Eric Lindros

Eric Lindros
Henkilötiedot
Syntynyt	28. helmikuuta 1973 (ikä 51) London, Ontario, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	The Big E, Easy E, EL88, The "E Train", The Next One
Pelipaikka	keskushyökkääjä
Maila	oikea
Pituus	195 cm
Paino	109 kg
Pelinumero	88
Pelaajaura
Pääsarjaura	1992–2007
Seurat	Philadelphia Flyers New York Rangers Toronto Maple Leafs Dallas Stars
NHL-varaus	1. varaus, 1991 Quebec Nordiques
Hockey Hall of Fame
2016
Aiheesta muualla
ericlindros.ca
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Salt Lake City 2002
Hopeaa	Albertville 1992
Nuorten MM-Kisat
Kultaa	Kanada 1991
Kultaa	Suomi 1990

Eric Bryan Lindros (s. 28. helmikuuta 1973 London, Ontario) on kanadalainen pelaajauransa lopettanut ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hänellä on ruotsalaisia sukujuuria: Lindrosin isoisän isä muutti siirtolaisena Kanadaan.^[1]

Ennen ammattilaisuraansa Lindros pelasi kolme kautta, vuodesta 1990 vuoteen 1992, Oshawa Generalsissa OHL-junioriliigassa. Hän viimeisteli 97 maalia ja antoi 119 maaliin johtanutta syöttöä 95 runkosarjaottelussa. Hänet oli varannut OHL:ään alun perin Sault Ste. Marie Greyhounds, mutta koska Lindros kieltäytyi pelaamasta seurassa, seura kauppasi hänet Oshawaan.

Quebec Nordiques varasi Lindrosin ykkösvarauksena NHL:n vuoden 1991 varaustilaisuudessa. Lindros kieltäytyi kuitenkin jälleen pelaamasta hänet varanneessa seurassa. Nordiques kauppasi lopulta Lindrosin pelaajaoikeudet Philadelphia Flyersille, joka antoi vaihdossa Peter Forsbergin, Mike Riccin, Kerry Huffmanin, Steve Duchesnen, Ron Hextallin, Chris Simonin, kaksi varausoikeutta ja 15 miljoonaa dollaria. ^[2]

Lindrosia kutsuttiin hänen ammattilaisuransa alkupuolella lempinimellä The Next One viitaten Wayne Gretzkyyn (The Great One). Lindros ei lopulta pystynyt vastaamaan koviin odotuksiin, vaikka pelasikin pisterikkaan uran ja oli 1990-luvun johtavia jääkiekkoilijoita. Muun muassa Stanley Cup jäi Lindrosilta haaveeksi, vaikka johdattikin Flyersin finaaleihin kaudella 1996–1997. Hän pelasi Flyersissa vuodesta 1992 vuoteen 2001 ja toimi monta vuotta myös seuran kapteenina. ^[3]

Lindros oli uransa huipulla 1990-luvun puolessa välissä. Hänet palkittiin kaudella 1994–1995 Hart Memorial Trophyllä NHL:n arvokkaimpana pelaajana ja Lester B. Pearson Awardilla pelaajien valitsemana parhaana pelaajana. Tunnetuin ketju, jossa Lindros urallaan pelasi, on Flyers-aikojen Legion of Doom, jonka laitahyökkääjinä pelasivat John LeClair ja Mikael Renberg. Ketjun ollessa kasassa seura eteni kaudella 1996–1997 Stanley Cupin loppuotteluihin Detroit Red Wingsiä vastaan. ^[4] Lindros ei ollut loppuottelusarjassa kuitenkaan parhaimmillaan ja teki ensimmäisen maalinsa vasta neljännessä ja ratkaisevassa ottelussa. Red Wings vei mestaruuden suoraan voitoin 4–0. Lindros teki pisteiden valossa parhaalla Flyers-kaudellaan, 1995–1996, 115 tehopistettä, 47 maalia ja 68 syöttöpistettä, 73 runkosarjaottelussa. Kausi jäi myös hänen uransa tehokkaimmaksi. ^[2]

Lindros ajautui 1990-luvun lopulla huonoihin väleihin Flyersin seurajohdon kanssa. Kaudella 1999–2000 Lindros kritisoi voimakkaasti Flyersin lääkärihenkilökuntaa, joka ei diagnosoinut hänen toista aivotärähdystään, minkä seurauksena Bobby Clarke riisti Lindrosilta kapteeninarvon. Lindros palasi kahdentoista viikon poissaolon jälkeen Philadelphian kokoonpanoon Itäisen konferenssin finaalien kuudenteen peliin. Seitsemännessä pelissä New Jersey Devilsin puolustaja Scott Stevens aiheutti Lindrosille jo kauden neljännen aivotärähdyksen. ^[5]

Clarke epäili Lindrosin neljännen aivotärähdyksen vakavuutta ja ripitti tämän vanhempia sekaantumisesta Lindrosin elämään. Clarkella oli jo aiemmin ollut ongelmia Lindrosin manageri-isän kanssa. Lindrosista tuli kauden 1999–2000 jälkeen rajoitettu vapaa pelaaja, ja hän vaati siirtoa pois Philadelphiasta. Joukkueen manageri Clarke halusi Lindrosin kuitenkin takaisin, mutta tämä ei suostunut uuteen sopimukseen. ^[5] Lindros oli sivussa koko kauden 2000–2001 sopimuserimielisyyksien vuoksi. Lopulta Flyers kauppasi hänet elokuussa 2001 New York Rangersiin vaihdossa Pavel Brendliin, Jan Hlaváčiin ja Kim Johnssoniin. ^[3] Lindros pelasi Rangersissä kolme kautta. Hänen viimeinen Rangers-kautensa katkesi keväällä 2004 aivotärähdykseen, joka oli hänen uransa kahdeksas ^[2]. Hänen uransa olikin vaarassa katketa tuohon hetkeen.

Lindros pelasi kuitenkin vielä kaksi kautta. Hän teki elokuussa 2005 vuoden mittaisen sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa. Hänen kautensa Maple Leafsissä katkesi loukkaantumiseen, tällä kertaa rannevammaan. Hän pystyi pelaamaan kauden aikana vain 32 runkosarjaottelussa, joissa hän teki yhteensä 22 tehopistettä, 11 maalia ja yhtä monta syöttöpistettä. Toronto-sopimuksensa päättymisen jälkeen Lindros siirtyi heinäkuussa 2006 Dallas Starsiin niin ikään yksivuotisella sopimuksella. Hän pelasi Starsissa 49 runkosarjaottelua ja kolme pudotuspeliottelua. ^[3]

Lindros ilmoitti uransa päättymisestä marraskuussa 2007. Hän pelasi NHL-urallaan 760 runkosarjottelua, joissa hän keräsi yhteensä 865 tehopistettä, 372 maalia ja 493 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluja hän pelasi 53 ja teki niissä 57 tehopistettä, 24 maalia ja 33 syöttöpistettä. Lindros valittiin urallaan kerran NHL:n ensimmäiseen tähdistökenttään, vuonna 1995, jolloin hän voitti NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnot Hart Memorial Trophyn ja Lester B. Pearson Awardin. Vuonna 1996 hänet valittiin liigan toiseen tähdistökenttään. Hän pelasi myös kuutena vuotena NHL:n tähdistöottelussa. ^[4]

Lindrosin pelinumero 88 jäädytettiin ja hänen pelipaitansa nostettiin Wells Fargo Centerin kattoon tammikuussa 2018.^[6]

Lindros edusti maataan usein lajin arvokisoissa. Hän pelasi kolmissa olympiakisoissa, Albertvillen kisoissa 1992, Naganon kisoissa 1998 ja Salt Lake Cityn kisoissa 2002. Kanada voitti vuoden 1992 kisoissa hopeaa ja vuoden 2002 kisoissa kultaa. Vuonna 1993 hän pelasi Kanadan paidassa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 1990 ja 1991 alle 20-vuotiaiden jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa ja vuonna 1996 jääkiekon maailmancupissa. ^[4]

Lindros lahjoitti vuonna 2008 viisi miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen ontariolaiselle London Health Sciences Centre-sairaalalle^[7][8]. Häntä oli hoidettu aikaisemmin urheilu-urallaan kyseisessä sairaalassa^[7].

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM
1989–90	Oshawa Generals	OHL		25	17	19	36	61		17	18	18	36	76
1990–91	Oshawa Generals	OHL		57	71	78	149	189		16	18	20	38	93
1991–92	Oshawa Generals	OHL		13	9	22	31	54		–	–	–	–	–
1992–93	Philadelphia Flyers	NHL		61	41	34	75	147		–	–	–	–	–
1993–94	Philadelphia Flyers	NHL		65	44	53	97	103		–	–	–	–	–
1994–95	Philadelphia Flyers	NHL		46	29	41	70	60		12	4	11	15	18
1995–96	Philadelphia Flyers	NHL		73	47	68	115	163		12	6	6	12	43
1996–97	Philadelphia Flyers	NHL		52	32	47	79	136		19	12	14	26	40
1997–98	Philadelphia Flyers	NHL		63	30	41	71	134		5	1	2	3	17
1998–99	Philadelphia Flyers	NHL		71	40	53	93	120		–	–	–	–	–
1999–00	Philadelphia Flyers	NHL		55	27	32	59	83		2	1	0	1	0
2001–02	New York Rangers	NHL		72	37	36	73	138		–	–	–	–	–
2002–03	New York Rangers	NHL		81	19	34	53	141		–	–	–	–	–
2003–04	New York Rangers	NHL		39	10	22	32	60		–	–	–	–	–
2005–06	Toronto Maple Leafs	NHL		33	11	11	22	43		–	–	–	–	–
2006–07	Dallas Stars	NHL		49	5	21	26	70		3	0	0	0	4
NHL yhteensä				760	372	493	865	1398		53	24	33	57	122

^[9]

• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta
• Luettelo NHL:n ykkösvarauksista

• Eric Lindros The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Eric Lindros Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Eric Lindros Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)