Ion Khioslainen
| Ion | |
|---|---|
| Ἴων | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 490/480 eaa. Khios |
| Kuollut | 420 eaa. |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, runoilija, filosofi |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Aikakausi | klassinen kausi |
| Tyylilajit | tragedia, lyyrinen runous |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ion Khioslainen (m.kreik. Ἴων ὁ Χῖος, Iōn ho Khios; n. 490/480–420 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, lyyrinen runoilija ja filosofi, joka oli kotoisin Khioksesta. Hän oli Aiskhyloksen, Euripideen ja Sofokleen aikalainen. Ionin lukuisista näytelmistä ja runoista on säilynyt vain joitakin nimiä ja katkelmia. Hän kirjoitti myös joitakin proosamuotoisia teoksia muun muassa historiasta ja filosofiasta.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ion oli Orthomeneen poika. Häntä kutsuttiin myös Ksuthoksen pojaksi, mikä oli todennäköisesti komediakirjailijoiden keksimä nimitys ja viittasi myyttisen Ionin isään Ksuthokseen.[1][2] Ion muutti nuorena Ateenaan ja ystävystyi Kimonin kanssa. Hän kirjoitti tästä ylistäviä huomioita, jotka ovat säilyneet Plutarkhoksen lainaamana.[1][3] Plutarkhos kertoo Ionin arvostelleen Periklestä,[4] jonka sanotaan olleen hänen kilpailijansa rakkaudessa.[5] Ion oli läheinen myös Aiskhyloksen kanssa, mikäli uskomme Plutarkhoksen mainitsemaa anekdoottia,[6] mutta hän sai mainetta tragediakirjailijana vasta tämän kuoleman jälkeen. Ionin itsensä mukaan hän tapasi Sofokleen Khioksella kun tämä oli Samosta vastaan suuntautuneen retkikunnan johtajana vuonna 440 eaa.[7]
Ionin ensimmäinen tragedia esitettiin 82. olympiadin aikana eli vuonna 452 eaa. Hänet mainitaan näytelmäkilpailun kolmantena Euripideen ja Iofonin jälkeen 87. olympiadilla vuonna 429/428 eaa. Aristofaneen Rauhan perusteella vaikuttaa, että hän kuoli ennen sen esitysvuotta 421 eaa.[8] Ionin mainitaan voittaneen näytelmäkilpailun vain kerran. Tuolloin hänen kerrotaan saaneen sekä dithyrambi- että tragediapalkinnot samalla kertaa, ja lahjoittaneen sen kunniaksi kaikille ateenalaisille ruukun viiniä.[9] Näin hän vaikuttaa olleen hyvin varakas. Strabon mainitsee Ionin merkittävien khioslaisten joukossa.[1][10]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmät ja muu runous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ionin tragedioiden määräksi mainitaan antiikin lähteissä vaihtoehtoisesti joko 12, 30 tai 40. Näistä tunnetaan nimeltä seuraavat 11:[1]
- Agamemnon (Ἀγαμέμνων, Agamemnōn)
- Alkmene (Ἀλκμήνη, Alkmēnē)
- Argoslaiset (Ἀργεῖοι, Argeioi)
- Eurytidit (Εὐρυτίδαι, Eurytidai)
- Foiniks (Φοῖνιξ) eli Kaineus (Καινεύς)
- Laertes (Λαέρτης, Laertēs)
- Omfale (Ὀμφάλη, Omfalē) (satyyrinäytelmä)
- Suuri näytelmä (Μέγα δρᾶμα, Mega drāma)
- Teukros (Τεῦκρος)
- Toinen Foiniks (Φοῖνιξ δεύτερος, Foiniks deuteros)
- Vartiopäälliköt (Φρουροί, Frūroi)
Pseudo-Longinos ei antanut Ionin tragedioista kovin hyvää arviota.[11] Ionin teoksista kirjoittivat kommentaareja muun muassa Arkesilaos, Baton Sinopelainen, Didymos Khalkenteros, Epigenes ja Aristarkhos Samothrakelainen.[1][12]
Eräältä Aristofaneen skoliastilta tiedetään, että Ion kirjoitti myös lyyristä runoutta, komedioita, epigrammeja, paiaaneja, hymnejä ja elegioita. Komedioiden olemassaolo voidaan kyseenalaistaa, koska grammaatikot vaikuttavat usein sekoittaneen ne tragedioihin, mutta ne eivät myöskään ole mahdottomuus, sillä Ion vaikuttaa kirjoittaneen muutoinkin laaja-alaisesti. Hänen elegioistaan on säilynyt osia Kreikkalaisessa antologiassa.[1]
Proosa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ionin proosamuotoisia teoksia olivat Aristofaneen skoliastin mukaan:[1]
- Perustaminen (Κτίσις, Ktisis) eli Khioksen perustaminen (Χίου κτίσις, Khiū ktisis) – Joonian murteella kirjoitettu historiallinen teos, joka käsitteli Ionin kotikaupungin historiaa ja vaikuttaa jäljitelleen Herodotoksen Historiateosta. Teos oli todennäköisesti sama, jota Pausanias lainasi nimellä Syngrafe (Συγγραφή, Syngrafē).[13]
- Kosmologikos (Κοσμολογικός) – Todennäköisesti sama kuin filosofinen teos nimeltään Triagmos (Τριαγμός) tai Triagmoi (Τριαγμοί), joka vaikuttaa olleen tutkielma asioiden järjestymisestä pythagoralaisen triadien teorian mukaisesti. Siitä on säilynyt joitakin katkelmia.[14]
- Hypomnemata (Ὑπομνήματα, Hypomnēmata) – Jotkut ovat pitäneet teosta samana kuin teos Epidemiai (Ἐπιδημίαι, Epidēmiai) tai Ekdemetikos (Ἐκδημητικός, Ekdēmētikos),[15] joka sisälsi joko kuvauksen Ionin omista matkoista, tai tunnettujen henkilöiden käynneistä Khioksella.[1]
- Presbeutikon (Πρεσβευτικόν) – Sisällöltään tuntematon teos, jota jotkut pitävät epäaitona.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Smith, William: ”Ion (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Scholium ad Aristoph. Pac. 830; Suda, Eudocia, Harpocr., Ion.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Kimon” 5, 9, 16.
- ↑ Plutarkhos: Perikles 5, 28.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai X.436.
- ↑ Plutarkhos: Miten huomata edistymisensä hyveessä (Quomodo quis suos in virtute sentiat profectus) 8.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai XIII.603.
- ↑ Aristofanes: Rauha 830.
- ↑ Scholium ad Aristoph. Pac. 830; Suda, Ἀθήναιος; Athenaios: Deipnosofistai I.3; Eustath. ad Hom. s. 1454, 24.
- ↑ Strabon: Geografia XIV.
- ↑ Pseudo-Longinos: Korkeasta tyylistä 33.
- ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit IV.31; Athenaios: Deipnosofistai X.436, XI.468, XIV.634.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus VII.4.6.
- ↑ Diels, Hermann Alexander & Kranz, Walther: Die Fragmente der Vorsokratiker 36.
- ↑ Iulios Polydeukes, II.88.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jennings, Victoria & Katsaros, Andrea: The world of Ion of Chios. (Nide 288 / Mnemosyne. Supplementum) Brill, 2007. ISBN 978-90-47-42118-4