Hotelli Lux
Hotelli Lux | |
---|---|
Hotelli ennen vallankumousta. |
|
Osoite | Tverskaja 10 (ent. Gorkinkatu 36) |
Sijainti | Moskova |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | hotelli |
Valmistumisvuosi | 1911 |
Kerrosluku | 6 |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Hotelli Lux (ven. Гостиница Люкс, vuosina 1911-1917 Hotelli Frantsija, vuodesta 1954 Hotelli Tsentralnaja) oli Moskovassa toiminut hotelli. Se tunnetaan vuosista 1921-1954, jolloin hotellissa majoittui maanpaossa olleita ulkomaalaisia kommunisteja sekä Kominternin työntekijöitä. Lux oli aluksi vainottujen kommunistien turvapaikka ja maailmanvallankumouksen suunnittelun keskus, kunnes Stalinin vainot ulottuivat myös hotellin asukkaisiin.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hotelli valmistui vuonna 1911, jolloin 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin ollutta liikerakennusta laajennettiin nelikerroksiseksi loistohotelliksi. Punaisen torin läheisyydessä sijainnut hotelli kansallistettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen ja sen uudeksi nimeksi tuli Lux.[2] Vuonna 1921 hotelliin majoitettiin Kominternin kolmannen maailmankongressin osanottajia.[3] Kokouksen jälkeen Luxiin jäi asumaan Kominternin ulkomaista henkilökuntaa ja 1920-luvun kuluessa hotellista tuli turvapaikka eri puolilta maailmaa saapuneille vainotuille kommunisteille.[4] Arvo ”Poika” Tuomisen mukaan Kominternin viraistoissa hoidettiin järjestön näkyvä politiikka ja tehtiin viralliset päätökset, kun taas Luxissa organisoitiin maanalaista toiminta. Tuomisen mukaan hotellissa perustettiin erilaisia vallankumouksellisia organisaatioita ja laadittiin kymmeniä kapinasuunnitelmia.[5] Hotelli Luxissa tiedetään suunnitellun muun muassa vuoden 1923 Hampurin kapina.[6]
Luxissa majoittui kymmeniä eri kansallisuuksia joka puolilta maailmaa. Merkittävien poliittisten johtajien sekä kulttuurivaikuttajien ohella hotellissa asui kommunistisen liikeen rivijäseniä, mutta myös pelkästään rahasta palveluksiaan tarjonneita seikkailijoita ja rikollisia.[5] Useat vieraista majoittuivat hotellissa salanimellä. Ulkopuoliset pääsivät ympärivuorokautisesti vartioituun hotelliin tapaamaan vieraita esittämällä henkilöllisyystodistuksen.[3] Kertomusten mukaan asukkaiden elämä perheineen muistutti enemmän kommuunia kuin hotellia.[4] Suomalaisista hotellissa asui muun muassa Otto Wille Kuusinen kaikkiaan kymmenkunta vuotta 1930-luvun alkuun saakka. Hänen tyttärensä Hertta Kuusinen asui hotellissa vuodesta 1922 lähtien aluksi isänsä kanssa ja myöhemmin puolisonsa Tuure Lehénin kanssa 1925-1934.[5] Muita tunnettuja suomalaisia olivat muun muassa Toivo Antikainen sekä Kominternin asiamies Niilo Virtanen.lähde?
Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen Moskovaan saapui paljon saksalaisia kommunisteja ja hotellia laajennettiin kahdella kerroksella 1933.[4] Tämän jälkeen Luxissa oli 300 huonetta ja 600 vuodepaikkaa.[3] 1930-luvun kuluessa hotellin ilmapiiri alkoi muuttumaan. Saapuessaan vieraat joutuivat luovuttamaan passinsa ja saivat tilalle propuskan, jolla heidän kulkuaan pystyttiin valvomaan ja heistä tuli käytännössä vankeja.[3] Lopulta Stalinin vainot ulottuivat myös hotellin asukkaisiin, joita noudettiin öisin huoneistaan.lähde? Kominternin lakkauttamisen jälkeen Luxissa asui lähinnä natsi-Saksasta paenneita kommunisteja. Toisen maailmansodan päätyttyä hotelliin jäi vielä saksalaisia, jotka eivät halunneet palata kotimaahansa. Stalinin kuoltua heidät siirrettiin hotellista vuonna 1954 ja Luxista tehtiin tavallinen hotelli nimellä Tsentralnaja.[3] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hotelli lopetti toimintansa ja rakennuksessa on ollut erilaisia liike- ja toimistotiloja.[6] 2000-luvulla rakennus purettiin niin, että jäljelle jäi vain fasadi. Tilalle on ollut tarkoitus rakentaa uusi hotelli.
Tunnettuja asukkaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Populaarikulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 valmistui hotellista kertova saksalainen elokuva Hotel Lux, jonka on ohjannut Leander Haußmann.lähde?
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mayenburg, Ruth von: Hotelli Lux. Suomentanut Antti Virtanen. Tampere: Kustannuspiste, 1979. ISBN 951-95489-4-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ogilvy, Graham: Review: Hotel Lux, a tour de force of historical detective work 30.8.2024. Scottish Legal News. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Sevtshenko, Nikolai: How Stalin’s own ‘Hotel California’ became a ‘trap’ for fellow comrades 26.10.2020. Russia Beyond. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Dittmar, Peter: Der steinerne Zeuge des stalinistischen Terrors 30.10.2007. Die Welt. Viitattu 9.11.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c Büchse, Nicolas: Emigranten: Hotel Lux 2009. Geo Epoche. Viitattu 9.11.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c Tuominen, Arvo: Kremlin kellot : muistelmia vuosilta 1933–1939, s. 323–325. Helsinki: Tammi, 1957.
- ↑ a b Voswinkel, Johannes: Frühstück mit Genossen 19.3.2008. Die Zeit. Viitattu 9.11.2024. (saksaksi)