John Crawfurd

John Crawfurd (13. elokuuta 1783 Skotlanti – 11. toukokuuta 1868 Englanti) oli skotlantilainen lääkäri, siirtomaajohtaja, diplomaatti ja tutkija.

Crawfurd oli Salmisiirtokuntien toinen residentti 1823–1826. Tutkijana hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat malaijin kielen kielioppi ja sanakirja (1852) ja Malaijan saariston historia (1820).

Crawfurd oli ammatiltaan lääkäri ja hän liittyi Englannin Itä-Intian kauppakomppanian lääkintäpalvelukseen 1803. Hänen asemapaikkoinaan olivat muun muassa Penang ja Jaava. Jaavalla hän tapasi ensimmäisen kerran Thomas Stamford Rafflesin.^[1]

Thomas Stamford Raffles oli erittäin tyytymätön Salmisiirtokunnan ensimmäisen residentin William Farquharin tapaan johtaa siirtokuntaa.^[2] Siksi hän nimitti lokakuussa 1823 uudeksi residentiksi Crawfurdin. Crawfurd jatkoi Rafflesin taistelua orjuutta ja merirosvoutta vastaan, mutta laillisti kuitenkin uudelleen uhkapeluun.^[3] Crawfurd oli vankkumaton vapaakaupan kannattaja. Salmisiirtokunnissa ei aikaisemminkaan ollut tullimaksuja, mutta nyt Crawfurd poisti myös kaikki satamamaksut.^[1]

Britannian ja Alankomaiden välinen, 17. maaliskuuta 1824 allekirjoitettu sopimus jakoi Malaijien saariston kahtia Malakansalmen kohdalta: britit saivat pohjoisosan (Malakan niemimaan ja Salmisiirtokunnat) ja Alankomaat eteläiset osat.^[3] Elokuussa 1824 Crawfurd sai vietyä päätökseen tätä koskeneet brittien, sulttaani Hussein Shahin ja temenggongin väliset neuvottelut. Sopimuksen mukaan Itä-Intian kauppakomppania sai haltuunsa Salmisiirtokuntien pääsaaren ja kaikki muut saaret jotka olivat 10 mailin säteellä siitä. Valta oli Salmisiirtokunnissa näin siirtynyt yksinomaan brittien käsiin. Joiden historioitsijoiden mielestä Crawfurd on tämän sopimuksen ansiosta Salmisiirtokuntien todellinen perustaja.^[1]