Kouluruokailu

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kouluruokailulla tarkoitetaan maksutonta kouluateriaa, johon on oikeutettu jokainen suomalainen esi- ja peruskoululainen ja toisen asteen opiskelija.^[1] Kouluruokailun tavoitteena on edistää oppilaan tai opiskelijan terveyttä ja työskentelytehoa sekä hyviä tapoja. Monessa muussa maassa koulussa myydään ruokaa.

Kouluruokailussa tarjottavat ateriat suunnitellaan usein etukäteen ja niitä varten laaditaan ruokalista, joka on useimmissa kouluissa kiertävä. Kouluruokaan kuuluvat lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma.^[2]

Kouluruokailun suositukset on annettu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokailusuosituksissa (2008). Suositusten tarkoituksena on varmistaa oppilaiden ravitsemukselliset tarpeet ja kouluruoan maittavuus. Opettajia suositellaan osallistumaan kouluruokailuun, ja ruokailun merkitystä tulisi painottaa kouluopetuksessa. Kouluissa tulisi myös olla ruokailutoimikunnat. Rauhalliseen ja viihtyisään ateriointiin tulisi olla käytettävissä vähintään 30 minuuttia, minkä jälkeen oppilailla tulisi olla aikaa lyhyeen ulkoiluhetkeen. Terveellinen välipala tulisi olla tarjolla yli kolmen tunnin yhtäjaksoisen opetuksen jälkeen.^[3]

Kouluruokasuositukset noudattavat suomalaisia virallisia ravitsemussuosituksia ja perustuvat lautasmalliin. Hiilihydraattia tulisi olla energiasta 55 %, rasvaa 30 % ja proteiinia 15 %. Suolaa ja eläinrasvaa tulisi rajoittaa ja kuitua suosia.^[3]

Oppilaille, jotka eivät voi syödä normaalia kouluruokaa allergian, sairauden, uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen takia, on tarjottava erityisruokavalioateria. Sairauden hoitoon tai muun terveydellisen syyn johdosta valittuun erityisruokavalioon tarvitaan lääkärin, ravitsemusterapeutin tai terveydenhoitajan antama lausunto.^[2]

Kouluissa ja oppilaitoksissa voidaan tarjotaan perinteisen kouluruokailun lisäksi koulupäivän aikana myös maksuton välipala, mutta suurimmassa osassa kouluissa tätä mahdollisuutta ei ole. Kouluissa ja oppilaitoksissa ei kouluaikana suositella tarjottavan säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja, vaan välipala-automaattien tai kioskien tulisi tarjota terveellisiä tuotteita.^[2]

Korkeakoulutasolla opiskelijaruokailua tuetaan myös, mutta se ei ole enää ilmaista. Kelan ateriatuki oli vuonna 2008 1,67 euroa per ateria. Alennuksen saa ravintoloissa, jotka ovat ateriatuen piirissä. Siihen ovat oikeutettuja korkeakouluopiskelijat, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat.^[4]

Suomessa kaikista koululaisista 85 prosenttia syö päivittäin kouluruokaa. Sen sijaan 13–17-vuotiaista vain 65 prosenttia syö kouluruoan päivittäin. Joka kolmas murrosikäinen koululainen ei syö koulussa lämmintä ruokaa tai se korvataan makeisilla.^[5] Kouluruoan syömättämyyden syiksi on arveltu esimerkiksi vaihtoehtojen houkuttelevuutta, kouluruoan laatua sekä koulun tapaa hallita ja rytmittää oppilaiden ajankäyttöä, jolloin koululainen etsii koululounaan ohittamisella vapautta ja ylpeilyn aihetta.^[6]

Kouluruokaa kuluu maanantaisin eniten. Syytä ei täysin tiedetä, mutta sen epäillään johtuvan osittain ruoan laadusta ja osittain ainakin osan koululaisista viikonlopun vähäisistä ruokailutottumuksista.^[7] Joissain yläkouluissa jopa yli puolet oppilaista jättää kouluruokailun väliin kasvisruokapäivinä. ^[8]

Turun kouluissa aloitettiin ilmaisen kouluruoan tarjoaminen varattomille koululaisille 1833, ja vuodesta 1838 sitä saivat ostaa kaikki oppilaat yhden markan hintaan. Neljään kouluun perustetuista keittoloista alettiin kuljettaa hernekeittoa, puuroa tai lihakeittoa kaupungin muihinkin kouluihin.^[9] 1800–1900-lukujen vaihteessa kansakoulujen käynti ei ollut vielä Suomessa kovin yleistä. Syynä tähän olivat muun muassa ravinnon ja vaatteiden puute.^[10] Varattomille oli tarjottu paikoin maksutonta kouluruokaa jo 1900-luvun alusta (esimerkiksi Kuopiossa vuodesta 1902 lähtien). ^[11] Keskustelu kouluruokailun tarpeellisuudesta johti siihen, että vuonna 1905 Augusta af Heurlin perusti koulussa valtakunnallisen Koulukeittolayhdistyksen. Vuonna 1913 valtio myönsi ensi kerran avustusta kouluruokailua varten. Aluksi ruokaa tarjottiin kansakouluissa vain vähävaraisimmille, eikä tämä tapa muuttunut Suomen itsenäistyttyä eikä oppivelvollisuuden tullessa voimaan vuonna 1921.^[12] Oppikouluissa ruokailu oli aina maksullinen.^[13]

1930-luvulla alettiin valmistella uutta lakia kouluruokailuun liittyen, ja esimerkiksi Turussa alettiin perustaa kouluihin omia keittoloita. Niihin kouluihin, joista keittolat puuttuivat, tuotiin ruoka muualta. Ruokalistalla oli pääasiassa keittoja, vellejä ja puuroja, joskin esimerkiksi tuberkuloosipotilaille tarjottiin monipuolisempaa ruokaa.^[14] Sodat muuttivat taas tilannetta. Koulujen tuli tuottaa sotakentille terveitä sotilaita, ja siviiliväestön lasten ruokailusta kannettiin huolta niin, että eduskunta määräsi vuonna 1943 kaikki kansakoulut tarjoamaan koululaisille lämpimän lounaan ilmaiseksi vuoteen 1948 mennessä. Vuotta 1948 onkin pidetty maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena^[15].

Vuosina 1972–1977 siirryttäessä peruskouluun laki edellytti, että kaikkien peruskouluikäisten tuli saada ilmainen lämmin ateria. Samalla tämä oikeus laajennettiin myös lukioihin ja ammattikouluihin.^[16]

• Ruotsissa kouluruokailu on ollut ilmaista noin vuodesta 1946 lähtien. Sitä ennen ilmaista ruokaa saivat köyhien perheiden lapset mutta vain osassa Ruotsin kouluja. Ilmainen kouluruokailu laajeni 1960-lukuun mennessä koko maan kattavaksi, ja vuonna 1997 tehtiin kirjaus opetuslakiin, mikä takasi ilmaisen kouluruokailun kaikille. Vuonna 2011 kirjausta opetuslaissa laajennettiin siten, että kouluruoan on myös oltava ravitsevaa ja käytännössa kouluruoan tulee siten kattaa kolmannes koululaisten ravinto- ja energiatarpeista. Ruotsissa kouluruokailusta ovat vastuussa kunnat, ja kouluruokailun kestävyyteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Noin 70 prosentilla kunnista on tavoite asetettuna ruokahävikin vähentämiseksi ^[17]. Lisäksi yli kolmannes kunnista on asettanut vähennystavoitteen kouluruokailun ilmastovaikutuksille. Myös päivittäisen kasvisruokavaihtoehtojen tarjoaminen on yleistynyt, sillä 63 prosenttia kunnista tarjoaa oppilailleen kasvisruokavaihtoehtoja peruskouluissa ja lukioissa.
• Norjassa ei tarjota kouluruokaa, vaan koululaiset ottavat kotoa mukaansa eväsrasian. Siinä ei saa olla makeita herkkuja tai muuta ylellistä, vain voileipiä ja hedelmiä. Kouluissa on saatavilla maitotuotteita, jos vanhemmat ovat maksaneet niistä perityn subventoidun hinnan.^[18]
• Britanniassa kouluruoka oli vähävaraisille perheille ilmaista 1980-luvulle asti. Silloin aloitettu kouluruoan kilpailutus on Medical Research Councilin mukaan laskenut brittiläisen kouluruoan tasoa 1950-lukuun verrattuna. Vuonna 2004 kokki Jamie Oliver johti kouluruoan parantamiseen tähdännyttä kampanjaa, jonka seurauksena hallitus lisäsi kouluruokailun määrärahoja.
• Yhdysvalloissa on kansallinen koululounasohjelma, johon osallistuvat koulut saavat huokealla hinnalla ravitsemussuositusten mukaista ruokaa ja ovat velvollisia antamaan alennusta siihen oikeutetuille oppilaille. Yhdysvaltalaisissa ravitsemussuosituksissa on samat kalori-, rasva- ja suolarajoitukset kuin suomalaisissakin. Yli 90 prosenttia kouluista tarjoaa ravitsemussuositusten mukaista ruokaa vaihtoehtona oppilailleen.
• Ranskassa vanhemmat maksavat puolet ruoan hinnasta. Ruokalistat lähetetään vanhemmille etukäteen. Lounastauon on kestettävä vähintään puoli tuntia. Ruokaan kuuluu viisi osaa: alkuruoka, salaatti, pääruoka, juustolautanen ja jälkiruoka. Ruoan kanssa tarjotaan vettä ja leipää. Ruoka- ja juoma-automaatit kiellettiin kouluista vuonna 2005.^[19]
• Kanadassa valtio ei rahoita kouluruokailua, vaan vanhemmat antavat oppilaille kouluruoan mukaan tai antavat lasten käydä kotona ruokatauolla. Maassa on myös järjestöjä, jotka auttavat kouluruokailussa.^[20]
• Intiassa on ilmainen kouluruokailu.
• Japanissa vanhemmat maksavat 250–300 jeniä lastensa aterian hinnasta ja kunta maksaa loput. Päivittäinen ruokalista on yhdenmukainen koko maassa.

• Opetushallituksen tiedote vuodelta 2008: Uudet suositukset korostavat kouluruokailun tärkeyttä oppilaan työvireydelle (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kouluruokailun henkilökunnalla on myös kasvattajan rooli (väitös)
• Keittiö sai kolmella niksillä koululaiset syömään lautaset tyhjiksi ja säästämään tuhansia euroja Yle, 2017