Kristallipalatsi
| Kristallipalatsi | |
|---|---|
| The Crystal Palace | |
 Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa. |
|
| Valmistumisvuosi | 1851, purettiin ja rakennettiin uudestaan Sydenham Hilliin 1852–1854[1] |
| Tuhoutui | 1936[1] |
| Suunnittelija | Joseph Paxton[1] |
| Runkorakenne | valurauta[1] |
| Julkisivumateriaali | lasi[1] |
| Pituus | 563 metriä[1] |
| Leveys | 124 metriä[1] |
| Korkeus | 33 metriä[1] |
| Bruttoala | 92 000 m²[1] |
 |
|
Kristallipalatsi (engl. The Crystal Palace) oli kasvihuoneinsinööri Joseph Paxtonin suunnittelema valuraudasta, lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyä varten[2][1]
Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen Sydenham Hilliin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.[1]
Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293 655 lasilevyä, 30 000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.[3]
Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut arkkitehdin koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessa sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93 000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös ikkunaveron kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tietz, Jürgen ( tekstiosuuksia kirjoittaneet myös Hoffmann, Wolfgang & Meuser, Philipp): 1900-luvun arkkitehtuuri. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-4531-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Crystal Palace Encyclopaedia Britannica. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- ↑ Miettinen, Jukka O.: 10.8 Uusia tekniikoita "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali. 2011. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 30.4.2011.
(Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.) - ↑ a b Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, s. 15–19. (Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos At Home: A Short History of Private Life, Transworld Publishers/Doubleday 2010)) WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36967-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristallipalatsi Wikimedia Commonsissa
- The complete guide to crystal palaces The Crystal Palace Foundation. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- Clark, Neil: What happened the night the Crystal Palace burnt down? Express. 28.11.2016. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- Crystal Palace: A History BBC News. 4.9.2008. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- Merin, Gili: AD Classics: The Crystal Palace / Joseph Paxton ArchDaily. 5.7.2013. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- The History of the Crystal Palace, Sydenham Hill, London The London Helicopter -blog. 18.10.2013. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
- Lontoon Kristallipalatsi, Aamulehti, 09.08.1936, nro 213, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot