Keskipersian kieli
| Keskipersia | |
|---|---|
| Oma nimi | 𐭯𐭠𐭫𐭮𐭩𐭪 (pārsīk tai pārsīg) |
| Muu nimi |
pahlavi pehlevi |
| Tiedot | |
| Alue | Sassanidien Persia |
| Ajoitus | n. 200 eaa.-800 jaa., jolloin kehittyi nykypersiaksi |
| Kirjaimisto |
pehleviläinen kirjaimisto manikealainen kirjaimisto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indo-eurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet iranilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | pal |
| ISO 639-3 | pal |
Keskipersian kieli eli pahlavi (myös pehlevi)[1] on muinaispersian ja nykypersian historiallisesta välimuodosta käytetty nimitys. Sitä puhuttiin noin 200-luvulta lähtien eaa. aluksi Fārsin maakunnassa ja myöhemmin koko sassanidien valtakunnassa, jossa se oli valtion ja zarathustralaisen uskonnon virallinen kieli. Arabien valloitettua Iranin 600-luvulla keskipersia säilyi zarathustralaisten ja Intian parsien kielenä.[2]
Keskipersia kuuluu iranilaisten kielten lounaisryhmään. Siitä tunnetaan kaksi varianttia: zarathustralaisen ja laajan maallisen kirjallisuuden kieli sekä manikealaisten käyttämä kirjakieli, joiden välillä on foneettisia ja kieliopillisia eroja. Ne edustavat mahdollisesti eri murteita.[2] Kielessä on havaittavissa parthialaista vaikutusta.[3]
Suurin osa säilyneistä keskipersialaisista teksteistä on 500–600-luvuilta. Ne on kirjoitettu pehleviläisellä ja manikealaisella kirjaimistolla, jotka molemmat perustuvat aramealaisiin aakkosiin. Pehleviläisessä kirjoituksessa on runsaasti ideogrammeja, vanhakantaisia kirjoitustapoja ja ligatuureja. Manikealainen kirjoitus on luonteeltaan foneettista. Molemmista puuttuvat lyhyitä vokaaleja osoittavat merkit.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 92. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
- ↑ a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5
- ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5
- ↑ Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57–58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5