollisuuksia jopa hitiksi, sillä se julkaistiin singlenä. Albumin toinen kappale, ”I’m Ready”, on nopeatempoinen Fats Dominon kappale, jossa Pedro Hietanen soittaa Jerry Lee Lewis -tyylistä pianoa.^[10] ”Let’s Drink Today” syntyi, kun havaittiin, että albumi jäisi molemmilta puoliskoilta noin viisi minuuttia alimittaiseksi. Yhtye kävi läpi erilaisia Albert Järvisen riffejä ja koitti työstää niistä uutta kappaletta. Lopulta eräs riffeistä tyydytti Remu Aaltosta, ja kappaleen pohja oli valmis 15–20 minuutissa. Se kopioitiin C-kasetille ja ojennettiin Jim Pembrokelle, joka teki kappaleen sanoituksen Cisse Häkkisen autossa noin vartissa. ”Let’s Drink Today” yritettiin aluksi äänittää Aaltosen laulamana, mutta tästä luovuttiin pian. Pembroke tulkitsi lopulta kappaleen itse ja sai levykansitiedoissa nimekseen Mr. X.^[10][14] Cisse Häkkinen laulaa A-puolen päättävän kappaleen ”Pretty Mona”.^[10]

B-puolen aloittava ”House Party” on cover The Showstoppersin vanhasta soul-kappaleesta ”Ain’t Nothing But a Houseparty”. Se löydettiin The J. Geils Bandin levyltä.^[7] ”Get Along” tavoittelee yhtyeen suuren hitin, ”Get Onin”, henkeä.^[10] ”Brand New Sucker” on osittainen lainaus, sillä sen kertosäe on hyvin samantapainen kuin Steve Gibbons Bandin kappaleen ”Eddy Vortex” väliosa.^[7] ”Miss Betty” tehtiin jo silloin, kun Ile Kallio oli vielä mukana yhtyeessä. Kallion käsiala on havaittavissa kitarakompista.^[14] Kappale ”Ya Ya” on nopeatempoinen Lee Dorseyn 1950-luvun rock-klassikko. Hurriganesin version intro on lainattu The Tokens -yhtyeen kappaleesta ”The Lion Sleeps Tonight”.^[10] Yhtye oli esittänyt ”Ya Ya” -kappaletta Jailbirdin muiden covereiden tavoin jo kauan aikaa sitten.^[7]

Hurriganes oli ollut Henrik Schüttin kuvaussessiossa Helsingin Laivurinkadun studion sisäpihalla. Otoksista tehtiin monenlaista materiaalia, kuten julisteita ja promokortteja. Englantilainen taiteilija Bob Wagner laati Jailbirdin kannen mallia mainitsematta ja lupaa kysymättä näistä kuvista. Wagnerin kannessa yhtyeen jäsenet on istutettu amerikkalaistyyppiseen vankilaympäristöön. Teemaan sopivasti Jailbirdin julkistamiskeikka järjestettiin Sörnäisten vankilassa vankien ja muutaman toimittajan läsnä ollessa.^[19][20]

Suomessa Jailbird ilmestyi 22. marraskuuta 1979 Scandian kustantamana.^[21][22] Myynti ei ollut toivotun kaltaista.^[13] Albumi ei tuntunut löytävän uutta ostavaa yleisöä,^[20] ja se oli parhaimmillaan listan yhdeksännellä sijalla.^[23] Vaikka Hurriganes oli edelleen suosittu keikkamarkkinoilla, olivat myyntilistat vallanneet uudet nimet.^[24] Jailbird on samalla yksi alkuperäisen Hurriganesin (1971–1984) neljästä studiolevystä, jotka eivät ole myyneet kultalevyyn oikeuttavaa määrää.^[25]

Myös Ruotsissa yhtyeen suosio oli laskusuunnassa; Sonet-yhtiön julkaisema albumi nousi sijalle 33, kun edellislevy Stranded in the Jungle oli yltänyt top 20:een. Jailbird jäi samalla yhtyeen viimeiseksi Ruotsin listalle nousseeksi albumiksi.^[26]

Kun Jailbird ilmestyi, totesi Remu Aaltonen sen olevan ”pirun hyvä levy”, mutta jatkoi, ettei se ole niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Hän myös sanoi Albert Järvisen paluun merkinneen ”pelkkää plussaa”.^[20] Järvinen itse ei jälkeenpäin noteerannut albumia kovinkaan korkealle ja kutsui sitä ”väli-lp:ksi”.^[8] Kriittisenä kulttuurilehtenä pidetyssä Uudessa Laulussa Patrik Bifeldt antoi levylle hyvää palautetta:^[20]

»Jailbird on sitä varmaa stuffia. Siinä on kaikki mitä Hurriganesille kuuluu. Remu ja Cisse hoitavat laulamisen ja rytmin ja Albert heittää soolot. Yksinkertaista!? Hurriganesien juna kulkee varmasti leveillä raiteilla etsimättä turhia asemia ja sivuraiteita. Totta kai.»
(Patrik Bifeldt, Uusi Laulu.^[20])

Sen sijaan Helsingin Sanomissa oltiin kriittisempiä. Lehden arvostelijan mielestä albumi jää ponnettoman jyräämisen tasolle ja se on kansikuvaa myöten vaisua työtä. Myös Albert Järvisen kitaransoittoa lehden kriitikko arvosteli kumman vaatimattomaksi. Remu Aaltonen selitti myöhemmin levyn väitettyä vaisuutta sillä, että Järvinen oli ollut yhtyeessä vasta pari kuukautta. Syynä on pidetty myös aiempaa vaatimattomampaa studiota sekä ulkopuolisen tuottajan puuttumista.^[21]

Esko Lehtonen kirjoittaa vuonna 1983 ilmestyneessä teoksessaan Suomalaisen rockin tietosanakirja 1, että mitään sinänsä uutta Jailbird ei Hurriganesin vakiintuneisiin kuvioihin tuonut, vaikka Järvisen myötä yhtye olikin hieman kiristänyt otettaan.^[27]

Honey Aaltosen mukaan Jailbird on Hurriganesin uralla selvä välityö.^[17]

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Suomi	9.	12	marraskuu 1979	[23]
Ruotsi	33.	3	14.12.1979	[28]

• Kaikki kappaleet sovittanut Hurriganes^[18]

”Desirée” (1979, Scandia)

Desirée Pretty Mona Melodisella ”Desiréellä” katsottiin olevan mahdollisuuksia aina hitiksi asti. Se julkaistiin kuvakannellisena singlenä yhdessä Cisse Häkkisen tulkitseman ”Pretty Monan” kanssa. Listasijoituksia ei kuitenkaan kertynyt.[10] ”Desiréen” singleversion miksaus eroaa albumiversion vastaavasta.[29]

Muusikot

• Remu Aaltonen – laulu, rummut
• Cisse Häkkinen – basso, laulu
• Albert Järvinen – kitara
• Pedro Hietanen – kosketinsoittimet kappaleissa ”Desirée”, ”I’m Ready” ja ”Pretty Mona”
• Jim Pembroke (”Mr. X”) – laulu kappaleessa ”Let’s Drink Today”

Muut

• Dan Tigerstedt – äänittäjä
• Bob Wagner – kansi

Suomessa Jailbirdista on otettu kasettiformaatissa alkuperäispainoksen lisäksi yksi uusintapainos. Ruotsissa albumin vinyyliversiosta on kaikkiaan kolme erilaista etikettipainosta.^[22] Kasettiversiosta on Ruotsissa vain yksi painos.^[22][30] CD-levynä albumi on julkaistu vuosina 1989 ja 1996.^[31]

Vuonna 1989 Finnlevy julkaisi Jailbirdin samalla CD-levyllä yhdessä albumin 10/80 kanssa.^[32]

Svart Records julkaisi vuonna 2016 kaksi rajoitettua vinyylipainosta, joista toinen on painettu mustalle (300 kpl.) ja toinen siniselle vinyylille (200 kpl.). Painokset ovat avattavakantisia ja niiden mukana tuli myös juliste ja kaksi korttia. Lipposen levy ja kasetti julkaisi vuonna 2022 punaiselle vinyylille painetun 350 kappaleen painoksen.^[22]

Formaatti	Valtio	Levy-yhtiö ja tunnus	Julkaistu	Lähde
LP		Scandia SLP 675	1979	[22]
MC		Scandia SMK 5675	1979	[30]
LP		Sonet SLP 3051	1979	[22]
LP		Scandia SLP 675	1988	[22][31]
CD		Fazer Finnlevy MCD 17	1989	[31]
CD		Fazer 0630-13176-2	1996	[31]
MC		Scandia SMK 5675 (uusintapainos)	19??	[30]
LP		Svart SVR412 (musta vinyyli)	2016	[22]
LP		Svart SVR412 (sininen vinyyli)	2016	[22]
LP		LIPPOLEVY161 (punainen vinyyli)	2022	[22]

• Aaltonen, Honey & Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Hurriganes. Helsinki: Loisto, 2007. ISBN 978-952-459-765-4
• Fagerholm, John & Riihimaa, Jaakko: Albert Järvinen. Hämeenlinna: Johnny Kniga, 2011. ISBN 978-951-0-35182-6
• Hurriganes-keräilysivut

• Tietoa Jailbirdin vinyylipainoksista (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tietoa Jailbirdin kasettipainoksista (Arkistoitu – Internet Archive)