In dulci jubilo

In dulci jubilo on joululaulu, ns. makaronilaulu, joka on kirjoitettu latinaksi ja kansankielellä.

Laulun vanhin muoto on latinalais-saksalainen "In dulci jubilo nun singet und seid froh". Sitä pidetään 1300-luvulla syntyneenä ja sen kirjoittajana tai muistiinmerkitsijänä mainitaan prahalainen professori Petrus Dresdensis.^[1]

Laulusta on säilynyt erimittaisia neljä- ja kuusisäkeistöisiä versioita, mutta yleisimmin siitä tunnetaan nelisäkeistöinen versio. Reformaation jälkeen laulusta on jäänyt pois Neitsyt Mariasta kertova säkeistö (Mater et filia, o iungfrau Maria). Laulun sävelmä on säilynyt käsikirjoituksena 1400-luvun alusta, mutta sitä pidetään yhtä vanhana kuin tekstiä. Painettuna se on julkaistu 1583 ilmestyneessä Piae Cantiones -kokoelmassa. ^[1] Laulu on käännetty useille eri kielille ja enimmäkseen laulun kaksikielisyys on säilynyt.

Niin sanottu makaronirunous on saanut alkunsa italialaisen Tifi Odassin satiirista Carmen Macaronicum (1490); makaronirunouden tunnetuin edustaja oli Teofilo Folengo (k. 1544). Tällaista kielten sekoittamista käytettiin aikoinaan erityisesti leikillisissä tai pilkallisissa runoissa. Kun sitä käytettiin virsissä, kuten tässä jouluvirressä ei kyse ole kielten sekoituksesta, vaan laulun teksti etenee vuorotellen latinan ja jonkin muun kielen vaihdellessa.^[2]

”In dulci jubilo” on ollut myös Suomessa tunnettu. Jacobus Finno oli suomentanut koko virren, latinankielisetkin säkeet virsikirjaansa 1583. Laulu painettiin ruotsi-latina-versiona Piae Cantiones -kokoelmaan 1582 ja Turun tuomiorovasti Pietari Melartopaeuksen laatimana suomi-latina-versiona Maskun Hemmingin virsikirjaan 1605 "In dulci iubilo, Nyt on isoi ilo / Mailman Messias Maca in praesepio“. Se oli kaksikielisenä myös vuoden 1701 virsikirjassa "In dulci Jubilo, Nyt on iso ilo, Mailman Messias makaa in praecepio", mutta vuoden 1886 virsikirjaan se oli käännetty kokonaan suomeksi "Nyt ilowirttä weisatkaam' Yhdessä äänin laulakaa'; Käykääm', katsokaamme". Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa vuodelta 1986 se on virsi 18: "Nyt ilovirttä veisaten me kiittäkäämme riemuiten", tekstin ovat muokanneet Samppa Asunta ja Anna-Maija Raittila 1984. Laulu on useissa joululaulukokoelmissa erilaisina käännöksinä ja muokkauksina.

Ruotsin kirkon virsikirjassa se on edelleen kaksikielinen, virsi 433 "In dulci jubilo/ jo laulu kaikukoon!/ Nukkuu poika parhain /nyt in praesepio". Virren teksti on Pekka Kivekkään muokkaama Piae Cantiones -version (1582) pohjalta 1992.

Helsingin katolisen hiippakunnan virsikirjassa Cantemus^[3] on hiemen erilainen Pekka Kivekkään tekemä käännös, virsi 58: "In dulci jubilo/ jo laulu kaikukoon!/ Kaikkivaltiasta /nyt in praesepio”.

Laulun sävelmä on liitetty 1300-luvulla eläneeseen saksalaiseen dominikaaniveljeen ja mystikkoon Heinrich Susoon. Se on liittynyt uskonnolliseen tanssiin, siitä todistaa Suso omaelämäkerrallisessa teoksessaan Das Büchlein der ewigen Weisheit vuodelta 1328. Suso kertoo vierailleensa taivaassa ja osallistuneensa enkeleiden riemukkaaseen ja taitavaan tanssiin; tanssinsa säestykseksi enkelit hänen mukaansa lauloivat juuri tätä laulua. Sävelmä on painettu ensimmäistä kertaa Josef Klugin Geistliche Lieder -kokoelmassa 1533, ja siinä asussa se on myös muun muassa vanhimmissa ruotsalaisissa lähteissä. Laajalle levinneeksi ja tunnetuksi se tuli kuitenkin vasta 1900-luvun alussa erilaisten joululaulukokoelmien kautta^[4]. Monet säveltäjät ovat käyttäneet sävelmää teoksissaan, muun muassa Johann Sebastian Bach (esimerkiksi BWV 368, BWV 729).^[5]

Sibelius-Akatemian sivulla laulun sävelmä vuoden 1701 virsikirjassaː http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/edishow_s.cgi?idi=00105

Piae Cantiones - kokoelman In ducli jubiloː http://www.hymnsandcarolsofchristmas.com/Hymns_and_Carols/NonEnglish/in_dulci_jubilo-piae_cant.htm