Helladinen kulttuuri

Osa artikkelisarjaa Kreikan historia
Kivikautinen Kreikka Paleoliittinen Kreikka n. –7000 eaa. Neoliittinen Kreikka n. 7000–3200 eaa.
Pronssikautinen Kreikka Kykladinen kulttuuri n. 3200–1050 eaa. Minolainen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Helladinen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Mykeneläinen kulttuuri n. 1700–1050 eaa.
Antiikin Kreikka Kreikan pimeät vuosisadat n. 1050–900 eaa. Geometrinen kausi n. 900–700 eaa. Arkaainen kausi n. 700–480 eaa. Klassinen kausi n. 480–323 eaa. Hellenistinen kausi n. 323–30 eaa. Roomalainen kausi n. 30–330
Keskiajan Kreikka Bysantin valtakunta n. 330–1453 Frankkivallan Kreikka n. 1204–1800 Osmanien Kreikka 1453–1821
Moderni Kreikka Kreikan vapaussota 1821–1829 Kreikan ensimmäinen tasavalta 1828–1832 Kreikan kuningaskunta 1832–1924 1935–1974 Ensimmäisen maailmansodan vuodet 1914–1918 Kreikan toinen tasavalta 1924–1935 Toisen maailmansodan vuodet 1940–1945 Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet 1946–1974 Kreikan kolmas tasavalta 1974–
Aikajana
n k m

Helladinen kulttuuri viittaa Manner-Kreikassa pronssikaudella vaikuttaneeseen kulttuuriin noin ajalla 3100–1100/1050 eaa. Se oli osa samaan aikaan eri puolilla Egeanmeren aluetta vaikuttaneita Egeanmeren kulttuureita, joihin luetaan myös Kykladien saarilla vallinnut kykladinen kulttuuri sekä Kreetan minolainen kulttuuri.^[1][2]

Helladinen kulttuuri on nimityksenä kehitetty siksi, että Manner-Kreikan arkeologiset löydökset saataisiin vertailukelpoiseen ajoituskehikkoon kykladisen ja minolaisen kulttuurin kanssa. Helladisella kulttuurilla oli neoliittisen kauden edeltäjiä noin ajalla 7000–3100 eaa. Noin 3100 eaa. alkunsa saanut varsinainen helladinen kulttuuri jaetaan päätasolla varhaishelladiseen, keskihelladiseen ja myöhäishelladiseen kauteen. Varhaishelladisen kauden alussa Kreikan manneralueelle alkoi syntyä linnoitettuja kyliä. Indoeurooppalaiset kreikkalaiset asuttivat Manner-Kreikan keskihelladisen kauden alkupuolella noin vuonna 2000 eaa., ja kulttuuri oli näin ainakin myöhäisvaiheiltaan indoeurooppalaisten kansojen luoma. Helladisen kulttuurin loppuvaihe eli myöhäishelladinen kausi noin 1700–1050 eaa. tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina.^[3][2] Siksi termiä helladinen kausi käytetään usein ennen kaikkea tätä edeltäneistä varhais- ja keskihelladisista kausista.

Varhaishelladista kautta luonnehtii ennen kaikkea metallien lisääntynyt käyttö. Kuparin käyttö oli saanut alkunsa jo neoliittisen kauden lopulla niin kutsuttuna kalkoliittisena kautena eli kuparikautena. Myös varhaishelladisen kauden alku oli käytännössä vielä kuparikautta, mutta vähitellen siirryttiin pronssikaudelle. Siirtyminen tapahtui eri alueilla eri aikaan ja vaiheittain. Lisääntynyt metallien käyttö tehosti maanviljelystä ja tuottavuutta. Samalla väkiluku kasvoi ja kaupunkeja alkoi syntyä. Käsityötuotanto ja kauppa kasvoivat ja kehittyivät.^[4] Asutus säilyi monin paikoin neoliittisen kauden paikoilla, ja monin paikoin jatkui samoilla paikoilla edelleen läpi koko helladisen kauden.

Varhaishelladisella kaudella Manner-Kreikassa oli pieniä kaupunkeja, jotka olivat yhteydessä Anatoliaan Kykladien saaristossa samaan aikaan kukoistaneen kykladisen kulttuurin välityksellä.^[2] Varhaishelladisella kaudella I noin 3000 eaa. syntyi suuria asutuskeskuksia muun muassa Besik Tepeen ja Troijaan luoteiseen Anatoliaan sekä Polióchniin Límnokselle ja Thérmiin pohjoiseen Kreikkaan.^[5] Osa ihmisistä oli muita rikkaampia päätellen muun muassa kaulakorulöydöistä. Thessalian Pefkákian keskus kasvoi suureksi, mutta monet Thessalian ja Makedonian sisämaan alueet taantuivat myöhäisneoliittisesta kaudesta.

Varhaishelladisella kaudella II noin 2700–2200 eaa. Argoliin Lerna kasvoi merkittäväksi linnoitetuksi keskukseksi, samoin muun muassa Tiryns sekä Attikan Askitarió ja Aígina.^[4][6] Polióchni linnoitettiin ja siitä kehittyi Euroopan varhaisimpia tunnettuja kaupunkeja.^[7][8] Myös Boiotiaan ja Euboialle syntyi suuria asutuskeskuksia, kuten Theba ja Mánika.^[4] Lernassa oli suurikokoinen keskusrakennus. Elinkeinona oli metsästys ja viljojen viljely. Sinettejä käytettiin varastoitujen tavaroiden merkitsemiseen. Kykladeille tehtiin pitkilläveneillä merimatkoja.

Indoeurooppalaiset esikreikkalaiset saapuivat Kreikan alueelle ehkä jo 3000 eaa., varmemmin varhais- ja keskihelladisen kauden taitteessa noin 2200–2000 eaa. Tämän jälkeen helladinen kulttuuri oli indoeurooppalainen ja (proto-)kreikankielinen. 2000-luvun lopulla Manner-Kreikan yhteisöt näyttävät joka tapauksessa kokeneen mullistuksia. Ne saattoivat johtua siirtolaisista, jotka toivat uusia rakennustyylejä, dreijan ja metelliesineitä.

Keskihelladisella kaudella Boiotian ja Thessalian alueella vaikuttivat minyalaiset, jotka tekivät Kreikan ensimmäistä dreijalla tehtyä keramiikkaa. Usein juuri minyalaisen keramiikan ilmestymistä on pidetty merkkinä indoeurooppalaisten saapumisesta.^[2] Toisten näkemysten mukaan minyalainen keramiikka on kuitenkin kehittynyt Kreikassa. Minyalaisella kaudella ilmestyivät Balkanille ja Pohjois-Kreikkaan myös tumulus-tyyppiset haudat.

Minyalaisten keskus oli Boiotian Orkhomenos. Muita keskihelladisia keskuksia olivat muun muassa Attikan Aígina ja Kiáfa Thíti (Kóntra Gkliáte), Thessalian Argura (Argissa) ja Pefkákia sekä Messenian Málthi.^[9]

Kreetan minolainen kulttuuri ulotti vaikutuksensa Manner-Kreikkaan keskihelladiselta kaudelta alkaen noin ajalla 2000–1550 eaa. Se saattoi mahdollisesti tehdä ainakin osasta Kreikkaa siirtomaan. Minolainen vaikutus oli voimakkainta Peloponnesoksella, josta tuli myöhemmin mykeneläisen kulttuurin ydinaluetta. Vaikutus näkyy muun muassa Kreetalta tuodussa keramiikassa sekä sen paikallisissa jäljitelmissä.^[9]

Pääartikkeli: Mykeneläinen kulttuuri

Vasta myöhäishelladisen kauden alkuun noin vuoteen 1700–1600 eaa. ajoitetut haudat voidaan varmuudella kytkeä indoeurooppalaisiin kreikkalaisiin, joita kutsutaan usein akhaijeiksi. Myöhäishelladinen eli mykeneläinen kulttuuri on saanut nimensä keskuspaikastaan Mykenestä Peloponnesoksella. Kulttuurin ensimmäisenä merkkinä pidetään juuri uusia hautaustapoja ja tästä ilmenevää sosiaalista eriytymistä eri yhteiskuntaluokkiin.^[10] Aikakaudella ilmestyivät muun muassa kuiluhaudat.

Mykeneläinen kulttuuri oli läheisissä yhteyksissä minolaisen kulttuurin kanssa, ja sai siltä paljon vaikutteita tai jopa kehittyi näiden vaikutteiden myötä. Minolaisen kulttuurin tavoin myös mykeneläinen kulttuuri tunnetaan palatsikeskuksistaan, kuten Mykene, Tiryns ja Pylos. Myöhemmin noin 1450–1425 eaa. mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja myös Knossoksesta tuli mykeneläinen keskus. Seurauksena minolainen ja mykeneläinen kulttuuri sulautuivat käytännössä yhteen. Myös kykladinen kulttuuri tuli osaksi mykeneläistä kulttuuria viimeistään tässä vaiheessa. Mykeneläisen kulttuurin kukoistuskautta olivat myöhäismykeneläisen kauden vuodet 1400–1200 eaa. Tuossa vaiheessa kulttuuri kirjoitti mykeneläistä kreikkaa lineaari-B-kirjoituksella, joka perustui minolaiseen lineaari-A:han.

Mykeneläinen kulttuuri romahti vaiheittain noin 1200–1050 eaa., mitä seurasivat Kreikan niin kutsutut ”pimeät vuosisadat”. Niiden jälkeen alueella nousi antiikin Kreikan kulttuuri.

Helladinen kulttuuri ja sitä välittömästi edeltäneet ja seuranneet ajat voidaan jakaa kausiin seuraavasti. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä.^[3] Ne ovat myös osittain kiistanalaisia ja muuttuvat tutkimuksen edetessä ja uusien löytöjen myötä. Kirjainlyhenteitä käytetään englanninkielisessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa: EH, Early Helladic (varhaishelladinen kausi); MH, Middle Helladic (keskihelladinen kausi); LH, Late Helladic (myöhäishelladinen kausi).

• Kykladinen kulttuuri
• Minolainen kulttuuri
• Troija

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
• Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
• Galanakis, Yannis (toim.): The Aegean World. (A Guide to the Cycladic, Minoan and Mycenaean Antiquities in the Ashmolean Museum) Ashmolean, University of Oxford, 2013. ISBN 978-960-6878-59-6