Kirkon tutkimus ja koulutus
Kirkon koulutus ja tutkimus | |
---|---|
Tutkimuslaitoksen tiedot | |
Perustettu |
1969 2022 |
Sijainti | Tampere, Suomi |
Tutkimusala | teologia |
Työntekijöiden määrä | 8 |
Johtaja |
Hanna Salomäki |
Osa artikkelisarjaa |
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto |
---|
Kirkon tutkimus ja koulutus (aik. Kirkon tutkimuskeskus ja Kirkon koulutuskeskus) on vuonna 2022 perustettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon alainen tutkimus- ja koulutusyksikkö, jonka toimipaikat sijaitsevat Helsingissä ja Järvenpäässä. Siihen on yhdistetty vuonna 1969 perustettu entinen Kirkon tutkimuskeskus sekä vuonna 1970 perustettu Kirkon koulutuskeskus. Yksikkö toimii kirkkohallituksen erillisyksikkönä kansliapäällikön alaisuudessa.
Kirkon tutkimuskeskuksen tehtävänä on tutkia kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja kehittämiselle tarpeellista kirkon, uskonnollisen elämän ja yhteiskunnan muutoksia.[1] Erityisesti sen tutkimuskohteisiin kuuluvat uskonnollisuus, arvot ja kirkon toiminta.[2] Se tukee kirkkohallitusta sen perustehtävässä kirkon asioiden hoitajana.
Kirkon tutkimuskeskus ylläpitää yhteyttä suomalaisiin ja ulkomaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin sekä myöntää vuosittain apurahoja kirkon ja seurakuntien päätöksenteon ja toiminnan kehittämisen sekä yhteiskunnan muutosten tutkimiseen.[1] Apurahojen jakamisen painopistealueet muuttuvat muutaman vuoden välein.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon tutkimuskeskuksen taustalla on Heikki Wariksen johtaman komitean tekemä ehdotus. Kirkolliskokous asetti 1950-luvun lopulla Wariksen johdolle komitean. Sen tehtäviin kuului arvioida yhteiskunnan muutosta kirkon näkökulmasta ja tehdä sen perusteella uudistusehdotuksia.[4] Waris esitteli 1962 mietinnön tulokset pappeinkokoukselle.[5] Mietinnön ehdotuksiin kuului muun muassa kirkon oman tutkimusyksikön perustaminen. Yksikön tehtäviksi voisi sen mukaan lukeutua uskonnon ja kirkon yhteiskunnalliseen tilanteeseen liittyvän tiedon kokoaminen.[4]
Kirkolliskokous asetti 1963 neuvottelukunnan hahmottelemaan tutkimuslaitoksen rakennetta ja aloittamaan rajoitetusti jo sen toimintaa. Neuvottelukuntaan kuuluivat piispa Martti Simojoki sekä professorit Erkki Kansanaho ja Heikki Waris.[5]
Neuvottelukunta esitti 1968 ehdotuksensa kirkolliskokouksessa. Tutkimuslaitos perustettiin 1. maaliskuuta 1969 ja se sijoitettiin Tampereelle. Piispainkokous hyväksyi sen ohjesäännön, ja sen perustehtäväksi tuli ”suorittaa kirkon päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista ja hyödyllistä kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnassa vaikuttavien erilaisten virtausten tutkimista”. Yksikön nimi oli alkujaan tutkimuslaitos, mutta se muutettiin tutkimuskeskukseksi vuonna 1984.[5]
Alkuvaiheessa tutkimuslaitoksen keskeisimpiä tehtäviä oli kirkon jäsenyyttä ja toimintaa mittaavien tilastojen tuottaminen. Työn runkona oli 1800-luvun lopulta lähtien kerätty seurakunnallisen tilastoaineisto. Tutkimuslaitoksen tutkimuskohteet monipuolistuivat hiljalleen apurahojen muodossa ja ulottuivat kaikille teologian aloille.[4]
Tutkimuskeskuksen hallintoa muutettiin 1994, kun siitä tuli kirkkohallituksen erillisyksikkö. Se asetettiin kansliapäällikön alaisuuteen ja sen ohjaamaan määrättiin erityinen toimikunta, jonka puheenjohtajan ja kuusi jäsentä valitsee kirkkohallituksen täysistunto.[5] Toimikunta muuttui vuonna 2016 neuvottelukunnaksi.
Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimushankkeiden tavoitteena on toteuttaa tutkimusta, joka hyödyttää kirkon toiminnan kehittämistä ja päätöksentekoa. Tutkimuksen kohteena ovat niin toimintaympäristön ja arvomaailman muutokset kuin kirkon rakenteet, toiminta, oppi ja käytännötkin.
Tutkimushankkeita toteutetaan yhteistyössä kirkon eri toimijoiden sekä koti- ja ulkomaisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.
Meneillään olevat tutkimushankkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomalainen spiritualiteetti (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kasvu kirkon työntekijäksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Uskonnot Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive)
- European Values Survey (Arkistoitu – Internet Archive)
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johtokunnan puheenjohtajat[5]:
- Professori Heikki Waris, 1969–1974
- Professori Pertti Pesonen, 1975–1977
- Piispa Erkki Kansanaho, 1978–1982
- Professori Seikko Eskola, 1983–1993
Toimi- ja neuvottelukunnan puheenjohtajat:
- Professori Seikko Eskola, 1994–1996
- Piispa Wille Riekkinen, 1996–2012
- Piispa Jari Jolkkonen, 2012–
Kirkon tutkimuskeskus sijaitsee osoitteessa Hammareninkatu 7, Tampere.
Kirkon tutkimuslaitoksen ja -keskuksen johtajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon tutkimuslaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Kortekangas 1969–1970[6]
- Seppo Randell 1970–1971[7]
- Jouko Sihvo 1971–1978[6]
- Heikki Mäkeläinen 1978–1982[6]
Kirkon tutkimuskeskus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harri Heino 1982–1999
- Kimmo Kääriäinen 2001–2010
- Harri Palmu (määräaikainen 2010–2012)[8]
- Hanna Salomäki 2012–[8]
- Kimmo Ketola (viransijainen 2014–2017)[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Toimintasuunnitelma 2018 evl.fi. Viitattu 14.5.2019.
- ↑ Tutkimuskohteet evl.fi. Arkistoitu 21.4.2019. Viitattu 14.5.2019.
- ↑ Kirkon tutkimuskeskuksen apurahat evl.fi. Arkistoitu 21.4.2019. Viitattu 14.5.2019.
- ↑ a b c Heikkilä, s. 46.
- ↑ a b c d e Tutkimuskeskuksen historia evl.fi. Arkistoitu 21.4.2019. Viitattu 14.5.2019.
- ↑ a b c Suomen teologit – Finlands teologer 2010. Suomen kirkon pappisliitto – Finlands kyrkas prästförbund, 2010.
- ↑ Jouko Sihvon haastattelu
- ↑ a b Petri Vähäsarja: Hanna Salomäki valittiin Kirkon tutkimuskeskuksen johtoon Seurakuntalainen.fi. 3.4.2012. Viitattu 6.2.2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikkilä, Markku: ”Teologia”. Teoksessa Päiviö Tommila & Allan Tiitta (toim.): Suomen tieteen historia 2. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23105-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirkon tutkimuskeskuksen verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirkkoon kuuluvuus 2018