Hietalahden telakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hietalahden telakka
Sijainti Hernesaari, Helsinki, Suomi
Koordinaatit 60°10′N 24°56′E / 60.16°N 24.93°E / 60.16; 24.93
Rakennustyyppi Telakka
Valmistumisvuosi
Rakennuttaja Adolf Törngren
Kartta
Hietalahden telakka

Hietalahden telakka on Helsingin Hietalahdessa ja Hernesaaressa sijaitseva Helsinki Shipyard Oy:n omistama risteilyalusten, autolauttojen ja jäänmurtajien rakentamiseen erikoistunut telakka. Hietalahdessa on Suomen telakoista ainoana kokonaan katettu telakka-allas. Sen pituus on 280,5 metriä ja leveys 34 metriä.[1]

Hietalahden telakka on Helsingin keskusta-alueen viimeisiä varhaisen teollisuuden muovaamia ympäristökokonaisuuksia.[2] Sen annetaan säilyä, kun viereisiin Jätkäsaareen ja Hernesaareen rakennetaan suuret asuinalueet.

Toukokuussa 2019 Arctech myi Hietalahden telakan venäläisomisteiselle Algador Holdings Ltd:lle. Uuden yrityksen nimeksi tuli Helsinki Shipyard Oy.[3] Vuonna 2023 telakan uudeksi omistajaksi tuli kanadalainen Chantier Davie Canada.[4]

Telakan perusti tamperelainen Adolf Törngren vuonna 1865 nimellä Helsingfors Skeppsdocka (suom. Helsingin Laivatelakka). Se valmistui vuonna 1867 ja vihittiin käyttöön joulukuussa 1868. Telakka toimi aluksi höyryvoimalla, ja laivat rakennettiin käsin. Vuonna 1871 telakka työllisti 76 ihmistä, mutta toiminta oli silti pienimuotoista ja pitkällä aikavälillä kannattamatonta. 1880-luvulla telakan osti insinööri Oskar Eklund. Toiminta vilkastui, ja energiamuodoksi vaihdettiin sähkö. Uudistukset johtivat kuitenkin maksuvaikeuksiin, ja yritys ajautui konkurssiin vuonna 1894. Telakka myytiin kauppias J.C. Burmeisterille seuraavana keväänä järjestetyssä huutokaupassa. Toimintaa jatkamaan perustettiin osakeyhtiö Hietalahden Sulkutelakka ja Konepaja (ruots. Aktiebolaget Sandvikens Skeppsdocka och Mekaniska Verkstad). Osakeyhtiötä olivat perustamassa Burmeisterin lisäksi kauppaneuvokset Paul Sinebrychoff ja Victor Ek, pankinjohtaja Alfred Normen, insinööri Edvin Bergroth sekä kauppiaat Theodor Stude ja A. Einighorst. Vuonna 1900 Hietalahden telakka työllisti 500 ihmistä ja kuului viiden merkittävimmän suomalaisen telakan joukkoon.[5]

Vuonna 1904 yritys sai huomattavan tilauksen Venäjän keisarikunnan meriministeriöltä höyrykäyttöisistä torpedohävittäjistä.[6] 1910-luvulla valmistettiin ensimmäiset jäänmurtajat, ja toimintaa vilkastutti myös Venäjän keisarikunnan laivaston korjaustilaukset ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana.[5] Kun Suomen itsenäistyminen kuitenkin lopetti laivatoimitukset Venäjälle ja aiheutti telakalle rahoitusvaikeuksia,[5] vuonna 1926 Kone- ja Siltarakennus osti yrityksen koko osakekannan 8,6 miljoonalla markalla. Kaksi vuotta myöhemmin turkulainen Crichton-Vulcan siirtyi samaan omistukseen. Vuonna 1938 telakka sai jälleen uuden omistajan, kun Wilhelm Wahlforssin johtama Wärtsilä otti haltuunsa Kone- ja Siltarakennuksen.[7] Näin Hietalahden telakasta tuli osa Suomen oloissa ennenkuulumattoman suurta telakka- ja konepajateollisuuskonsernia.

1920- ja 1930-luvuilla telakan tuotevalikoimaan kuuluivat laivojen lisäksi muun muassa höyrykoneet[8] ja puukaasuttimet.[9] 1930-luvulla telakkaa laajennettiin niin, että tilaa riitti valtamerialuksille.[5] Telakalla valmistettiin myös rautatiekalustoa, joka kuljetettiin pääradalle Helsingin satamarataa pitkin.[10]

Toisen maailmansodan jälkeen telakalla valmistettiin laivoja sotakorvauksena Neuvostoliitolle.[5] Vuonna 1965 telakan nimeksi tuli Wärtsilä Helsingin Telakka.

Telakka suunnitteli ja valmisti vuosina 1973–1977 maailman ensimmäisen kaasuturbiinikäyttöisen matkustaja-aluksen GTS Finnjetin. Maailmalla laajalti huomiota saanutta Finnjetiä pidetään telakan ja suomalaisen laivanrakennustaidon mestarinäytteenä.

Vuoden 1987 alussa telakka siirtyi osana Wärtsilän ja Valmetin omistusjärjestelyjä Wärtsilä Meriteollisuuden haltuun. Vuonna 1989 tapahtuneen konkurssin jälkeen toimintaa jatkoi Masa Yards, joka puolestaan siirtyi norjalaisen Kværnerin haltuun. Myöhemmin toinen norjalainen laivanrakennuskonserni, Aker, otti haltuunsa Kværnerin. Korealainen STX Corporation osti Akerin vuonna 2008. Joulukuussa 2010 STX Finland ja Venäjän valtion omistama USC tekivät sopimuksen yhteisyrityksestä, Arctech Helsinki Shipyardista, joka aloitti toimintansa huhtikuussa 2011.[11]

Telakan aluetta laajennettiin 1970- ja 1980-luvuilla Hernesaareen, jonne rakennettiin lisärakennuksia. Näistä lisäalueista telakka on osin luopunut. Tiloissa toimii nykyisin muun muassa venealan yrityksiä, jotka käyttävät telakkahalleja eri kokoisten veneiden talvisäilytykseen ja huoltoon. Suurlohkohallissa toimii kesäisin tilapäinen risteilylaivaterminaali. Vuonna 2011 avattiin Hernesaarentori, jolla risteilijöitä palvelevat yrittäjät toimivat konteissa. Syksyllä 2011 telakalla alettiin parin vuoden tauon jälkeen koota kahta jäänmurtajaa.[12]

Viking XPRS Hietalahden telakalla lokakuussa 2007.
  1. STX Europe - Company Profile
  2. Telakkaranta | Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen selostus (PDF) (s. 12) 2012. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 14.4.2023.
  3. Helsingin telakan kauppa sinetöity –  uusi venäläisomistaja uskoo pakoteasian ratkenneen Taloussanomat. 20.5.2019. Viitattu 20.5.2019.
  4. Pantsu, Pekka: Kanadalaisyhtiö osti Helsingin telakan – venäläisomistus päättyy yle.fi. 3.11.2023. Viitattu 4.11.2023.
  5. a b c d e Björklund, Noora: Hietalahden telakka 18.6.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2024.
  6. Mattila, Pentti J.: Helsinki[vanhentunut linkki]
  7. Pörssihistoria: Hietalahden telakka
  8. Arkisto: Höyrykonevalmistajia Suomessa - Oy Hietalahden Sulkutelakka ja Konepaja, Ab Sandvikens Skeppsdocka och Mekaniska Verkstad (Helsingfors Skeppsdocka). Helsinki[vanhentunut linkki]
  9. Kemia-Kemi nro 7, 2007[vanhentunut linkki]
  10. Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 25. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5
  11. http://arctech.fi/about-us/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Hietalahden telakka rakentaa taas laivoja Tekniikka & Talouden verkkolehti. 3.11.2011. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 10.11.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]