Isolinnunruoho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isolinnunruoho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Linnunruohokasvit Polygalaceae
Suku: Linnunruohot Polygala
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Polygala vulgaris
L.

Katso myös

  Isolinnunruoho Wikispeciesissä
  Isolinnunruoho Commonsissa

Isolinnunruoho (Polygala vulgaris) on suurimmassa osassa Eurooppaa kasvava näyttävä, sinikukkainen kasvi. Suomessa laji on harvinainen ja se on rauhoitettu Manner-Suomessa.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkia

Isolinnunruoho kasvaa 10–25 cm korkeaksi. Varret ovat kohenevia tai lähes pystyjä, tyvestä hieman puutuneita. Kukinta-aikana varren alaosa on lehdetön. Sen mehevät pitkänsoikeat lehdet sijaitsevat vuorotellen varressa. Kukinto on lyhyt, harsuhko terttu, jossa kukkia on tavallisesti 10–30 kappaletta. Kukat ovat sinisiä, joskus myös valkoisia tai ruusunpunaisia. 6–8 mm pitkä kukka on erikoisen muotoinen: sen tyvessä on kaksi paperinohutta suurta verholehteä, ja teriö on näiden suojassa. Isolinnunruoho kukkii kesä-heinäkuussa.[2]

Isolinnunruoho on yleinen Euroopassa Portugalista Länsi-Venäjälle saakka. Suomen lähialueilla lajia tavataan yleisesti Ruotsin ja Norjan eteläosissa sekä Baltiassa.[3] Suomessa isolinnunruohoa tavataan nykyisin Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Suomessa. Muualta etelärannikolta laji on hävinnyt.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnunruoho kasvaa kuivahkoilla niityillä, kedoilla, kivisillä mäillä ja ahoilla.[2]

  • Fletcher, Neil: Kukat, s. 255. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30139-6
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 20.12.2009.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 312.
  3. Den virtuella floran: Jungfrulin (ruotsiksi) Viitattu 7.3.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]