Huispaus (urheilulaji)

Huispaus
Ensimmäinen ottelu	2005
Alkuperämaa	USA
Piirteet
Tyyppi	Pallopeli, täyskontakti
Kilpailumuodot	Joukkuepeli
Joukkueen koko	7-21
Varusteet	Luuta, jalkapallovarusteet
Pelikenttä	50x33 m, pillerin muotoinen kenttä
Pelialue	76x44 m suorakulmio
Peliaika	Kun sieppi napataan, noin 30 min
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö	Internation Quidditch Association (IQA)
Levinneisyys	Maailmanlaajuinen, etenkin USA, Englanti, Australia ja Ranska
Jäsenliittoja	Monella maalla omansa
Rekisteröityjä pelaajia	Kymmeniä tuhansia
Olympialaisissa	Näytöslaji Lontoossa 2012
MM-kilpailut	Joka toinen vuosi
Infobox OKNimi-testi OK

Huispaus on urheilulaji, jossa kaksi seitsenhenkistä joukkuetta pelaa toisiaan vastaan noin jääkiekkokaukalon kokoisella kentällä. Pelissä on erilaisia palloja, lupa tehdä fyysistä kontaktia ja pelaajilla on oltava luuta jalkojen välissä pelin aikana. Peli perustuu J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjan samannimiseen peliin, ja joskus siitä käytetäänkin nimitystä jästihuispaus erotuksena velhojen pelaamasta pelistä. Ehkä isoin ero näiden kahden variaation välillä on, että ihmisten pelaamassa palloilupelissä kenenkään ei oleteta osaavan lentää ja tämän takia sääntöjä on muokattu sopiviksi.

Kenttä on noin jääkiekkokaukalon kokoinen kulmista pyöristetty alue, jonka molemmissa päissä on kolme eri korkeudella olevaa maalirengasta. Kentällä on joukkueesta 3 jahtaajaa, 2 lyöjää, 1 pitäjä ja noin puolesta välistä eteenpäin myös 1 etsijä. Joukkueen koko on enintään 21 pelaajaa, joten vaihtomiehiä on runsaasti. Ottelu kestää noin 35 minuuttia ja loppuu kun sieppi napataan. Sieppi tulee kentälle 17 minuutin kohdalla ja sen nappaamisesta saa 30 pistettä. Sieppi on puolueeton toimitsijahenkilö ("sieppijuoksija"), joka pukeutuu mieluiten keltaiseksi, ja roikottaa itse sieppiä pelihousujensa takaosassa. Pelin loppuessa joukkue, jolla on eniten pisteitä, voittaa. Jahtaajat yrittävät heittää kaadon (löysähkö lentopallo) maalirenkaiden läpi ja pitäjä yrittää estää jahtaajia. Lyöjät häiritsevät parhaansa mukaan vastapuolta yrittämällä osua heihin ryhmyillä (polttopalloilla). Säännöistä tarkemmin alla.^[1]

Peli sai alkunsa 2005 USA:ssa ja jo kolmen vuoden päästä järjestettiin ensimmäiset maailmanmestaruuskisat.^[2] Peli on suosittu etenkin englantia puhuvien maiden opiskelijoiden keskuudessa, mutta tällä hetkellä sitä pelataan myös esim. Ranskassa, Belgiassa, Meksikossa, Argentiinassa ja Brasiliassa. Peli on levinnyt myös Aasiaan, mutta vahvaa huispauskulttuuria ei käytännössä ole kuin Englannissa, USA:ssa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa. USA:ssa lajin harrastaijia on jopa kymmeniä tuhansia.^[3]

Huispauksen yksi kiinnostavimmista säännöistä ovat gender-equality rule (sukupuolten tasa-arvo) ja max four rule (enintään neljä). Nämä kun yhdistää, saadaan sukupuolten tasapainosääntö, mikä tarkoittaa että kentällä ei saa olla joukkueesta kuin enintään neljä henkilöä, jotka identifioivat itsensä saman sukupuolisiksi. Käytännössä siis kentällä on aina vähintään kolme naispuolista henkilöä. Tämä sääntö tekee huispauksesta täysin uniikin lajin, sillä siinä ei ole miehille ja naisille erikseen joukkueita ja henkilöt, jotka eivät identifioi itseänsä kumpaankaan kastiin, voivat pelata ongelmitta samoissa joukkueissa kuin muutkin. ^[3]

Peli sai alkunsa "aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä" Middleburyn high schoolissa USA:ssa 2005. Kaksi vuotta myöhemmin peli levisi viereiseen high schooliin ja ensimmäinen koulujen välinen peli näki päivänvalon. Pelin huomattiin soveltuvan mainiosti opiskelijoille ja etenkin järjestöjen ja laitosten välisiin otteluihin, huispausta kun ei kukaan oikein osannut kunnolla pelata.^[1][2]

Vuonna 2008 pelattiin ensimmäiset maailmanmestaruuskisat Middleburyssä, ja paikalla oli 13 joukkuetta, aina Kanadasta asti. Urheilulajin kasvaessa kävi selväksi, että sille piti perustaa oma kattojärjestö. Voittoatavoittelematon International Quidditch Association (IQA) perustettiin 2010 ja sen tehtäväksi muodostui hallinnoida ja kehittää huispausta.^[1]

2011 pelattiin World Cup V New Yorkissa, ja tällä kertaa mukana oli joukkue myös Suomesta. Kyseessä oli muutenkin melko suuri turnaus, sillä paikalla oli 96 joukkuetta ja jopa 10 000 katsojaa ^[1]. 2012 IQA järjesti ensimmäiset Global Gamesit Lontoossa, jossa huispaus oli Olympialaisten yksi näytöslajeista^[4]. Global Gamesin tarkoituksena on kiertää maailmaa joka toinen vuosi ja kerätä maailman parhaat huispaajat yhteen. 2016 se nimettiin IQA World Cupiksi, ja kisoissa nähtiin varsinainen ihme kun Australian joukkue peittosi kisoja hallinneen USA:n ensimmäistä kertaa.^[1]

Suomesta lähti 2011 pelattuihin kilpailuihin yksi joukkue Vaasan yliopistosta^[5]. Huispauskulttuuri kuitenkin hiipui nopeasti, sillä joukkue koostui lähinnä vaihto-oppilaista. Joukkueen perustaja Alberto Guzmán Abundes ihmetteli suomalaisten nihkeilyä loistavaa lajia kohtaan, ja epäili ihmisten olevan liian ujoja lajiin Suomessa.^[6]

Syksyllä 2017 Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (Ayy) yhteisöjaosto Aava päätti yrittää uudestaan ja järjestää kaikkien aikojen ensimmäiset Akateemisen huispauksen MM-kisat Espoossa. Turnauksessa oli mukana 11 joukkuetta ja ensimmäinen akateemisen maailman huispausmestaruus saatiin ratkottua.^[7]

Suomesta on lähdössä Italiaan 2018 IQA World Cupiin maajoukkue.

Tällä hetkellä United States Quidditch (USQ) ja IQA julkaisevat omat sääntökirjansa, jotka ovat käytännössä samanlaisia. Tähän asti USQ on julkaissut ensin omat päivitetyt sääntönsä, jonka pohjalta IQA on joko päivittänyt ne omaan sääntökirjaansa tai muokannut niitä jotta "ne ottavat huomioon kansainvälisen pelin luonteen". Viimeisimmät vedokset kirjoista ovat USQ Rulebook 11 ja IQA Rulebook 2016-2018.^[1] Sääntöjä on myös kätevä muokata omanlaisiksi, niin kuin esimerkiksi on tehty Akateemisen huispauksen MM-kisoissa.^[7] Yleinen tapa onkin huispata niin että sieppi on heti alusta asti pelissä, mutta ei ole sidottu pelialueeseen. Tämä voi kuitenkin johtaa piinallisen pitkiin peleihin, kun sieppiä ei meinaa etsijöiden ponnistelusta huolimatta löytyä tuntikausiin. Seuraavaksi selostettavat säännöt pohjautuvat IQA:n sääntöihin. ^[1]

Pelin alkaessa kentällä ovat kaikki muut pelaajat paitsi etsijät. Pelaajat ovat ryhmittyneet omalle pitäjäalueelleen, luudat ovat maassa ja pallot pois lukien sieppi järjestetty keskiviivalle. Tuomari huutaa "Lennä!" ja peli alkaa. Jahtaajat ja pitäjät pelaavat kaatoa ja yrittävät saada sen vastapuolen maalirenkaiden läpi, josta saa 10 pistettä. Lyöjät häiritsevät vastapuolta yrittäen osua heihin ryhmyillä. Muiden pelatessa etsijät ja sieppijuoksija odottavat kentän laidalla, kunnes 17 minuutin kohdalla etsijäpaitsio loppuu ja sieppijuoksija siirtyy kentälle. Etsijät seuraavat 18 minuutin kohdalla ja peli loppuu kun sieppi napataan, mistä saa tosin vain 30 pistettä. Sieppi on puolueetoon toimitsija, jonka pelihousuista selän puolella roikkuu tennispallo, joka siis on varsinainen sieppi. Tässä vaiheessa joukkue, jolla on eniten pisteitä, voittaa.

Peli on hyvin nopeatempoista, sillä vaihdot tapahtuvat lennosta, kaato siirtyy toiselle joukkueelle aina kun maali on tehty, kentällä ei ole selviä rajoja (ei rajaheittoja tms.) ja fyysinen kontakti on sallittua. Peli kestää yleensä 30-40 minuuttia, ja useissa turnauksissa siepille asetetaankin erilaisia rajoituksia (ei saa käyttää käsiä tms.), jotta peli pysyisi sopivan pituisena.

• Jahtaajat. Kentällä kolme joukkueesta. Heillä on valkoinen otsanauha ja pelaavat kaatoa yrittäen saada sen maalin. He voivat käyttää fyysistä kontaktia vastapuolen jahtaajiin ja pitäjään. Ryhmyn osuessa jahtaajaan hänen on pudotettava kaato, otettava luuta pois haarojensa välistä ja juosta koskettamaan omia maalejansa. Tätä kutsutaan knokkauskuvioksi.
• Pitäjä. Yksi joukkueesta kentällä. Tehtävänä on toimia maalivahtina, mutta voi myös hyökätä muiden jahtaajien tapaan. Omalla pitäjäalueellaan hänellä on erityisvoimia: Ryhmyt eivät tehoa ja kerran kaadon saatuaan sitä ei saa ottaa enää pois. Pelaa kaatoa ja saa käyttää fyysistä voimaa vain jahtaajiin ja pitäjään.
• Lyöjät. Kaksi lyöjää kentällä joukkueesta ja musta otsanauha. Pelaavat ryhmyjä ja saavat käyttää fyysistä voimaa vain vastapuolen lyöjiin. Tehtävänä yrittää osua ryhmyillä vastapuolen pelaajiin, jolloin he joutuvat suorittamaan knokkauskuvion.
• Etsijä. Yksi joukkueesta kentällä ja keltainen otsanauha. Yrittää napata siepin sieppijuoksijan housuista, ja estää toista etsijää nappaamasta sieppiä. Altis ryhmyjen iskuille ja voi käyttää fyysistä voimaa vain toista etsijää kohtaan tai rajoitetusti sieppijuoksijaa kohtaa.
• Sieppijuoksija. Pukeutuu keltaiseen, roikottaa sieppiä housuistaan ja yrittää puolueettomasti estää etsijöitä nappaamasta sieppiä.
• Tuomarit. Pelissä voi olla jopa neljä tuomaria (päätuomari, kaksi aputuomaria ja sieppituomari). Hyväksyvät maalit, siepin nappaamiset, ohjaavat peliä sanallisesti, eleillä ja puhaltamalla pilliin. He myöntävät myös erilaisia rangaistuksia pelaajille sääntöjen rikkomisesta. Sääntöjen opetteleminen täydellisesti ei ole ihan mikään pikkujuttu, ja tämän takia onkin kehitetty tuomareille ihan oma sivusto^[8], josta tuomarit saavat tukea sääntöihin ja voivat listautua virallisiksi tuomareiksi. Ensin heidään pitää kuitenkin suorittaa maksullinen testi.

Ainutlaatuisin varuste huispauksessa on luuta, joka on käytännössä noin metrin mittainen keppi. Luudan tärkein ominaisuus on että se on kestävä eikä aiheuta vaaraa muille. Muuten pelaajat näyttävät käytännössä jalkapallon pelaajilta, paitsi että heillä on otsanauha osoittamassa heidän peliroolinsa.

Kaatona toimii yleensä löysähkö lentopallo, ryhmyinä polttopallo ja sieppinä sukkaan laitettu tennispallo, joka on viritetty sieppijuoksijan housuihin.

Kenttä voidaan perustaa mihin vain aukealle ja tasaiselle alueelle ja sen koko on noin 55x35 m. Kentän rajat ovat häilyvät, sillä peli ei keskeydy heti pallojen lentäessä ulos kentältä. Joukkueella on kolme maalia, jotka ovat eri korkeudelle asennettuja hulavanteita. Maalien valmistaminen voi olla vaikeahkoa, sillä niistä on yllättävän vaikea saada kestäviä. Innokkaat huispaajat ovat kuitenkin ladanneet nettiin videoita omista huispausmaaliviritelmistään. USA:ssa toimii myös pelkästään huispaukselle omistautuneita kauppoja.^[9]

Peli saa aina tasaisin väliajoin huomiota medioissa, mutta valitettavan usein uutisointi on väärällä tavalla vitsikästä, eikä huispauksen luonteeseen sopivan itseironista. Esim. TV-sarja Rillit huurussa jaksossa päähenkilöt, jotka eivät ole erityisen haluttavia, kertovat harrastavansa huispausta.^[10]

Pelistä on tehty myös elokuva, joka kuvaa amerikkalaisen yliopistojoukkueen matkaa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin.^[11]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huispaus (urheilulaji) Wikimedia Commonsissa