Hiisijärvi

Hiisijärvi
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Ristijärvi
Koordinaatit	64°21′14″N, 28°37′39″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Hiekanjoki [1]
Järvinumero	59.484.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	164,6 m [1]
Rantaviiva	9,484 km [2]
Pinta-ala	1,49543 km² [2]
Tilavuus	0,0091679 km³ [2]
Keskisyvyys	6,13 m [2]
Suurin syvyys	15,3 m [2]
Saaria	2 [1]
Hiisijärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Hiisijärvi ^[1][2] on Oulujoen vesistöön kuuluva järvi Ristijärven kunnassa Kainuun maakunnassa. Hiisijärvi on osa Emäjoen, Oulujärven ja Oulujoen kautta Pohjanlahteen laskevia vesiä.^[1][2][3]

Jääkauden aikana jäätikkövirrat synnyttivät Kainuuseen useita vierekkäisiä harjulaaksoja. Jään sulaessa muodostuu esimerkiksi jäänalaisten sulamisvirtojen suulle pitkittäissoraharjuja ja sulamissuistoja, sandureita. Myös Hiisijärven harjujakso, Hiisijärven harju, on muinaisen jäätikkövirran synnyttämä. Harju sijaitsee Hiisijärven kylän eteläpuolella.

Mannerjään vetäytyessä länsiluoteeseen kehittyi laaja jään patoama järvisysteemi. Tunnetuin jääjärvistä oli Sotkamon jääjärvi, jossa laajimmillaan oli avointa järvenselkää 70 kilometriä. Jääjärvi jätti jälkeensä maastossa havaittavissa olevia merkkejä, kuten muinaisrantoja ja -törmiä sekä veteen kerrostuneita hienojakoisia sedimenttejä. Tutkimuksissa on Hiisijärven alueen todettu olevan yksi Sotkamon jääjärven lahdista. Tämän vaiheen ansiosta Hiisijärven nykyisillä rannoilla on erittäin hienojakoista hiekkaa ja hietakerrostumia.

Hiisijärven hietikoiden hiekka on siis 9000 vuoden takaista jääjärvisedimenttiä, jääjärvihietaa, joka paljastui näkyviin veden alta vuoden 1761 vedenlaskussa. Sotkamon jääjärven purkauduttua tuuli muokkasi maisemaa harjuvyöhykkeillä. Lentohiekkavallit kasaantuivat dyyneiksi, ja niin saivat alkunsa Hiisijärven alueen kasvuolosuhteiltaan kuivat jäkäläkankaat.

Nykyinen Hiisijärvi on pinta-alaltaan vain kymmenesosan alkuperäisestä. Syynä tähän on vuonna 1761 tapahtunut vedenlasku.

1700-luvulla Suomessa maatalous oli murrosvaiheessa. Ruotsin vallan alainen Suomi haluttiin omavaraiseksi viljan suhteen. Oli aika siirtyä metsää tuhlaavasta kaskitaloudesta peltoviljelyyn. Pellot tarvitsivat lannoitetta, ja sen vuoksi talojen karjamäärää piti lisätä. Karja puolestaan tarvitsi laidunmaata, jota tavoiteltiin laskemalla vesistöjen pintaa. Runsasravinteiset mutapohjaiset lammet haluttiin kuivata reheviksi rantaniityiksi. Monet valtiovallan asetukset pyrkivät edistämään uudisraivausta. Niinpä säätyläiset ja talonpojat kuivasivat soita ja laskivat järvien pintoja.

Hiisijärvi on yksi järvenlaskuista, joka riistäytyi hallinnasta muuttuen katastrofinomaiseksi purkaukseksi. Järvenlaskutoimet oli aloitettu jo vuonna 1746. Silloin kaivettiin Hiisijärven Taivallahden päähän laskuojaa. Tämän kyseisen ojan kautta järvi sittemmin karkasi.

Alun perin tarkoituksena oli siis ollut laskea kolmiosaisen järven pintaa niin, että kosteina kesinä rantaniittyjen sadonkorjuu olisi helpompaa. Kesällä 1759 Paavali Härkönen rakensi myllyn Hiisijoen yläpuolelle lähelle naapurien myllyä. Toimet hidastivat veden virtausta. Lisäksi Paavali Härkönen oli padonnut kosken yläpuolisen suvannon, eivätkä vuoden 1761 kevättulvat päässeet täysin vapaasti purkautumaan. Edellä mainitut toimet vaikuttivat tulevaan tapahtumaan.

Keväällä 1761, vain kaksi päivää ennen katastrofia kaivoivat Pentti ja Paavali Härkönen Taivallahden vanhaa ojaa Hiisijärven päässä. Vedenlaskua yritettiin helposti kaivettavien harjukerrostumien kautta. Kaivajat eivät kuitenkaan osanneet arvioida veden eroosiovaikutusta harjuun. Perjantai-aamuna 15. toukokuuta 1761 järkyttynyt Pentti Härkönen oli kertonut järvenkarkauksesta tapahtumia myöhemmin käsitelleillä käräjillä todistaneelle miehelle, miten Hiisijärvi oli laskenut tiehensä.

Puolentoista vuorokauden aikana vesimassat olivat ryöstäytyneet harjun läpi vieden mukanaan kalat pitkin metsiä ja katkoen puita mennessään. Hiisijärven pinta laski jopa 14 metriä. Tuhotulva vyöryi Iso-Pyhäntään rikkoen rannoilla olleita rakennuksia, kuten pyhäntäläisten myllyn. Lisäksi tuhoutui tervahauta muun omaisuuden ohella. Veden mukana kulkeutui paljon maa-ainesta ja hyökyaalto muokkasi harjuja ja maisemia mennessään. Pyhännänjärvestä tulva syöksyi Kiehimänjokea myöten Oulujärveen. Tulva-aallon jälkiä on havaittavissa tänäkin päivänä Oulujärven rannoilla.

Oulun maakunta-arkiston Paltamon seurakunnan väkilukutaulukkoon on kirjattu ensimmäinen luonnonkatastrofia käsittelevä merkintä:^[4]

»Kevättulvan aikaan toukokuussa ovat Paltamon pitäjässä vedet laskeneet noin kaksi peninkulmaa (20 km) Pyhännän talojen yläpuolelta sijaitsevista järvistä, nimeltään Hiisijärvi, Suovesi ja Pitkänperänjärvet, ja kiivaasti syöksyessään ja virratessaan Pyhäntäjärveen ja alas Pyhäntäkoskea ne ovat murtaneet ja vieneet mukanaan korkeita mäenkumpareita ja joenpenkereitä, edenneet vauhdilla metsien, maiden, soiden ja pienempien suolampien kautta mukanaan multaa, hiekkaa, kivisoraa, mäntyjä ja muita ryöstöjä, suurempia ja pienempiä kiviä ja murskautuneita kallionkappaleita sekä ei ainoastaan täten täyttäneet soita ja pienempiä metsälampia vaan myös perusteellisesti tuhonneet ja vieneet muassaan kaksi vesimyllyä myllyportteineen ja saunoineen, tervahaudan sekä 13 syltä (23 m) pilkottuja tervaksia ja 33 kappaletta uusia tervatynnyreitä sekä osittain joko pirstoneet ja tyhjentäneet ne tai heittäneet aivan ylösalaisin. Osittain myös siepanneet mukaansa hiekkaa, soraa ja alas virranneita suuria honkia ja muita ryöstöjä ja peittäneet ja perin pohjin turmelleet Hiisijärven ja Pyhännän järvien välillä sekä Pyhännän kosken alapuolella sijaitsevat niityt niin että Pyhännän talot Ristijärven kylässä ja Hiisijärven talot Mieslahden kylässä ovat täten menettäneet yhteensä 194 heinäkuormaa. Jos vedet Pyhännän kosken alapuolella eivät olisi laskeneet ja virranneet pitkin laajaa suota puolen peninkulman (5 km) pituudelta ja leveydeltä erämaassa, olisivat kaikki seitsemän Ristijärven rannoilla sijainnutta taloa voineet niiden runsauden ja nopeuden takia turmeltua perin pohjin. Tyhjentyneestä järvestä, joka kyllä on ollut kalaisa, ovat enimmät kalat ja vedet virranneet pois ja levittäytyneet alas metsiin sekä peittyneet siellä suurimmaksi osaksi maalla, osittain myös lintujen ja petoeläinten osingoksi ja saaliiksi.»

Tulvan jäljiltä järvenpohjaa paljastui 9800 hehtaaria maata. Kasvuolosuhteet olivat vaihtelevat. Osa paljastuneesta maasta oli moreenin päällä olevaa harjuhiekkaa, joka läpäisee hyvin vettä. Kuiville kasvupaikoille levittäytyi hitaasti kasvistoa. Nykyisin kasviton ala on noin 2 hehtaaria, ja sekin pysyy avoimena ihmisten toimenpiteiden avulla. Tämä Hiisijärven hiekkojen alue on pinta-alaltaan arviolta vain noin viidesosa siitä lumivalkoisesta hienojakoisesta hietikosta, mikä paikalla oli vielä 1900-luvun alussa. Jääjärvihietaisesta rannasta muodostui nähtävyys, mikä se on edelleen tänäkin päivänä.

Järvenkarkauksesta on tehty näytelmä, jota esitti Hiisijärvellä sijaitseva Jukolan taideyhteisö. Hiisijärven hiekoille on myös pystytetty muistomerkki vuonna 1962: luonnonkivi, johon on hakattu vuosiluku 1761, ja kiinnitetty tapauksesta kertova laatta.^[5]

• Jääkausi Suomessa

• Kekkonen, Koutaniemi, Märsylä 1998: Hiisijärven ryöstäytyminen ja sen tuomat matkailulliset mahdollisuudet. Kainuun ympäristökeskus, Kajaani.
• Kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi^{[vanhentunut linkki]}, luettu 23.11.2010
• Kuva harjun synnystä, gsf.fi (Arkistoitu – Internet Archive), luettu 23.11.2010
• Paltamo.fi (Arkistoitu – Internet Archive), luettu 23.11.2010
• Kainuu.fi (Arkistoitu – Internet Archive), luettu 23.11.2010
• Ristijarvi.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kainuunsanomat.fi^{[vanhentunut linkki]}