Helena Anhava
| Helena Anhava | |
|---|---|
 Helena ja Tuomas Anhava kotona Lauttasaaressa elokuussa 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1925 Helsinki |
| Kuollut | 24. marraskuuta 2018 (93 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | runoilija, prosaisti, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ruth Helena Anhava (o.s. Pohjanpää, 24. lokakuuta 1925 Helsinki[1] – 24. marraskuuta 2018 Helsinki[2]) oli suomalainen runoilija, prosaisti ja suomentaja.
Anhava valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944 ja suoritti kirjastotutkinnon vuonna 1952. Hän työskenteli WSOY:n kustannusvirkailijana vuosina 1947–1952. Vuodesta 1952 hän oli suomentaja.[1]
Anhavan esikoisrunokokoelma Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa ilmestyi vuonna 1971. Jo sitä ennen hän oli ollut mukana novelliantologiassa Seitsemän novellia vuonna 1968. Runojen lisäksi hän julkaisi aforismeja, novellikokoelmia, lastenkirjan sekä kuunnelmia. Hän suomensi romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, lasten- ja nuortenkirjoja sekä lyriikkaa. Anhava toimitti myös oppikirjoja, antologioita ja runokokoelmia.[1]
Anhavan runoja on käännetty ruotsiksi, norjaksi ja viroksi. Hän sai muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnon 1980, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 1994 ja Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon 1997 sekä Samuli Paronen -palkinnon 2006.[1]
Anhavan isä oli runoilija, teologi ja opettaja Lauri Pohjanpää ja aviomies runoilija, suomentaja ja kirjallisuusvaikuttaja Tuomas Anhava. Suomentaja, esseisti, kustannustoimittaja Martti Anhava on yksi Helena ja Tuomas Anhavan neljästä lapsesta.[1]
Anhava on haudattu miehensä Tuomaksen viereen Hietaniemen hautausmaalle.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa. (Runoja) Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-00279-1
- Vuorosanoja. (Runoja) Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00685-1
- Kysy hiljaisuudelta itseäsi. (Runoja) Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01685-7
- Sivusta. Mietettä. (Aforismeja) Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04098-7
- Hidas osa. (Runoja) Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05575-5
- Sanon silti. Runoa, puhetta. (Runoja, aforismeja) Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-07148-3
- Kun on nuorin. (Novelleja) Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08654-5
- Uusi vanha tuttava. (Lastenkirja. Kuvitus: Heljä Lassila) Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08579-4
- Valoa. (Runoja) Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10347-4
- Runot 1971–1990. (Kootut runot) Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09615-X
- Eihän elämälle mitään voi. (Kertomuksia) Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-12390-4
- Maininki ennen aaltoa. (Runoja) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15195-9
- Ei kenenkään maa : mietettä, havaittua 1971–1999. (Kootut aforismit) Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16646-8
- Lakastumisen aika. (Runoja) Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18637-X
- Toimita talosi. Muistijälkiä. (Muistelmat) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21347-4
- Kukaan ei tiedä. (Runoja) Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23091-5
- Käyn siellä vain unessa : runot 1991–2010. (Kootut runot) Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24816-3
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtion kirjallisuuspalkinto 1980
- Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1994
- Alfred Kordelinin säätiön tunnuspalkinto 1997
- Samuli Paronen -palkinto 2006
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 49–50. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Runoilija Helena Anhava on kuollut Yle Uutiset. 24.11.2018. Yle. Viitattu 24.11.2018.
- ↑ Ruth Helena Anhavan (1925-2018) viimeinen leposija Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 21.5.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helena Anhava Otavan sivuilla
- Helena Anhavan ajatuksia ja aforismeja
- Helena Anhava Kirjasampo.fi:ssä
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
