Huulipuna

Huulipuna on kosmeettinen aine, jota levitetään huulille värin antamiseksi. Useimmat huulipunat ovat sävyltään punaisia tai punertavia, mutta huulipunia saa lähes joka värissä ja sävyssä. Huulipunaa käyttävät useimmiten – mutta eivät yksinomaan – naiset.

Tyypillinen huulipuna koostuu monista kemikaaleista, pääasiassa erilaisista väriaineista, öljyistä, vahoista ja pehmittävistä aineista. Huulipunaan voidaan myös lisätä sen hajuun ja/tai makuun vaikuttavia aineita, jotta muiden ainesosien tuoksut ja maut peittyisivät.

Huulipunaa käytettiin noin 5 000 vuotta sitten muinaisessa Babyloniassa, kun puolijalokiviä murskattiin ja syntynyttä jauhetta laitettiin huuliin ja joskus myös silmien ympärille. Muinaiset egyptiläiset uuttivat sinisenpunertavaa väriainetta elohopeaa sisältävistä kasveista, joten näiden väriaineiden käyttäminen aiheutti vakavia sairauksia. Kleopatra teetti oman huulipunansa murskatuista karmiininpunaisista kovakuoriaisista (syvä punainen väri) ja muurahaisista (pohja-aine). Kimmeltävät huulipunat valmistettiin alun perin kalojen suomuista saatavasta aineesta. Huulipunaa voi myös valmistaa hunajasta ja mangonmehusta. Huulipunaa on myös valmistettu lehmän nahasta. Lehmän nahka on murskattu ja liotettu eri väriaineissa.

Kuningatar Viktoria julisti meikkaamisen olevan epäsopivaa, koska yleensä vain prostituoidut maalasivat kasvonsa. Tuohon aikaan oli myös kiellettyä käyttää meikkiä ennen avioliittoa, jotta naiset eivät valheellisesti uskottelisi aviomiehelleen olevansa kauniita.

Huulipuna tuli suosituksi Elisabet I:n hallituskaudella, jolloin verenpunaiset huulet ja kalpeat kasvot olivat muodissa. Tuohon aikaan huulipuna valmistettiin mehiläisvahasta ja erilaisten kasvien väriaineista.

Huulipunan teollinen valmistus alkoi vuonna 1915, kun amerikkalainen Maurice Levy kehitti sille nykyisen kaltaisen sylinterimäisen kotelon. 1930-luvun lamavuosina ja toisen maailmansodan aikana huulipuna oli yksi harvoista ylellisyyksistä, jotka länsimaiset naiset soivat itselleen. Huulipunan suosio kasvoi elokuvateollisuuden ansiosta, nopeimmin 1950-luvulla.^[1]

Huulipuna saattaa olla hengenvaarallista, jos sen ainesosille on allerginen. Silloin henkilö saattaa reagoida esimerkiksi lanoliiniin, joka on yleinen allergisoiva ainesosa.

• Huulikiilto
• Huulirasva

• Ragas, Meg Cohen & Kozlowski, Karen. Read My Lips: A Cultural History of Lipstick. San Francisco, Chronicle Books, 1998.