Kotitalous (taloustiede)
Kotitalous on taloustieteessä ja kansantaloudellisten tilastojen laadinnassa kulutusta harjoittava talousyksikkö, jonka jäsenet tekevät hankintapäätöksiä yhdessä tai erikseen.[1]
Suomessa Tilastokeskus määrittelee kotitalouden muodostuvan kaikista niistä henkilöistä, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Tällöin kotitalouksiin kuuluvan väestön ulkopuolelle jäävät pysyvästi ulkomailla asuvat sekä laitoksissa (hoitolaitoksissa, vankiloissa ja sairaaloissa) asuvat.[2]
Asuntokunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotitalouden käsitettä käytetään Suomessa ainoastaan haastattelututkimuksissa. Tilastokeskuksen käyttämä rekisteripohjainen käsite on asuntokunta, johon voi kuulua useampiakin kotitalouksia (ns. kimppakämpät). Asuntokunta muodostuu vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa asuvista henkilöistä.[2]
Ruokakunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansantalouden tilastojen ohella kotitalouden kaltaisia käsitteitä tarvitaan muun muassa yhteiskunnallisten tukien jakamisessa. Jääkaappiteoria on Suomessa 1990-luvulla kehitetty ajattelutapa, jota ainakin Kela käyttää yhä yleisen asumistuen jakoperusteena. Siinä ruokakunnan muodostavat ”yleensä samassa asunnossa asuvat henkilöt. Ruokakuntaan voi kuulua yksi tai useampi henkilö.”[3]
Kotitalous markkinoinnissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yritysten markkinoinnin suunnittelussa ja kuluttajien ostokäyttäytymisen tutkimuksessa kotitalous on yksi tärkeistä viiteryhmistä, joihin yksittäinen kuluttaja kuuluu. Kotitalouden jäsenet tekevät erilaisia hankintoja yhdessä tai erikseen, ja heillä voi olla erilaisia rooleja hankintaa mietittäessä. Joku kotitalouden (perheen tms.) jäsen voi olla tuotteen tai palvelun käyttäjä, joku toinen hankinnan aloitteentekijä, joku toinen hankintapäätökseen vaikuttaja, joku toinen varsinainen ostaja eli lopullisen ostopäätöksen tekijä. Yhden hengen taloudessa sama henkilö on näitä kaikkia, suuressa kotitaloudessa etenkin vaikuttajia voi olla useita. Perheen uuden auton tai uuden asunnon hankinnassa kuullaan usein kaikkia jäseniä – usein myös ystäviä ja tuttavia – kun taas rutiiniostoksissa kuten päivittäistavaroissa päätökset voi tehdä vain yksi aikuinen muilta kysymättä.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Kotitalous”, Taloussanasto. Yritys- ja kansantaloutta suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, s. 102. (5. täysin uudistetun painoksen 1. korjattu lisäpainos) Taloustieto Oy, 1993. ISBN 951-628-175-3
- ↑ a b Käsitteet: Kotitalous Tietoa tilastoista. Tilastokeskus. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Ruokakunta (Arkistoitu – Internet Archive), Kela. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Kotler, Philip ym.: Principles of Marketing, s. 261–262. (4th European edition) Pearson, Prentice Hall, 2005. ISBN 978-0-273-68456-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kotitalous (taloustiede) Wikimedia Commonsissa
