Jänönapila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jänönapila
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: arvense
Kaksiosainen nimi

Trifolium arvense
L.

Katso myös

  Jänönapila Wikispeciesissä
  Jänönapila Commonsissa

Jänönapila (Trifolium arvense) on yksivuotinen, punakukkainen, parikymmentä senttiä korkea apilalaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jänönapilakasvusto.

Jänönapila kasvattaa 10–30 cm korkean hennon varren. Varsi on pysty, tavallisesti monihaarainen ja harmaakarvainen. Lyhytruotiset lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 0,6–2 cm pitkiä, suikeita ja nirhalaitaisia. Kukinto on pitkänomainen ja harmahtava. Teriö on pienikokoinen ja tyveltä yhdislehtinen, verhiö on pitkäkarvainen, pitkä- ja kapealiuskainen ja teriötä pitempi. Kukan väri vaihtelee valkoisesta punertavaan. Jänönapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]

Jänönapilaa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia sekä pohjoista Fennoskandiaa ja Venäjää. Lisäksi sitä tavataan Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt laajalle Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itäosiin.[2] Suomessa jänönapila on maan eteläosissa muinaistulokas, pohjoisempana satunnainen uustulokas. Se on yleinen Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Manner-Suomessa, mutta on harvinainen muualla Etelä- ja Keski-Suomessa. Satunnaisena jänönapilaa on tavattu Oulun ja Kemin korkeuksille saakka.[1][3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänönapila kasvaa kuivilla kedoilla, kallioilla, satamissa, ratapihoilla ja tien- ja pellonpientareilla.[1]

Jänönapila on vanha lääkekasvi, jota on käytetty haavoihin. Virossa sitä on käytetty myös yskänlääkkeeksi.[4]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 288.
  2. Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Harklöver (Trifolium arvense) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2011. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2016: Jänönapila (Trifolium arvense) Kasviatlas. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 16.10.2017.
  4. Nummi, Aimo: Jänönapila – vanha lääkekasvi arkeo.net. Arkistoitu Viitattu 16.10.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]