Kaksisukahäntäiset
| Kaksisukahäntäiset | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Entognatha |
| Lahko: |
Kaksisukahäntäiset Diplura Börner, 1904 |
| Heimot[1] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kaksisukahäntäiset[2] eli kaksisukashäntäiset[1] (Diplura) on niveljalkaisiin kuuluva lahko. Useimmat lahkon noin 800 lajista[3] elävät trooppisilla alueilla. Suomesta tunnetaan yksi laji, marraskaksisukahäntäinen (Campodea plusiochaeta).
Lahkosta on vain vähän fossiililöydöksiä, joista suurin osa meripihkasta. Lahko on luultavasti ollut olemassa jo kivihiilikaudella, eräiden arvioiden mukaan jopa varhaisella devonikaudella.[3][4]
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksisukahäntäiset ovat maaperässä tai lahoavassa kasvimassassa eläviä, yleensä 2–5 millimetrin pituisia (jotkin Japyx-suvun lajit jopa 50 millimetriä) selkärangattomia eläimiä. Niillä on pitkänomainen ruumis, kuusi jalkaa, pitkät tuntosarvet sekä lahkon nimen mukaisesti kaksi perälisäkettä, jotka voivat olla joko siimamaiset tai pihtimäiset. Takaruumiissa on 11 jaoketta, joista useimpien sivuilla on pienet rakkulat. Näiden arvellaan auttavan eläimen nestetasapainon säätelyssä. Kaikilta lajeilta puuttuvat sekä verkko- että pistesilmät ja perälisäkkeiden mahdollista tummaa väriä lukuun ottamatta eläimen vartalossa ei ole pigmenttiä. Nilkassa on vain yksi jaoke. Siipiä ei ole.[5][3][6]
Kaksisukahäntäisen katkenneet raajat tai muut ulokkeet kasvavat takaisin seuraavien nahanluontien yhteydessä. Ne ovat yhdessä kummitussirkkojen kanssa ainoat maaniveljalkaiset, jotka kykenevät kasvattamaan irroneen raajan takaisin. Lisäksi häirityn eläimen perälisäkkeet voivat katketa tyvestä ja siten hämätä saalistajaa.[6]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuosat ovat purevat ja ravintona toimii yleensä lahoava orgaaninen materiaali, mutta jotkin lajit ovat petoja pyydystäen perälisäkkeillään hyppyhäntäisiä, hyönteistoukkia ja muita pieneliöitä. Hedelmöitys on ulkoinen: koiras laskee maahan spermapaketin, jonka naaras poimii sukuaukkoonsa. Näköaistin puuttumisesta huolimatta kaksisukahäntäiset välttelevät päivänvaloa. Muodonvaihdos on olematon ja munasta kuoriutuva nymfi käy läpi mahdollisesti jopa 20 toukkavaihetta ennen aikuistumistaan, ja aikuinenkin yksilö luo nahkansa vielä jopa kymmenen kertaa. Jotkin tropiikissa elävät lajit hoivaavat poikasiaan. Kaksisukahäntäiset voivat elää 2–3 vuotta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2123. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5 (suomenkielisten nimien lähde)
- ↑ Diplura Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ a b c Tree of Life: Diplura (englanniksi)
- ↑ Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology, s. 92. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067
- ↑ a b Larry Huldén: Suomen hyönteislahkot. Luonnontieteellinen keskusmuseo (opintomoniste)
- ↑ a b North Carolina State University: Diplura (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Order Diplura (englanniksi)
- ITIS: Diplura (englanniksi)