HMS Ceres (D59)

HMS Ceres
HMS Ceres
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku	26. huhtikuuta 1916
Laskettu vesille	24. maaliskuuta 1917
Palveluskäyttöön	1. kesäkuuta 1917
Poistui palveluskäytöstä	tukikohta-alukseksi Portsmouthiin lokakuussa 1945
Loppuvaihe	romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma	4 190 t
Pituus	140 m
Leveys	13,3 m
Syväys	4,3 m
Koneteho	40 000 shp
Nopeus	29 solmua
Miehistöä	327
Aseistus
Aseistus	5 × 6" (152 mm) tykkiä 2 × 3" (76 mm) tykkiä 2 × 2 naulan tykkiä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

HMS Ceres oli Britannian kuninkaallisen laivaston Ceres-luokan (osa C-luokkaa) kevyt risteilijä, joka palveli toisessa maailmansodassa ilmatorjuntaristeilijänä.

Pääartikkeli: Ceres-luokka (risteilijä)

Alus tilattiin John Brown and Companyltä Clydebankista, missä köli laskettiin 26. huhtikuuta 1916. Alus laskettiin vesille 24. maaliskuuta 1917 ja otettiin palvelukseen 1. kesäkuuta.

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 6. kevyt risteilijäviirikköön, jonka mukana alus oli Itämerellä marraskuusta 1918 toukokuuhun 1919.^[1] Vuonna 1919 alus siirrettiin 3. risteilijäviirikköön, jonka mukana alus siirtyi Välimeren laivastoon. Ceres oli Mustalla merellä 1920. Alus oli huollossa siten, että se palasi palvelukseen marraskuussa 1920 ja syyskuussa 1922. Alukselle lisättiin 1922 kaksi yksiputkista kahden naulan tykkiä^[2]. Alus törmäsi huhtikuussa 1923 Yhdysvaltain laivaston hävittäjän USS Foxin kanssa Bosporin salmen suulla vaurioituen pahoin.^[1] Alus palasi Välimereltä Englantiin 1927 liittyen samalla Kotilaivastoon. Alus oli huollossa 1929-1931, minkä jälkeen se siirrettiin reserviin. Alus palautettiin palvelukseen jo 1932 liitettynä Välimeren laivastoon, mistä se palautettiin reserviin 27. marraskuuta samana vuonna.^[3]

Toisen maailmansodan syttyessä Ceres palautettiin palvelukseen 11. risteilijäviirikköön, missä se aloitti meriliikenteen valvonnan Islannin ja Grönlannin välisessä Tanskansalmessa osana Islantiin sijoitettua Pohjoista partio-osastoa (engl. Northern Patrol).^[3]

Tammikuussa 1940 alus siirrettiin Harland and Wolffin telakalle Belfastiin Pohjois-Irlantiin muutostöihin Välimerelle siirtoa varten. Alus siirrettiin 15. helmikuuta Devonportin laivastotukikohdasta Maltalle. Maaliskuussa alus teki meriliikenteen valvontapurjehduksia Joonianmerellä ja Kreikan edustalla. Osana tehtävän suoritusta se pysäytti aluksia ja tarkasti niiden lastin sekä saattoi omia saattueita.

Huhti-toukokuussa alus liitettiin Itäiseen laivastoon kotisatamanaan Singapore. Meriliikenteenvalvonta jatkui aluksella Hollannin Itä-Intian edustalla. Se siirrettiin kesäkuussa Intian valtamerelle tukikohtanaan Colombo ja edelleen Bombayhin. Intian valtamerellä alus saattoi pääasiassa tankkereita Persianlahdelta Adeniin. Itäisen laivaston siirtyessä Brittiläiseen Itä-Afrikkaan aluksen kotisatamaksi tuli Mombasa.^[3]

Ceres saattoi aluksia Durbanin ja Kapkaupungin välisellä reitillä ja osan aikaa alus oli Seychelleillä etsimässä saksalaisia kaappareita, jotka aiheuttivat alueella tuhoa. Alus oli 4.-9. elokuuta evakuoimassa siviileitä Brittiläisestä Somalimaasta Adeniin Italian hyökättyä alueelle. Alus avusti myös maavoimien joukkojen evakuointia Berberasta.^[3]

Risteilijät Ceres, HMS Hawkins ja HMS Capetown ja hävittäjä HMS Kandahar saartoivat helmikuussa 1941 Kisimajun sataman hyökättäessä Italian Somalimaahan. Hyökkäys johti lopulta maaliskuussa Brittiläisen Somalimaan vapauttamiseen. Alus vapautti vangitut brittiläiset merimiehet Bravasta ja toimitti heidät Mombasaan. Ceres siirrettiin huollettavaksi telakalle Colomboon.^[3]

Alus saattoi 1. tammikuuta 1942 yhdessä sluuppi HMS Bridgewaterin kanssa saattueen WS14 Englannista Etelä-Afrikkaan ja edelleen Lähi-itään. Alus vietti seuraavat kuukaudet Persianlahdella, mistä se palasi Simonstowniin telakalle. Kolmen kuukauden telakalla olon aikana alukseen asennettiin kuusi 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, jolloin se muuttui ilmatorjuntaristeilijäksi kuten muut C-luokan alukset.^[4]

Palvelukseen palattuaan alus oli Adenissa ja otti osaa Djiboutin valtaukseen. Tämän jälkeen se oli saattuepalveluksessa Adenista Durbaniin. Lokakuussa alus palasi kotivesille ja kotisatamaksi muuttui Devonport.

Normandian maihinnousuun saakka alus oli tukikohta-aluksena Dartmouthissa. Huhti-toukokuussa 1944 alukseen asennettiin tyyppien 290 sekä 273 tutkat, 3 tuuman tykki ja yksiputkiset 2 naulan tykit korvattiin kahdeksalla yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä^[4]. Alus liitettiin Yhdysvaltain laivaston TF124:ään lippulaivaksi Normandian maihinnousuun.^[3]

Alus siirrettiin sodan päätyttyä reserviin ja se oli majoitus/tukikohta-aluksena Portsmouthissa. Alus myytiin 5. huhtikuuta 1946 romutettavaksi^[1] ja siirrettiin 12. heinäkuuta Hughes Bolkowille Blythiin.^[3]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)