John Profumo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Profumo
Yhdistyneen kuningaskunnan sotaministeri
27. heinäkuuta 1960 – 5. kesäkuuta 1963
Monarkki Elisabet II
Pääministeri Harold Macmillan
Edeltäjä Christopher Soames
Seuraaja Joseph Godber
Henkilötiedot
Syntynyt30. tammikuuta 1915
Kensington, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut9. maaliskuuta 2006 (91 vuotta)
Arvonimiprikaatikenraali
Puoliso Valerie Hobson
Tiedot
Puolue Konservatiivit

John ”Jack” Dennis Profumo (30. tammikuuta 1915 – 9. maaliskuuta 2006), oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja sotaministeri, jonka suhde Christine Keeleriin johti poliittiseen skandaaliin 1963 ja hänen eroonsa ministerintehtävästä.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Profumo oli alun perin italialaista sukua ja kuninkaan lakimiehen poika. Hän kävi koulua Harrow Schoolissa ja opiskeli Oxfordin yliopistossa ja valittiin parlamenttiin 1940.[1] Hän oli naimisissa näyttelijätär Valerie Hobsonin kanssa. Hänellä oli neljännen Profumin paronin arvo, joka oli myönnetty suvulle Sardinian kuningaskunnan aikana. Hän kuului niihin 41 konservatiiviin, jotka äänestivät hallitustaan vastaan Narvik-keskustelussa toukokuussa 1940; tämä johti pääministeri Neville Chamberlainin eroon ja Winston Churchillin pääministerikauteen. Profumo palveli toisessa maailmansodassa Pohjois-Afrikassa, saavutti prikaatikenraalin arvon. Hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvon (OBE) 1944.

Hän palasi parlamenttiin 1950. Vuonna 1960 hänet nimitettiin sotaministeriksi Harold Macmillanin hallitukseen. Kolme vuotta myöhemmin hän erosi niin sanotun Profumo-skandaalin vuoksi. Profumo oli tapaillut malli Christine Keeleriä, joka samaan aikaan piti yllä suhdetta Neuvostoliiton laivastoattasea Jevgeni Ivanoviin.[2] Tapaus horjutti uskoa maan turvallisuuteen ja hallitukseen. Tapaus kuuluu Britanniassa suurimpiin skandaaleihin, ja Profumo joutui eroamaan jäätyään kiinni valehtelusta parlamentille väittäessään, ettei suhteessa ollut "mitään epäsopivaa". Hän ilmoitti erostaan 5. kesäkuuta 1963.[3][1]

Keeler tuomittiin muista syistä yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen. Keelerin ja Profumon toisilleen heinäkuussa 1961 esitellyt lääkäri Stephen Ward teki itsemurhan. Pääministeri Macmillan erosi syyskuussa tervessyistä ja hänen seuraajakseen tuli Alec Douglas-Home. Lokakuussa 1964 työväenpuolue voitti vaalit ja pääministeriksi tuli Harold Wilson.

Profumo jäi sivuun julkisuudesta ja työskenteli loppuelämänsä hyväntekeväisyyden parissa Lontoon East Endissä.[3] Vuonna 1975 hän sai Brittiläisen imperiumin komentajan arvon (CBE) hyväntekeväisyystyöstään.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 1963: Profumo resigns over sex scandal BBC. 5.6.1963. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Brown, Mark: Unseen Christine Keeler pictures to go on show The Guardian. 21.7.2010. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b Public private partnership, The Economist. 16.3.2006.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Davenport-Hines, Richard: An English Affair: Sex, Class and Power in the Age of Profumo. London: Harper Press, 2013. ISBN 978-0-00-743584-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Profumo&oldid=22503267”