Heinähanko
Heinähanko on maataloustöissä käytettävä kaksi- tai kolmipiikkinen työväline, jota käytetään irtonaisen tai paalatun heinän käsittelyyn. Sitä kutsutaan yleisesti pelkäksi hangoksi.[1][2]
Ennen kuin tehdastekoiset kaksipiikkisten varsinaiset heinähangot yleistyivät, käytettiin heiniä tallissa ja navetassa käsiteltäessä monin paikoin tadikkoa. Tadikko-sanan perinne oli niin vahva, että uutta varsinaista heinähankoakin kutsuttiin tadikoksi ja päinvastoin uutta viisipiikkistä rautatadikkoa hangoksi (kun taas nykyään sitä kutsutaan useimmiten tadikoksi l. talikoksi).
Pohjanmaalla, ja muuallakin, navetassa oli kaksi luomistyökalua, hanko ja taikko (talikko). Hankoa käytettiin heinien ja joskus olkien luomiseen. Viisipiikkistä taikkoa käytettiin lannan, AIV-rehun ja muun raskaamman tavaran käsittelyyn.
Heinähangon eräs versio on nelipiikkinen elotalikko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen maatalousmuseo Sarka: 07/2015 Heinähanko Kuukauden esine. Arkistoitu 24.7.2020. Viitattu 24.7.2020.
- ↑ Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Kansatiede. Käsikirjoitus Teppo Korhonen: 07/2015 Heinähanko Historiallinen maatalous. Viitattu 24.7.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinähanko Wikimedia Commonsissa
