Hypergamia

Hypergamia on käsite biologiassa ja yhteiskuntatieteissä. Yhteiskuntatieteissä hypergamia tarkoittaa "ylöspäin naimista", toisin sanoen omaa asemaansa korkeamman puolison löytämistä.

Naiset ovat miehiä valikoivampia kumppaninsa valinnassa (Feingold, 1992; Hatfield & Sprecher, 1995; Hill & Hurtado, 1996; Kenrick et al., 1990).

Biologiassa ja evoluutiopsykologiassa hypergamia tarkoittaa lisääntymiskäyttäytymistä (seksuaalikäyttäytymistä), jossa naiset (yleensä) tai miehet (joskus) etsivät kumppaneita, jotka ovat objektiivisesti katsoen parempikuntoisia kuin he itse. Naaraiden hypergaminen käyttäytyminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että anisogamiasta johtuen naaraiden kyky tuottaa jälkeläisiä on paljon rajoitetumpi kuin urosten, joten paras strategia geenien siirtämiseksi eteenpäin on valita mahdollisimman laadukas kumppani.

Gilles Saint-Paul (2008) väitti matemaattisten mallien perusteella, että naisten hypergamia ihmisrodussa johtuu siitä, että naisilla on enemmän menetettävää yksiavioisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä (kun otetaan huomioon heidän alhaisempi lisääntymisnopeutensa ja rajalliset hedelmällisyyskaudet), minkä avioliitto voi kompensoida. Avioliitto heikentää naisen jälkeläisten geneettistä kokonaislaatua sikäli kuin se sulkee pois mahdollisuuden hedelmöitymiseen miehen kanssa, joka on vielä laadukkaampi kuin naisen kumppani, vaikka se ei lisäisikään kyseisen vanhemman panosta lapsen kasvatukseen. Tämä vaje voidaan kuitenkin korvata geneettisesti alempiarvoisen aviomiehen vanhempien panoksella lasten kasvatuksessa.^[1]

Yhtenä hypergamian muotona on pidetty pariutumista vanhemman kumppanin kanssa. Suomessa miesten ensimmäisen avioliiton keskimääräinen solmimisikä on hieman naisia suurempi (n. 2,1 vuotta).^[2]