Johnny Rotten

John Lydon
John Lydon vuonna 2010.
Henkilötiedot
Koko nimi	John Joseph Lydon
Syntynyt	31. tammikuuta 1956 (ikä 68)
Ammatti	laulaja, lauluntekijä, muusikko, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Johnny Rotten
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1975–
Tyylilajit	Punk rock, post-punk, alternative rock
Soittimet	laulu, koskettimet, viulu, saksofoni, kitara, basso
Yhtyeet	Sex Pistols, Public Image Ltd
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

John Lydon (John Joseph Lydon, myös taiteilijanimellä Johnny Rotten; s. 31. tammikuuta 1956 Lontoo, Iso-Britannia) on brittiläinen muusikko, joka tuli tunnetuksi vuosina 1975–1978 kuuluisan punk-yhtye Sex Pistolsin laulajana.

John Lydon syntyi Lontoossa 31. tammikuuta 1956. Lydonin elämäkerran mukaan tieto ei kuitenkaan ole virallinen, sillä hänen syntymätodistuksensa on kadonnut. Lydonin vanhemmat, John ja Eileen Lydon, olivat molemmat katolilaisia siirtolaisia Irlannista. Perheeseen kuului myös hänen kolme veljeään, Bobby, Jimmy ja Martin.

Lontoon slummissa kasvanut John sairastui seitsemänvuotiaana vakavasti aivokalvontulehdukseen^[1] sen jälkeen, kun hän oli juonut saastunutta vettä. Sairastumisen vuoksi hän joutui sairaalaan yli vuodeksi ja oli suuren osan ajasta koomassa. Tämän seurauksena Lydon menetti suurimman osan muististaan. Kun pieni John pääsi kotiin sairaalasta, hän joutui opiskelemaan kaiken aiemmin oppimansa uudelleen äitinsä avustuksella. Tauti vaurioitti pojan selkärankaa pysyvästi ja myös hänen näkökykynsä heikentyi.

Vuonna 1975 nuoren Lydonin räikeä olemus kiinnitti uutta yhtyettä koonneen Malcolm McLarenin huomion. McLaren tarjosi työttömälle ja ikävystyneelle Lydonille paikkaa laulajana. Koe-esiintymisen jälkeen hänet otettiin mukaan bändiin, johon kuuluivat jo Steve Jones, Paul Cook ja Glen Matlock. Koe-esiintymisessä Lydon esitti shock rock/glam rock -yhtye Alice Cooperin vuoden 1970 menestyskappaleen I'm Eighteen. Yhtye sai lopulta nimen Sex Pistols, ja Lydon sai muilta yhtyeen jäseniltä lempinimen Johnny Rotten. Nimen keksijäksi mainittaan muun muassa Steve Jones, ja syyksi se, että Johnin hampaat olivat vihertävät silloin kun tämä liittyi bändiin.^[1]

Yhtye nousi nopeasti kuuluisuuteen Lydonin kapinallisten sanoitusten ja julkisuuskuvan myötä. Samainen julkisuuskuva aiheutti erimielisyyksiä Pistolsien sisällä, etenkin Lydonin ja Glen Matlockin välillä. Jatkuvien riitojen seurauksena Matlock jättikin bändin vuonna 1977, ja näin basistin paikka jäi avoimeksi. Lydon ehdotti muille Pistolsin jäsenille uudeksi basistiksi ystäväänsä John Simon Ritchie-Beverlyä, jolla ei kuitenkaan ollut lainkaan musikaalisia lahjoja. Bändin manageri McLaren otti Ritchie-Berverlyn mukaan vain tämän punk-tyylisen ulkonäön vuoksi. Myös Ritchie sai yhtyeessä uuden lempinimen, ja hänestä tuli Sid Vicious.

Huonosti soittava Vicious toi Sex Pistolsien imagoon lisää kaaosta. Samalla Vicious vei huomiota keulakuva Rottenilta, mikä huononsi yhtyeen jäsenten välejä. Kun kuvaan vielä lisättiin McLarenin juonittelut, Viciousin huumeongelmat ja tämän mieleltään epävakaa tyttöystävä, oli hajoaminen lopulta väistämätöntä. John Lydon erosi yhtyeestä Yhdysvaltain kiertueen päätteeksi tammikuussa 1978.

Lydon on kaikesta huolimatta esiintynyt yhtyeen alkuperäisten jäsenten kanssa vielä vuosina 1996, 2002, 2003, 2008, samoin kuin Julien Templen dokumentissa The Filth and the Fury.

Lydon perusti oman yhtyeensä Public Image Ltd (tyyliteltynä PiL, Ltd=Limited) vuonna 1978, kun Sex Pistols oli hajonnut. Samalla mies palasi käyttämään nimeä John Lydon.^[1] PiL esitti post-punk-musiikkia, joka erosi täysin Sex Pistolsin raa'asta punkista. PiL oli Lydonin omassa hallinnassa, toisin kuin Sex Pistols, jonka asioista päätti pitkälti Malcolm McLaren. Lydon päätti itse lähes kaikista yhtyettä koskevista asioista, hän muun muassa sanoitti ja lauloi kaikki laulut . Yhtye ei koskaan noussut suuren suosioon, vaikka se julkaisikin useita paljon kehuttuja albumeita. Yhtye jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 saakka. Lydon lakkautti Public Image Ltd:n vuonna 1992 ja alkoi suunnitella soolouraa.

Ensimmäisen sooloalbuminsa Psycho's Path, Lydon julkaisi vuonna 1995. Hän sävelsi, sanoitti ja esitti itse kaikki laulut. Albumi ei juurikaan menestynyt listoilla, ja se sai erittäin vaihtelevia arvosteluja kriitikoilta. Albumin Yhdysvalloissa julkaistu versio sisältää kappaleen ”Open Up”, jonka Lydon teki yhteistyössä Leftfieldin kanssa. ”Open Up” oli suuri klubihitti Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

John Lydon perusti Public Image Limited yhtyeen uudestaan ja julkaisi uuden P.I.L albumin "This is P.I.L" vuonna 2012.

Hän on myös työskennellyt tuottajana mm. vuonna 1979 4" Be 2"-yhtyeelle, jossa soitti Killing Joke-yhtyeen tuleva basisti Youth.^[2]

John Lydonin yhtye Public Image Ltd eli PiL oli ehdolla Irlannin edustajaksi jo vuoden 2018 Euroviisuihin, mutta ei selviytynyt jatkoon.^[3] Lydonin luotsaama PiL on jälleen mukana Irlannin edustajan karsinnassa vuoden 2023 Euroviisuihin kappaleella nimeltä ”Hawaii”. Herkkä kappale on omistettu John Lydonin puolisolle Nora Forsterille, joka sairasti Alzheimerin tautia.^[3][4] Lydon oli vaimonsa omaishoitaja.^[5] Lydonin mielestä kappaleella oli kuitenkin universaali sanoma: ”Kappale on osoitettu kaikille, jotka käyvät läpi vaikeita aikoja elämässä sen ihmisen kanssa, josta he eniten välittävät.”^[3]

Huolimatta siitä että John Lydon ja PiL pyrkivät Euroviisuihin jo toista kertaa, Lydon tylytti laulukilpailuja: RTÉ Radio 1:n haastattelussa hän sanoi inhoavansa koko Euroviisuja. ”Ne kappaleet ovat aivan kamalia. Koko se juttu on minusta vastenmielinen. Olen lauluntekijä ja haluan esiintyä livenä, ja tällaiset esitykset tuntuvat minusta humpuukilta”, Lydon sanoo. ”Mutta annamme sille mahdollisuuden ja yritämme rikkoa tuon kaavan.” Lydon kuitenkin kiittää saamastaan mahdollisuudesta: Irlannin yleisradioyhtiö RTÉ kutsui yhtyeen osallistumaan kilpailukarsintaan.^[5][3]

PiL ei tullut toisellakaan yrityksellä valituksi Irlannin Euroviisuedustajaksi, vaan Wild Youth -yhtyen valittiin voittajaksi. Kommentaattorit kehuivat Lydonin/PiL:n kappaletta herkäksi ja koskettavaksi. Laulun sanomaa pidettiin myös tärkeänä, mutta itse kappaletta ei nähty parhaaksi Irlannin edustajaksi Euroviisuihin.^[6]

Vuonna 1983 Lydon näytteli sivuosaa elokuvassa Copkiller, jonka pääosassa esiintyi Harvey Keitel. Elokuva haukuttiin suurimmilta osin lyttyyn, sen sijaan Lydon sai kehuja roolistaan rikkaana psykopaattina. Hänen näyttelijäntyönsä jäi kuitenkin siihen, ellei mukaan lasketa pieniä rooleja satunnaisissa elokuvissa silloin tällöin.

90-luvun puolivälissä Lydon isännöi Yhdysvalloissa päivittäistä, minuutin mittaista erikoisradio-ohjelmaa It's a Rotten Day, jossa hän kommentoi päivän uutisotsikoita.

TV:n puolella Lydon on erilaisten haastattelujen ohella esiintynyt mm. viihdeohjelmissa kuten Judge Judy ja I'm a Celebrity, Get Me Out of Here!, jonka jälkeen hän teki Discovery Channelille dokumentin haikaloista, hämähäkeistä ja belgialaiselle TV-kanavalle ohjelman Reynebeau & Rotten, jossa hän selvitti Marc Reynebeaun kanssa mikä tekee Britanniasta niin mahtavan. Vuonna 2000 Lydonilla oli oma TV-ohjelma Rotten TV, jota näytettiin yhdysvaltalaisella kaapelikanava VH1:llä muutaman jakson verran. Ohjelmassa Lydon käsitteli omalla tyylillään muun muassa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Lydon oli vuodesta 1979 lähtien naimisissa Nora Forsterin (ent. Maier) kanssa. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Forster sairasti Alzheimerin tautia, ja Lydon toimii hänen omaishoitajanaan. He asuvat Los Angelesissa Yhdysvalloissa.^[7] Nora Forster oli aiemmin naimisissa Frank Forsterin kanssa. Heidän yhteinen lapsensa oli myöhemmin The Slitsin laulajana tunnetuksi tullut Ariane Forster, taiteilijanimeltä Ari Up. Norasta ja Johnista tuli vuonna 2000 Arianen kaksospoikien huoltajat, ja myöhemmin myös Arianen kolmannen pojan Wiltonin huoltajat. Ariane kuoli 2010 48-vuotiaana rintasyöpään.^[8] Nora Forster kuoli vuonna 2023.^[9]

Lydon kertoo että hänen on helppo ymmärtää muistivaikeuksista kärsivää vaimoaan, koska hän itse menetti osan muististaan aivokalvontulehduksen seurauksena lapsena. Johnin veli tai käly hoitaa Noraa silloin, kun Lydon on kiertueella: "Tärkeintä on ettei hän tunne jäävänsä yksin." Nora on myös syy siihen, että John osallistui Masked Singer USA -kisaan. “Haluasin nähdä arvaako hän, ja hän arvasi. Hän sanoi: 'Johnny, se olet sinä!', ja se oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Oli palkitsevaa kuulla hänen puhuvan sillä tavoin.” Lydon lisää: “Jos ihmisen vain kärrää nurkkaan, he menehtyvät silkkaan suruun. En voisi antaa Noralle tapahtua jotain sellaista – enkä kyllä oikeastaan kenellekään.“ ^[8]

Vuoden 2016 alkupuolella Lydon ilmoitti, että hän on sokeutumassa. Hänen näkönsä on ollut huono jo lapsuusiässä sairastetusta aivokalvontulehduksesta lähtien.^[10]

Vuonna 1993 julkaistiin Lydonin omaelämäkerta Rotten : no Irish, no blacks, no dogs : the authorised autobiography : Johnny Rotten of the Sex Pistols. Lydonin lisäksi kirjoittajiksi mainitaan Keith ja Kent Zimmerman.^[11] Suomeksi teos on julkaistu vuonna 2005 nimellä Johnny Rotten.^[12] Kirja kertoo Lydonin nuoruudesta, Sex Pistolsin ja punkin noususta, tuhosta ja kaikista sen vaiheista. Kirjassa kuullaan myös monia muita henkilöitä, kuten toimittaja Caroline Coonia, Billy Idolia, Paul Cookia ja Steve Jonesia.

• "Ever get the feeling you've been cheated? Good night!" (viimeisen Sex Pistols konsertin jälkeen ennen hajoamista Winterland Ballroomissa San Franciscossa Amerikan kiertueella 14. tammikuuta 1978)
• "Much has been written about the Sex Pistols. Much of it has either been sensationalism or journalistic psychobabble. The rest has been mere spite. This book is as close to the truth as one can get ... This means contradictions and insults have not been edited, and neither have the compliments, if any. I have no time for lies or fantasy, and neither should you. Enjoy or die." (omaelämäkerrastaan Johnny Rotten)
• "You did not create me. I AM me." (manageri McLarenille)

• Viralliset sivut

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johnny Rotten Wikimedia Commonsissa