Erik Klami
Erik eli Erkki Klami (8. lokakuuta 1820 Virolahti – 21. marraskuuta 1868 Kronstadt) oli suomalainen laivuri ja valtiopäivämies.[1]
Erkki Klamin vanhemmat olivat Jaakko Matinpoika Klami ja Liisa Erkintytär ja puoliso vuodesta 1850 Liisa Eliaksentytär. Laivurina Klami kävi muun muassa Ruotsissa, Englannissa, Italiassa ja Egyptissä. Talvisin Klami piti merikoulua. Hän oli talonpoikaissäädyssä Kymin tuomiokunnan edustaja valtiopäivillä 1863–1864. Valtiopäivät kannatti Klamin anomusta, että suomen kielestä tulee virkakieli vuoden 1863 asetuksen määräajan kuluessa. Hän vaati myös kansakoulujen ja opettajaopistojen kehittämistä, kirkollisten rangaistusten poistamista ja naisen oikeuksien tunnustamista. Kun edustajia valittiin seuraaville valtiopäiville, Klami oli merillä ja saapui maihin Kronstadtiin vasta syksyllä 1868. Hän menehtyi siellä marraskuussa ja hänet on haudattu sinne. Klamintie Helsingissä, vuodesta 1954, on nimetty paitsi Erkki Klamin, myös samaan sukuun kuuluneiden merenkulkija ja valtiopäivämies Juho Klamin (1833–1898) ja kansantieteellisiä kuvauksia laatineen Erkki Klamin pojan Abel Klamin (1852–1927) kunniaksi.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Biografinen Nimikirja: Elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta ss. 370–371. Viitattu 6.12.2019.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, s. 1131.
- ↑ Erkki Klami oli etevä merenkulkija ja talonpoikaissäädyn johtomies. HS, 16.12.2007. Viitattu 13.1.2021.
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 126–131. Helsinki: Otava, 1926.
