Kalle Altti

Kaarlo (Kalle) Altti (synt. Allt, 18. joulukuuta 1892 Lammi – 23. marraskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen urheiluvaikuttaja. Hän toimi pitkään eri luottamustehtävissä Työväen Urheiluliitossa ja oli Suomen Palloliiton varapuheenjohtaja vuosina 1958–1962.^[1][2] Altilla oli suuri vaikutus Suomen jalkapalloilun yhdentymiseen 1940–50-luvuilla, jolloin TUL:n ja SPL:n seurat aloittivat yhteisen kilpailutoiminnan.^[3]

Altti syntyi suutarin perheeseen Lammin Tirmolan kylässä. Kansakoulun käytyään Altti työskenteli renkinä, kunnes muutti Helsinkiin vuonna 1912. Pääkaupungissa hän työskenteli muun muassa koneenkäyttäjänä ja autonkuljettajana.^[1] Vuonna 1916 hän liittyi Helsingin Jyryn jäseneksi.^[4] Sisällissodan käynnistyttyä Altti liittyi Helsingin punakaartin Jyryn komppaniaan toimien aluksi vartiotehtävissä. Maaliskuun alusta lähtien hän osallistui komppanianpäällikkönä Antrean rintaman taisteluihin Kavantsaaressa ja Hannilassa. Viipurin taistelun jälkeen Altti pakeni Pietariin, jossa hän työskenteli rautatieläisenä Suomen asemalla. Tammikuussa 1919 Altti ilmoittautui Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun kurssille, jonka suoritettuaan hän osallistui tykistön joukoissa Venäjän sisällissodan taisteluihin Pietarin ympäristössä.^[1]

Syyskuussa 1920 Altti vangittiin epäiltynä osallisuudesta Kuusisen klubin murhiin. Etsivän keskuspoliisin myöhemmin hankkimien tietojen mukaan Altille olisi annettu tehtäväksi Kullervo Mannerin murhaaminen, jota hän ei kuitenkaan toteuttanut. Altti vapautettiin marraskuussa ja komennettiin tykkipatteristoon Perekopinkannakselle. Keväällä 1921 hän hakeutui punaupseerien jatkokurssille Pietariin, mutta jäi piileskelemään kaupunkiin ja siirtyi kesällä salaa Suomeen. Viranomaiset kuulustelivat Alttia Kellomäellä, josta hän pian pääsi palaamaan Helsinkiin. EK kuulusteli Alttia vielä marraskuussa 1922, muttei löytänyt mitään raskauttavaa. Altti otettiin kuitenkin tarkkailuun ja epäiltiin, että hänet oli lähetetty Suomeen jotakin salaista tehtävää varten. Altti työskenteli Helsingissä autonkuljettajana ja myöhemmin sotavuosien jälkeen tarkastajana kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä.^[1]

Vuonna 1926 Altti liittyi Töölön Vesan jäseneksi. Altti toimi muun muassa jJalkapalloerotuomarina ja kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Vesan puheenjohtajaksi Osvald Fagerin seuraajaksi. Samana vuonna Altista tuli myös TUL:n palloilujaoston jäsen. Lisäksi hän toimi TUL:n Helsingin piirin puheenjohtajana ja kuului muun muassa Stadion-säätiön edustajistoon, Veikkauksen hallintoneuvostoon sekä Suomen Olympiakomitean valtuuskuntaan.^[1][2]

Vuosina 1932–1957 Altti toimi TUL:n palloilujaoston puheenjohtajana.^[2] Tehtävässään hän oli neuvottelemassa TUL:n ja SPL:n välistä yhteistoimintasopimusta, joka allekirjoitettiin toukokuussa 1939. Sotavuosien jälkeen Altti oli TUL:n edustajana liittojen yhteistoimintavaliokunnassa sekä maajoukkueen valitsemisvaliokunnassa yhdessä Akseli Pulkkisen kanssa. TUL:n seurojen liityttyä SPL:n jäseniksi vuonna 1955 Altista tuli TUL:n näkyvin edustaja Suomen Palloliiton johtoelimissä, joissa hän vaikutti aina 1970-luvun alkuun saakka. Altti oli muun muassa SPL:n liittohallituksen jäsen sekä toimi liiton varapuheenjohtajana vuosina 1958–1962. 1940–1950-luvuilla Altti toimi myös Suomen jalkapallomaajoukkueen joukkueenjohtajana.^[1]

Altti oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen vuodesta 1927 lähtien. Altti edusti SDP:n oikeistolaista linjaa ja TUL:n sisäisen valtataistelun aikana kuului Väinö Leskisen tukijoihin. Helsingin kunnallispolitiikassa Altti vaikutti eri lautakuntien jäsenenä.^[1]