HMS Brecon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan miinantorjunta-aluksesta. HMS Brecon oli myös Hunt-luokan saattuehävittäjä.
HMS Brecon
HMS Brecon
HMS Brecon
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vosper Thornycroft
Laskettu vesille 1978
Palveluskäyttöön 18. joulukuuta 1979
Poistui palveluskäytöstä 19. heinäkuuta 2005
Tekniset tiedot
Uppouma 750 t
Pituus 60 m
Leveys 9,8 m
Syväys 2,2 m
Koneteho 2-akselinen Napier Deltic -dieselmoottori 3 540 shp
Nopeus 17 solmua
Miehistöä 6 upseeria ja 49 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 1 × 30 mm automaattitykki
2 × Mk44 minigun
3 × 7,62 mm konekivääriä

HMS Brecon (viirinumero M29) on Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan miinantorjunta-alus. Se oli ensimmäinen kuninkaallisen laivaston naisen päällikkyydessä ollut alus, kun luutnantti Charlotte Atkinson vastaanotti aluksen päällikkyyden tammikuussa 2004.

Alus tilattiin Vosper Thornycroftin telakalta. Se laskettiin vesille 1978 kumminaan Kentin herttuatar ja valmistui 18. joulukuuta 1979.[1]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:HMS Brecon (M29)

Alus raivasi Falklandin sodan päätyttyä HMS Ledburyn kanssa kaksi Port Stanleyn edustalla ollutta miinakenttää. Samoin alus paikansi ja raivasi 1985-1991 sisaralustensa mukana Suezin kanavan ja Persianlahden alueen miinoituksia. Se liitettiin 1998 Pohjois-Irlantiin sijoitettuun laivueeseen. Alus oli 1999 vartiotehtävissä Tall Ship Racen purjealusten vieraillessa Greenockissa.

Alus poistettiin palveluksesta 19. heinäkuuta 2005. Se otettiin helmikuussa 2008 käyttöön paikallaan olevana Jupiter Pointiin sijoitettuna koululaivana HMS Raleighina, jossa tehtävässä sillä koulutetaan uudet alokkaat toimimaan sotalaivalla.

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. Gardiner, Robert s. 542