Kaarel Robert Pusta

Kaarel Robert Pusta (1. maaliskuuta 1883 Narva – 4. toukokuuta 1964 Madrid) oli virolainen poliitikko ja diplomaatti.

Pusta syntyi Narvassa vuonna 1883 ja hänellä oli nuorena yhteyksiä radikaaliliikkeeseen. Vuonna 1903 hän joutui pidätetyksi tsaarin vastaisesta toiminnasta. Hänen sellitoverinsa oli Mihail Kalinin, josta tuli sittemmin merkittävä bolševikkijohtaja. Vuodesta 1904 Pusta asui ulkomailla Englannissa, Ranskassa ja Sveitsissä. Hän opiskeli Pariisissa ja Bernissä pitäen samalla yllä yhteyksiä radikaaliliikkeeseen Virossa esimerkiksi ottamalla osaa vasemmistolaisen Uudised-lehden toimintaan. Pusta palasi Viroon vuonna 1906 työskennellen ensin Virulane-lehdelle (1906–8) ja sittemmin Paevalehtelle (1910–14). Vuonna 1915 Pusta nostettiin Venäjän armeijaan, jossa hän toimi armeijan siviilihallinnossa.^[1]

Vuonna 1917 Pustasta tuli länsimaihin lähetetyn virolaisen diplomaattisen edustuston jäsen, jonka tarkoituksena oli saada tunnustus Viron itsenäisyydelle Ranskalta ja Yhdistyneeltä kuningaskunnalta. Muita lähetystön edustajia olivat Jaan Tõnisson, Ants Piip ja Eduard Virgo. Pusta toimi myös Viron ensimmäisenä Ranskan lähettiläänä ja Pusta saikin Ranskan tunnustamaan Viron itsenäisyyden vuonna 1922. Pusta säilytti virkansa vuoteen 1933 saakka, lukuun ottamatta lyhyttä kautta vuosina 1924 ja 1925, jolloin hän toimi Viron ulkoministerinä. Vuosina 1934-35 Pusta oli Viron Puolan lähettiläs ja vuodesta 1935 maan Tanskan ja Neuvostoliiton lähettiläs. Konstantin Pätsin vallankaappauksen jälkeen vuonna 1934 Viron vapaussotureiden liitto eli vapsit mainitsivat Pustan yhtenä mahdollisena heidän kaavailemansa uuden hallituksen jäsenistä. Pusta pidätettiin vuonna 1936, mutta koska ei voitu osoittaa hänen tienneen vapsien suunnitelmista hänet vapautettiin. Korvauksena Pustalle annettiin neuvonantajan virka Viron Pariisin lähetystöstä. Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940 Pusta jäi ulkomaille, jossa hän pyrki osoittamaan kansainväliselle yhteisölle Viron miehityksen olleen laiton. Pusta kuoli Madridissa vuonna 1964.^[1]

Pusta julkaisi elämänsä aikana useita teoksia. Hän oli Euroopan yhtenäisyyden kannattaja ja käsitteli aihetta vuonna 1931 julkaistussa teoksessa L’idee de l’union européenne devant les gouvernements et de la Société des Nations (1931). Hänen muita teoksiaan olivat Problèmes de la Baltique (1934), The Soviet Union and the Baltic States (1942) ja vähän ennen hänen kuolemaansa julkaistu Pustan muistelmat Saadiku päevik.^[1]