Kvagga
| Kvagga | |
|---|---|
 Kvagga Lontoon eläintarhassa vuonna 1870. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | Aroseepra quagga |
| Alalaji: | quaqqa |
| Kolmiosainen nimi | |
 Kvaggan entinen levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Kvagga (Equus quagga quagga) on sukupuuttoon kuollut, Etelä-Afrikan vuoristoseuduilla ja tasangoilla elänyt aroseepran (Equus quagga) alalaji. Sillä oli muista aroseeproista poiketen harva juovitus ja ruskehtava turkki. Kvagga kuoli sukupuuttoon 1883.
Toisinaan kvagga ja aroseepra luokitellaan erillisiksi lajeiksi, jolloin kvaggan tieteellinen nimi on Equus quagga ja aroseepran Equus burchellii.[2][3] Geenitutkimukset ovat kuitenkin todistaneet, että kvagga oli poikkeavasta morfologiastaan huolimatta samaa lajia aroseepran kanssa. Esimerkiksi Namibian aroseeprayksilöt ovat geneettisesti huomattavasti lähempänä kvaggaa kuin Ugandan aroseeproja.[4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollantilaisten siirtolaisten saavuttua Etelä-Afrikkaan 1600-luvulla eli seudun aroalueilla vielä runsaasti kvaggoja. Ne liikkuivat laumoina muiden seeprojen tapaan. Niitä pidettiin luonteeltaan valppaina ja vilkkaina sekä hieman arvaamattomina, mutta ne kuitenkin kesyyntyivät melko helposti. Perimätiedon mukaan niitä käytettiin eräänlaisina vahtikoirina, koska ne kykenivät tehokkaasti puolustautumaan karja-aitauksien liepeillä liikkuneita petoeläimiä vastaan.
Eurooppalaiset uudisasukkaat metsästivät kvaggoja suuria määriä. Ammuttujen kvaggojen ruhoja oli toisinaan niin paljon, etteivät mukana olleet kärryt kestäneet niiden painoa. Kvaggojen nahasta valmistettiin säkkejä ja niiden lihasta tehtiin ruokaa hollantilaisten eli buurien maatiloilla työskennelleille alkuasukastyöläisille. Eläimiä pyydystettiin varsinkin 1830-luvulla myös elävänä, vietäväksi eläintarhoihin eri puolille maailmaa. Lontoon eläintarhassa oli useitakin kvaggayksilöitä, mutta niiden lisääntyminen ei jostain syystä onnistunut. 1860-luvulla tarhan kvaggaori häiriintyi ja se jouduttiin lopettamaan.
Yksi viimeisistä luonnonvaraisia kvaggoja koskevista näköhavainnosta tehtiin vuonna 1860, ja vuonna 1878 viimeinen jäljellä ollut villi yksilö ammuttiin. Amsterdamin eläintarhassa oli silloin jäljellä vielä kaksi tammaa, mutta mistään ei enää löydetty yhtäkään oria. Eläintarhan ja samalla maailman viimeinen kvagga kuoli maaliskuussa 1883.
Kvaggasta on jäljellä vain joitakin täytettyjä yksilöitä, 23 nahkaa, muutama luuranko, kertomuksia, piirustuksia ja mustavalkoisia valokuvia.
Kvagga-hanke
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1987 lähtien on eräälle maatilalle Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemen pohjoisosaan, lähelle Kapkaupunkia, kerätty aroseeproja ja muidenkin seepralajien yksilöitä, joilla on kvaggamaisia piirteitä, kuten harvaa raidoitusta tai ruskeaa karvaa. Tarkoituksena on jalostaa seeproja, jotka muistuttavat ulkonäöltään mahdollisimman paljon alkuperäistä kvaggaa. Perimältään tällaiset takaisinjalostetut ”kvaggat” eivät tietysti ole sen lähempänä aitoja kvaggoja kuin muutkaan seeprat.
Vuoteen 2016 mennessä hankkeessa on saatu aikaan kvaggaa muistuttavia rau-kvaggaksi nimettyjä eliöitä.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tieteen Kuvalehti 10/1998, s. 44–45: artikkeli Kvaggan toinen tuleminen
- The Quagga Project (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hack, M.A., East, R. & Rubenstein, D.I.: Equus quagga ssp. quagga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus quagga (TSN 624996) itis.gov. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus quagga Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Pedersen, Casper-Emil T. et al.: A southern African origin and cryptic structure in the highly mobile plains zebra. Nature Ecology & Evolution, 22.1.2018, 2. vsk, nro 3, s. 491–498. doi:10.1038/s41559-017-0453-7 ISSN 2397-334X (englanniksi)
- ↑ Tiedemiehet elvyttivät 100 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleen eläinlajin Ilta-Sanomat. 26.1.2016. Arkistoitu 29.1.2016. Viitattu 31.1.2016.
- ↑ Quagga were extinct for 100 years. Now they're back - CNN.com CNN. Viitattu 31.1.2016.