Kuvankäsittely

Kuvankäsittely on kuvatiedostojen muokkaamista tai säätämistä kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvankäsittely tarkoittaa yksinkertaisimmillaan kuvatiedostossa olevien pikselien muokkaamista. Pikselien määrää, väriä, kirkkautta ja sijaintia voidaan muuttaa. Kuvankäsittely voi vaihdella yksinkertaisesta kuvan valoisuuden parantamisesta kuvamanipulaatioihin. Nykyisin kuvankäsittelyä tehdään lähes pelkästään tietokoneilla. Kuvankäsittelyn jälkeen kuva tallennetaan sopivaan kuvatiedostomuotoon.

Kuvankäsittelyohjelma on digitaalisen kuvankäsittelyn perusohjelma. Sillä voidaan käsitellä yleensä mitä tahansa digitaalisessa muodossa tallennettuja kuvia. Ohjelmat soveltuvat erityisesti skannattujen ja digitaalikameralla otettujen valokuvien käsittelyyn. Kuvankäsittelyohjelmien käyttö on nykyisin arkea kaikessa julkaisutoiminnassa kuten sanoma- ja aikakauslehdissä sekä mainosalalla.

Yleisimmät kuvankäsittelyohjelmilla tehtävät manipulaatiot ovat kuvan kontrastin optimointi, värikylläisyyden säätö sekä väritasapainon säätö. Muita yleisiä ja melko helppoja toimenpiteitä ovat kuvan koon muuttaminen, rajaaminen, kallistaminen ja taivuttaminen, sekä kuvan terävöittäminen tai sumentaminen.

Lisäksi kuviin voidaan lisätä erilaisia efektejä kuten 3D-, valaistus- tai kameralinssiefektejä. Samoja ominaisuuksia voidaan ohjelmissa soveltaa myös tekstin tuottamiseen.

Vaikeampia kuvamanipulaatioita ovat muun muassa kohteiden poistaminen tai lisääminen tai kuvan taustan vaihtaminen. Monilla kuvankäsittelyohjelmilla on mahdollista piirtää myös vektorigrafiikkaa.

Kuvamanipulaatiota voidaan nykyään käyttää lähes kaikessa kuvatuotannossa, ja sen käyttämisen etiikasta muun muassa mallikuvissa ja luontokuvauksessa on syntynyt keskustelua. Nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla on mahdollista saada aikaan hyvin taitavia kuvaväärennöksiä.

Reunantunnistus on kuvankäsittelymenetelmä, jossa kuvasta etsitään “reunoja” eli kontrastirajoja tai värinvaihtumakohtia. Näin voidaan piirtää kohteista esimerkiksi siluetteja.

Posterisointi on kuvankäsittelymenetelmä, jossa kuvan värimäärää vähennetään värejä pelkistämällä.

Väriavaintaminen (chroma key) on tekniikka, jossa yhdestä kuvasta toiseen kopioidaan kaikki paitsi tietynväriset, tai tarpeeksi lähellä jotain tiettyä väriä olevat, kuvapisteet.

Digitaalinen kuva on useimmiten rgb-muodossa ja se ei sellaisenaan kelpaa painettavaksi.^[1] Kirjapaino, reprolaitos tai muu kuvankäsittelijä muuntaa kuvan painamiseen sopivaan muotoon. Tavallisin kirjapainossa käytettävä väriavaruus on CMYK, mutta myös duotone-muotoa käytetään jonkin verran.

Rgb–cmyk-kääntö tehdään tavallisimmin ICC-profiililla.

Muut kirjapainoissa tehtävät digitaaliset kuvankäsittelyt ovat niin sanotut painotekniset säädöt, eli kuvan vaalea ja tumma pää säädetään sopiviksi painettavalle paperille. Samassa yhteydessä tarkistetaan yleensä myös kuvan harmaatasapaino ja resoluution riittävyys. Lisäksi kuvalle tehdään terävöitys, jonka voimakkuus riippuu painettavan paperin ominaisuuksista.

Kirjapainon kuvankäsittelijän ammattinimike on painopinnanvalmistaja.

Suurten kuvamäärien hallinta ja arkistointi edellyttää siihen tarkoitetun erikoisohjelman käyttöä. Kuva-arkisto-ohjelmat laativat kiintolevyille, CD-R-, Photo CD- ja muille siirrettäville levykkeille tallennetuista kuvatiedostoista pienoiskuvat ja tietokannan, joiden avulla kuvien selailu ja järjestely on helppoa. Kuviin liitettyjen tietojen ja avainsanojen perusteella voidaan suorittaa hakuja. Kuva-arkisto-ohjelmat sisältävät usein myös toiminnon, jonka avulla valokuvista voidaan tehdä kuvagalleria internetiin. Lisäksi on erillisiä ohjelmia, jotka ovat erikoistuneet internetsivuilla näkyvien kuvagallerioiden tekoon.

• Tietokonegrafiikka

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuvankäsittely Wikimedia Commonsissa