Ernst von Born

Ernst von Born
Sisäasiainministeri von Born maaliskuussa 1940
Suomen sisäasiainministeri
Sunilan II hallitus 21.3.1931–4.12.1932 Rytin hallitus 1.12.1939–27.3.1940 Rytin II hallitus 27.3.1940–4.1.1941 Rangellin hallitus 4.1.1941–13.5.1941
Edeltäjä	Erkki Kuokkanen Urho Kekkonen
Seuraaja	Yrjö Puhakka Toivo Horelli
Salkuton ministeri
Cajanderin III hallitus 3.10.1939–1.12.1939
Seuraaja	Juho Kusti Paasikivi
Suomen oikeusministeri
Hackzellin hallitus 8.8.1944–21.9.1944 Urho Castrénin hallitus 21.9.1944–17.11.1944
Edeltäjä	Oskari Lehtonen
Seuraaja	Urho Kekkonen
Kansanedustaja
1.4.1919–28.3.1954
Ryhmä/puolue	Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	24. elokuuta 1885 Pernaja
Kuollut	7. heinäkuuta 1956 (70 vuotta) Loviisa
Tiedot
Puolue	RKP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ernst Viktor Lorenz von Born (24. elokuuta 1885 Pernaja – 7. heinäkuuta 1956 Loviisa) oli suomalainen poliitikko, vapaaherra ja varatuomari. Hän oli vapaaherra ja poliitikko Viktor Magnus von Bornin poika. Hän ehti toimia urallaan Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana, ministerinä sekä järjestyksessään kolmantena puheenjohtajana. RKP:n puheenjohtajana von Born oli vuosina 1934–1945 ja uudelleenvalittuna myöhemmin vuosina 1955–1956. Kansanedustajana von Born on yksi Suomen pitkäaikaisimmista; hän osallistui kaikkiaan 39 valtiopäiville vuosina 1919−1954.

Von Born valmistui ylioppilaaksi vuonna 1904 ja opiskeli oikeustiedettä suorittaen oikeustutkinnon sekä ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1909. Valmistuttuaan von Born työskenteli asianajajana 1909–1913 ja oli Helsingin kaupungin vt. kunnallispormestarina 1913. Varatuomarin arvo hänelle myönnettiin 1912. Von Born oli vangittuna vuonna 1915 Pietarin Krestyn vankilassa yhdenvertaisuuslain vastustamisesta.^[1]

Von Born oli sisäministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932 sekä myöhemmin Rytin I ja II hallituksessa 1939–1941 ja puoli vuotta Rangellin hallituksessa 1941, salkuttomana ministerinä Cajanderin III hallituksessa parin kuukauden ajan ennen talvisotaa.^[1]

Von Bornin toimiessa Sunilan hallituksen sisäasiainministerinä helmikuussa 1932 mäntsäläläiset Lapuanliikkeen kannattajat vaativat von Bornia ja Uudenmaan läänin maaherraa kenraali Bruno Jalanderia estämään sosialidemokraattien kansanedustajaa Mikko Erichiä puhumasta Ohkolan työväenyhdistyksen vuosijuhlassa. Kun von Born ei suostunut lapualaisten vaatimukseen, nämä keskeyttivät Ohkolan työväentalossa pidetyn tilaisuuden, mistä alkoi Mäntsälän kapina. Lapuanliikkeen johto lähetti presidentti P. E. Svinhufvudille sähkeen, jossa vaadittiin von Bornin eroa. Hallitus ei kuitenkaan taipunut ja lopullisesti kapina päättyi Svinhufvudin käskettyä kuuluisassa radiopuheessaan kapinallisia palaamaan koteihinsa.^[2]

Von Born erosi Rangellin hallituksesta, koska RKP:llä ja hänellä oli eri kanta Karjalan evakkoja koskevassa korvausmaakysymyksessä – RKP ei olisi halunnut suomenkielistä väestöä ruotsinkielisille alueille muuttamaan kielisuhteita.^lähde?

Jatkosodan päättymisvaiheessa syksyllä 1944 von Born toimi oikeusministerinä Hackzellin ja Castrénin hallituksissa. Pääministeri Hackzellin sairastuttua Moskovassa von Born toimi vt. pääministerinä Castrénin hallituksen nimittämiseen asti.

Viimeisinä vuosinaan von Born osallistui enää harvoin poliittiseen keskusteluun. RKP:n puoluepäivillä toukokuussa 1956 hän luovutti puheenjohtajuuden Lars Erik Taxellille. Samalla von Bornille myönnettiin RKP:n myöntämä ensimmäinen Axel Lille -mitali. Vain kuusi viikkoa myöhemmin von Born kuoli.^[3]

Kotiseudullaan Pernajassa von Born oli tilanomistajana vuodesta 1913 ja hän toimi myös Pernajan ja Liljendalin maanjako-oikeuden puheenjohtajana 1913–1916.^[1] Hän testamenttasi Pernajassa omistamansa Sarvilahden kartanon Svenska Kulturfondenille.^[4]

• Ernst von Born Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Yle Elävä arkisto: Oikeusministeri Ernst von Bornin puhe Moskovan välirauhansopimuksesta 1944