Kuikka-Koponen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Abel Koponen eli Kuikka-Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abel Koponen syntyi Pekkalan talossa Leppävirran pitäjän Varistaipaleen kylässä 1. joulukuuta 1833 vanhempiensa Sigfridin ja Helenan toiseksi lapseksi.[1] Nuoresta pitäen hän vietti kuljeskelevaa elämää eikä asettunut missään vaiheessa varsinaisesti aloilleen tai tehnyt vakinaista työtä. Hänen kerrotaan harjoittaneen kansanparannuksen ohella monenlaisia silmänkääntötemppuja ja ”taikuutta”.[2]

Koposen Kuikka-lisänimen alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Esimerkiksi kotikylällään Varistaipaleella hänen kerrotaan saaneen nimensä siitä, että hänellä oli tapana viettää aikaansa työnteon sijaan soudellen järvellä kuikan tavoin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen kuikannahkainen lääkelaukku, tai hänen kerrotaan sukeltaneen vedonlyönnin jälkeen kuikan lailla pitkän matkaa jään ali Savonlinnassa.[3]

Vuonna 1872 39-vuotias Koponen meni naimisiin itseään 15 vuotta nuoremman sääminkiläisen Ida Mikkosen kanssa.[4] Ida asettui ensin asumaan Koposen kotikylään, joka oli siirtynyt pitäjänrajojen muutoksen myötä Leppävirralta Heinäveden pitäjään.[5] Avioliitto ei kuitenkaan saanut Koposta muuttamaan elämäntapaansa, joten alkuun Ida seurasi miehensä mukana tämän kulkiessa paikkakunnalta toiselle. Kyllästyttyään kiertolaisen elämään Ida asettui Säämingin Ahvionniemelle perintönä saamalleen maatilkulle, joka sai nimen Kuikanpelto.[6] Myös Koponen oli elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta kirjoilla Säämingissä.[4] Koponen itse kuoli 57-vuotiaana 12. joulukuuta 1890 ollessaan Jäppilässä.[7]

Koposen lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idan ja Kuikka Koposen liitosta syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista kaksi kuoli jo lapsina. Yksi osoitus Koposen omalaatuisuudesta olivat hänen lastensa saamat eriskummalliset nimet. Jos pappi ei suostunut antamaan kyseisiä nimiä kastettaessa, Koponen kirjoitti ne haluamassaan muodossa muuttokirjaan perheen vaihtaessa paikkakuntaa seuraavan kerran. Viides lapsista syntyi postuumisti, koska Ida oli ollut raskaana Koposen kuollessa. Kuopus sai äidin tahdon mukaisesti tavallisemman nimen.[6]

  1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (29. maaliskuuta 1873 – 13. marraskuuta 1880)
  2. Alfred Ilai Optatus (s. 29. maaliskuuta 1877)
  3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (7. heinäkuuta 1880 – 17. kesäkuuta 1890)
  4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera (s. 10. lokakuuta 1887)
  5. Juhana Eevert (s. 13. heinäkuuta 1891)[6]

Nimien kirjoitusasut tosin vaihtelivat jo Kuikan elinaikana. Esimerkiksi vuonna 1878, Sääminkiin muutettaessa, esikoistyttären nimi merkittiin kirjoihin huomattavasti lyhyemmässä ja erilaisessa muodossa Luiina Konkordia Jeklobette.[8] Lapset eivät seuranneet isäänsä silmänkääntäjinä; joskin Alfred Ilai Optatuksen eli ”Ilukan” kerrotaan opetelleen joitakin taitoja.[9]

Koposen temput ja kansanperinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykypäivään saakka on säilynyt useita kertomuksia Koposen erikoisista tempuista. Kerrotaan, että Koponen oppi taitonsa Pietarissa intialaiselta fakiirilta palkinnoksi tämän hengen pelastamisesta. Elinaikanaan häntä pidettiin hyvin outona persoonana, ja myös hänen temppunsa olivat usein varsin kummallisia. On muun muassa säilynyt useita kertomuksia, joissa Koponen menee hevosen peräaukosta sisään. Koposen tempuille tyypillistä oli, että niissä usein joku ahne tai itsekäs henkilö saatettiin naurunalaiseksi. Useissa myös autettiin heidän puutteenalaisia uhrejaan.

Taiteessa ja populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Prepula on tehnyt Koposesta kertovan lyhytanimaation Konstmanni Kuikka-Koponen (1979). Jyväskylän ylioppilasteatteri teki vuonna 2016 Koposen elämään ja hänestä kulkevaan kansanperinteeseen pohjautuvan näytelmän Nimetön – eli kuinka Kuikka Koponen huijasi koko ihmiskunnan Kuopion torilta avaruuteen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rössi, Aini: Kuikka Koponen: konstikas kujeilija. Savonlinnan Kirjapaino, 1979. ISBN 951-99233-7-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rössi 1979, s. 9.
  2. ↑ Rössi 1979, s. 9–13.
  3. ↑ Rössi 1979, s. 12.
  4. ↑ a b Rössi 1979, s. 13.
  5. ↑ Rössi 1979, s. 22.
  6. ↑ a b c Rössi 1979, s. 22–23.
  7. ↑ Rössi 1979, s. 46–47.
  8. ↑ Rössi 1979, s. 48.
  9. ↑ Rössi 1979, s. 39.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Marjut Hjelt (toim.): Kuikka-Koponen: Tarinoita savolaisesta silmänkääntäjästä. (2. täydennetty painos. Folklore-sarja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. ISBN 951-746-030-9
  • Markku Turunen: Kuikka-Koponen (+näytelmäsovitus Savonlinnan kaupunginteatterille 1999). Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5350-0
  • Marjut Kivelä: Kuikka-Koponen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1980. ISBN 951-717-224-9
  • Juttuja Kuikka-Koposesta, Lapatossusta Ym. Kirjapaino Teho H:ki, 1944.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuikka-Koponen&oldid=22788861”