Kuhmoinen

Kuhmoinen Kuhmois
vaakuna	sijainti
Venesatama Kuhmoisissa.
Sijainti	61°33′50″N, 025°10′55″E
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Seutukunta	Tampereen seutukunta
Kuntanumero	291
Hallinnollinen keskus	Kuhmoisten kirkonkylä
Perustettu	1868
Kokonaispinta-ala	936,69 km² 122:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	660,94 km²
– sisävesi	275,75 km²
Väkiluku	2 062 254:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys	3,12 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	8,1 %
– 15–64-v.	48,0 %
– yli 64-v.	43,9 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	97,0 %
– ruotsinkielisiä	0,5 %
– saamenkielisiä	0,1 %
– muut	2,4 %
Kunnallisvero	9,10 % 106:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja	Valtteri Väyrynen[6]
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2021–2025[7]  • Kok.  • Kesk.  • SDP  • PS  • KD	9 4 4 3 1
www.kuhmoinen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kuhmoinen (ruots. Kuhmois) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 062 ihmistä,^[2] ja sen pinta-ala on 936,69 km², josta 275,75 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 3,12 asukasta/km².

Kuhmoinen siirtyi 1. tammikuuta 2021 Keski-Suomen maakunnasta osaksi Pirkanmaan maakuntaa.^[8]

Päijänteen rannalla sijaitseva Kuhmoinen kuuluu Tampereen seutukuntaan. Kuhmoisten naapurikuntia ovat Jämsä, Kangasala, Luhanka, Orivesi, Padasjoki ja Sysmä. Entisiä naapurikuntia ovat Kangasalaan liitetty Kuhmalahti sekä Jämsän ja Oriveden kesken jaettu Längelmäki.

Kuhmoisissa on kaikkiaan 316 järveä, joista Päijänteen jälkeen suurimmat ovat Vehkajärvi ja Isojärvi.^[9]

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa. Sen metsäistä maisemaa hallitsevat jyrkät mäet ja syvät rotkolaaksot. Kansallispuiston korkein kohta on Vahtervuori 219 metrin korkeudella merenpinnasta. Kansallispuiston alueeseen kuuluu myös pieniä lampia, joilla pesii erämaisissa ympäristöissä elävä kaakkuri. Pääosa metsistä on aiemmin metsätalouskäytössä olleita havumetsiä. Puistoon sisältyy myös hakkuilta säästyneitä ja lajistoltaan arvokkaita aarniometsiä, kuten lehtomainen Latokuusikon alue. Puistossa on myös tehty ennallistamistoimia, joiden tavoitteena on ollut nopeuttaa talousmetsien kehittymistä jälleen luonnontilaisiksi. Kansallispuistossa elää kanadanmajavia, joiden jälkiä, kuten tulvien takia kuolleita metsiä, on nähtävissä eri puolilla aluetta. Majava on myös kansallispuiston tunnuseläin. Isojärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982, ja se on laajuudeltaan 22 neliökilometriä.^[10] Heretyn luontopolun varrella esitellään myös metsien käytön historiaa ^[11]. Rakennetun kulttuuriympäristön osalta kansallispuiston nähtävyyksiä ovat metsätyömiesten majoituspaikaksi 1940-luvulla rakennettu Heretyn kämppä, 1700-luvulla perustetun Huhtalan torpan pihapiiri, syyskalastuksen tukikohdaksi vuonna 1833 rakennettu Luutsaaren kalapirtti sekä metsätyömiesten majapaikaksi vuonna 1956 rakennettu Lortikan kämppä ^[12]. Kansallispuistossa ylläpidetään useita patikointiin tai maastopyöräilyyn tarkoitettuja rengasreittejä sekä muita retkeilyrakenteita, kuten tulenteko- ja yöpymispaikkoja ^[13].

Kunnan muita Natura-kohteita ovat vanhojen metsien alue Edessalo-Haukkasalo, arvokas kallioluontokohde Hertunvuori, monipuolinen korpisuokokonaisuus Hopeaharjunkorpi, Huhkainvuori jonka laelta avautuvat hienot näkymät Päijänteelle, Isojärvi-Arvajanreitti, Kaitajärvi, Kylämän lammet joka on arvokas kaakkurin pesimälampikeskittymä, monimuotoinen Kärppäjärven alue ja rehevä Rajalan metsäalue.^[14]

Harjunsalmi, Harmoinen, Kirkonkylä, Kissakulma, Kylämä, Patavesi, Pihlajakoski, Poikkijärvi, Puukkoinen, Päijälä, Ruolahti, Sappee ja Tehi.

Kuhmoisten alueella on liikkunut ihmisiä jo tuhansien vuosien ajan, mistä osaltaan todistavat kunnan alueelta löytyneet kalliomaalaukset ja muut muinaisjäännökset. Kuhmoisten Päijälässä on linnavuori, jota käytettiin rautakaudella puolustusvarustuksena. Kuhmoisten Papinsaaressa on tehty keskiaikaisia löytöjä, sieltä on kaivettu esiin muun muassa Kalevalakorunakin tunnettu Kuhmoisten kukot.

Kuhmoisten nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1483, jolloin se kuului kolmanneskuntana Padasjoen pitäjään ja oli kirkollisestikin tämän emäseurakuntansa erottamaton osa. Kuhmoinen mainittiin Padasjoen kappelina vuonna 1540, ja liki sata vuotta myöhemmin, 1639, Kuhmoisista tuli itsenäinen kirkkoherrakunta, Vuonna 1741 tuomiokapituli palautti Kuhmoisen Padasjoen kappeliksi, kunnes Kuhmoisista vuonna 1860 tuli lopullisesti itsenäinen seurakunta.^[15]

Rajankäynti Kuhmoisten sekä Pirkkalan ja Kangasalan pitäjien välillä suoritettiin metsissä ja erämaissa vuonna 1499. Harmoisten kerrotaan olevan Kuhmoisten vanhin kylä ja sen ensimmäisten asukkaiden olleen kotoisin Hauholta. Vuoden 1539 maakirjan mukaan Kuhmoisiin oli syntynyt asutusta siten, että kaikkiaan yhdeksässä kylässä oli yhteensä 53 taloa. Ensimmäinen varma tieto Kuhmoisten asukasluvusta on vuodelta 1749, jolloin pitäjässä oli 1 079 henkeä.^[15]

Vuosina 1784–1785 rakennettu Kuhmoisten kirkko on Suomen 1700-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiin kirkonrakentajiin kuuluvan Matti Åkerblomin tuotantoa.^[16]

Vuoden 1918 sisällissodan aikana käytiin Kuhmoisten taistelu, jonka tunnetaan erityisesti sen yhteydessä tapahtuneesta Harmoisten sairashuoneen joukkomurhasta.

Korppilan tilan omistaja Kaarle Hirvansalo rakennutti höyrysahan tilansa maille 1912. Sahan yhteydessä Päijänteen rannalla toimineet satama, telakka ja konepaja vahvistivat kunnan teollista ilmettä.^[17]

Kuhmoisten merkkirakennuksiin kuuluu 1920-luvun klassismia edustava Kuhmolan kulttuuritalo, joka rakennettiin vuonna 1930 suojeluskunnan ja nuorisoseuran taloksi. Kuhmoisten keskusta ja sen vanhimmat talot Kuhmola ja Heinon kirjakauppa on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. ^[18]

Kuhmoisten kauniita luonnonmaisemia ovat tallentaneet kankaalle useat kultakauden taiteilijat, kuten Pekka Halonen, Kalle Löytänä, Marcus Collin ja Väinö Hämäläinen.

Kuhmoisiin asutettiin jatkosodan jälkeen Valkjärven siirtoväkeä.^[19]

Maaseutukuntana Kuhmoinen on kärsinyt maaltamuutosta 1960-luvulta lähtien. Vuosina 1965–1969 kunnan väkiluku pieneni lähes 600 hengellä. Vuonna 1965 Kuhmoisissa oli 5 590 asukasta.^[15] Vuoden 1971 alussa asukasluku oli 4 400.^[20]

Kuhmoisten halki kulki pitkään valtatie 4, kunnes se siirrettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolitse 1990-luvulla. Tällöin valtatien numeroksi muutettiin 24. Tieltä erkanee seututie 325 länteen Tampereen suuntaan. Valtatie 4:n vanha reitti kulkee Kuhmoisten alueella Kotakosken ja Puukkoisten kautta.^[15] Valtatie 24:n varrella Harjunsalmella sijainneen, jo vuosia tyhjillään olleen entisen motelli Harjunhovin majoitusrakennus paloi perustuksiaan myöten tammikuussa 2024. Motellin vieressä ollut, niin ikään pitkään autiona ollut huoltoasemarakennus oli tuhoutunut tuilpalossa jo helmikuussa 2019.^[21]

Kuhmoinen oli ennen vuoden 1997 lääniuudistusta osa Päijät-Hämeen maakuntaa, vaikka se siirrettiinkin Hämeen läänistä Keski-Suomen lääniin vuonna 1974.

Kuhmoinen siirtyi Pirkanmaan maakuntaan sote-uudistuksen myötä vuoden 2021 alussa.^[22]

Koska Kuhmoinen sijaitsee kaukana suurista kaupungeista, kuntakeskuksesta on muodostunut huomattava liike-elämän ja palvelujen keskittymä.^[15]

Vuonna 2015 kunnassa oli 657 työpaikkaa. Niistä 16 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 65 % palveluissa ja 17 % jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli suurempi kuin koko maassa (3 %).^[23]

Kuhmoislaisista yrityksistä ja yhteisöistä suurimpia yhteisöveron maksajia vuonna 2022 olivat Hinskalan, Jaatisten ja Ylä-Karttilan yhteismetsät. Suurimpien veronmaksajien joukossa olivat myös Kymen Maansiirto Oy, jäähdytys- ja tuuletuslaitteita valmistava Jäämet Oy sekä kaukolämpölaitos Kuhmoisten Lämpö Oy.^{[24] [25]}

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2017 lopussa Kuhmoisissa oli 2 252 asukasta, joista 1 261 asui taajamassa, 978 haja-asutusalueilla ja 13:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kuhmoisten taajama-aste on 56,3 %.^[27] Kunnassa on vain yksi taajama, Kuhmoisten kirkonkylä.^[28]

Kuhmoisten kunnanjohtaja on hallintotieteiden maisteri Valtteri Väyrynen, joka on työskennellyt tehtävässä syyskuusta 2018 lähtien. Väyrysen edeltäjä virassa oli Anne Heusala. ^[29]

Kuhmoinen on sitoutunut kunnanvaltuuston päätöksellä tavoittelemaan merkittävää vähenemää alueensa kasvihuonekaasupäästöissä ja osoituksena siitä liittynyt mukaan kuntien ja maakuntien HINKU-ilmastoverkostoon.^[30] Kuhmoinen oli Mynämäen, Padasjoen, Parikkalan ja Uudenkaupungin kanssa yksi viidestä ensimmäisestä HINKU-kunnasta, jotka aloittivat Kohti hiilineutraalia kuntaa -ilmastohankkeen vuonna 2008. ^[31] HINKU-kuntien tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä vähentää kunnan alueella tuotettuja kasvihuonekaasupäästöjä 80 prosenttia vuoden 2007 tasosta.^[32] Vuonna 2016 arvioitiin, että verkostossa mukana olevissa kunnissa, lähinnä niiden energiantuotannossa ja rakennusten energiankulutuksessa, on vähennetty kasvihuonekaasupäästöjä 7–67 % vuodesta 2008. Keskimääräinen vähennys oli 20 %.^[33]

Kuhmoisten yhtenäiskoulun lukiossa toimii ratsastuslinja. ^[34]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kuhmoisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[35]

• Hollolan seurakunta
  • Kuhmoisten kappeliseurakunta
  • Padasjoen kappeliseurakunta

Seurakunta toimii myös Hollolan, Kärkölän ja Padasjoen kuntien alueella.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Kuhmoisissa toimii Kuhmoisten helluntaiseurakunta.^[36]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kuhmoisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.^[37]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kuhmoisten kunnan nykyisellä alueella.^[35]

• Kuhmoisten seurakunta (liitetty Hollolan seurakuntaan 2017)

Paikallislehti Kuhmoisten Sanomat ilmestyy kerran viikossa. Lehti on perustettu vuonna 1951. ^[38] Lehden levikki ylittää poikkeuksellisesti ilmestymispaikkakunnan kotitalouksien määrän, mikä selittyy runsaalla kesäasutuksella.

Kuhmoisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla liha-perunakeitto, suolasärjet ja perunalimppu, uunipuuro, penkkivelli eli perunajauhosta tehty mutti sekä keitetty ja paistettu kaurapuuro.^[39]

• Isojärven kansallispuisto^[40]
• Kuhmoisten ase- ja varusmuseo
• Kuhmoisten kirkko
• Papinsaari – nykyinen hautausmaa, entinen pakanallinen uhrilehto^[41]
• Pyhänpään kalliomaalaukset
• Päijälän linnavuori
• Riihigalleria, Niilo Suojoen kokoama Päijälässä oleva taidenäyttely^[42][43]

Kuhmoisten kirkonmäki, Kuhmoisten sahan lahti ja Päijälän raittikylä ovat valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY).^[44]

Kuhmoinen on kesäasukkaiden paljolti suosima kunta ja kunnan väkimäärä lähes viisinkertaistuukin kesäkuukausien aikana.^[45] Kesäasukkaita aktivoivat mm. Kuhmoisten Sappeen Kyläyhdistys ja Kuhmoisten Kotiseutuyhdistys.

• Tampere 83 km
• Jyväskylä 90 km
• Lahti 80 km
• Hämeenlinna 93 km
• Helsinki 183 km

Kunta sijaitsee valtatie 24:n varrella. Suoria linja-autoyhteyksiä kulkee Helsinkiin, Jyväskylään ja Tampereelle. Kesäisin liikennöi sisävesilaivoja Kuhmoisten, Kelventeen, Virmailan ja Padasjoen kirkonkylän välillä.

• Pentti Fagerholm (1935–2015), radiokuuluttaja
• J. V. Hakkinen (1872–1918), kansanedustaja
• Ahti Haljala (1924–2005), näyttelijä
• Kaarlo Haljala (1872–1943), juristi, toimi Hämeen läänin vt. maaherrana
• Tapani Kuningas (1945–2009), ufotutkija
• Ilmari Peltola (1936–2024), energianeuvos
• Kalle Peltola (1898–1970), kauppaneuvos
• Onni von Zansen (1872–1947), arkkitehti

• 
  Kuhmoisten kirkko
• 
  Kuhmoisten paloasema
• 
  Kuhmoisten satama
• 
  Isojärvi

• Luettelo Kuhmoisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuhmoinen Wikimedia Commonsissa

• Kuhmoisten kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Kuhmoisten avainluvut
• Kuhmoisten ja Jämsän seudun Matkailuneuvonta