Ilmastofiktio

Ilmastofiktio (lyhennetään cli-fi sanoista climate fiction) on tieteiskirjallisuuden lajityyppi, joka käsittelee ilmastonmuutosta. Nimityksen synty yhdistetään Dan Bloomiin, joka nimesi novellinsa Polar City Red lajityypiltään ilmastofiktioksi. Bloomin teos ei menestynyt kaupallisesti, mutta National Public Radio (NPR) otti termin käyttöön, jonka jälkeen se on levinnyt viraalisesti.^[1][2] Termi on jälkikäteen yhdistetty useisiin teoksiin ja vanhimmat tieteiskirjallisuuden teokset, joissa käsitellään ympäristöä ja ilmastoa ovat peräisin 1960-luvulta (esimerkiksi J.G. Ballardin Uponnut maailma, The Drowned World). Kiinnostus aiheeseen on herännyt muun muassa Michael Crichtonin ekoterroristeja käsittelevästä teoksesta Pelon ilmasto (State of Fear, 2004).^[3] Frank Herbertin teosta Dyyni pidetään lajityypin pioneerina.^[4] Kirjailijat kuten Amitav Ghosh kyseenalaistivat 2010-luvulla miksi aihetta käsitellään niin vähän fiktiossa. Lajityyppi usein esittää painajaismaisen uuden todellisuuden, joka on seurausta katastrofisesta tapahtumasta.^[5] Margaret Atwood on ehkä tunnetuin lajityypin kirjailija.^[1]