Eero Rantala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Rantala
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Miettusen II hallitus
30.11.1975 - 29.9.1976
Sorsan II hallitus
15.5.1977 - 26.5.1979
Edeltäjä Arne Berner
Arvo Rytkönen
Seuraaja Arvo Rytkönen
Arne Berner
Ministeri sisäasiainministeriössä
Sorsan II hallitus
2.3.1978 - 26.5.1979
Edeltäjä Tuure Salo
Seuraaja Johannes Koikkalainen
Henkilötiedot
Syntynyt5. lokakuuta 1941
Helsinki
Kuollut5. helmikuuta 2019 (77 vuotta)
Helsinki
Tiedot
Puolue SDP

Eero Yrjö Juhani Rantala (5. lokakuuta 1941 Helsinki – 5. helmikuuta 2019 Helsinki[1][2]) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen ministeri[3] ja Eka-yhtymän pääjohtaja.[4][5]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Rantalan isä oli ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kunnallispoliitikko Yrjö Rantala.[6] Rantala suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1967.[6] Hän työskenteli vuodesta 1965 Osuustukkukaupassa (vuodesta 1971 Keskusosuusliike OTK), aluksi markkinatutkijana, 1970–1973 tutkimuspäällikkönä, 1973–1976 yrityssuunnittelupäällikkönä ja 1977–1979 elintarvikealan apulaisjohtajana.[6] Rantala oli kauppa- ja teollisuusministerinä Miettusen II hallituksessa 1975–1976 ja Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Hän oli myös toisena sisäasiainministerinä 1978–1979.[3]

Ministeriydestä vapauduttuaan Rantala nimitettiin 1979 OTK:n elintarvikeryhmän johtajaksi ja 1981 koko yhtiön pääjohtajaksi. Havaittuaan jo aiemmin 1970-luvulla E-liikkeen osuuskauppojen kannattavuuden olevan pysyvässä laskussa hän ryhtyi johtajana merkittäviin saneeraustoimiin. Näihin kuului kannattamattoman toiminnan karsimista ja henkilöstövähennyksiä, mutta tärkein hanke oli OTK:n ja E-liikkeen osuuskauppojen (Elantoa lukuun ottamatta) fuusioiminen yhdeksi osuuskunnaksi, joka toteutui 1983.[6] Rantala oli sen jälkeen fuusiossa muodostetun E-osuuskunta Ekan (vuodesta 1984 Eka-yhtymän) pääjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.[7] Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1994 saakka, jolloin Eka-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen.[8] Rantala oli myös 1994 konkurssiin joutuneen Kansa-yhtymän hallituksen puheenjohtaja[5] sekä Rakennusliike Hakan hallituksen puheenjohtaja 1985–1988. Hän kuului lukuisten yritysten hallintoneuvostoihin ja oli 1989–1994 Enso Gutzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja.[6]

Rantala muutti 1994 Suomesta Keski-Eurooppaan. Hän toimi Brysselissä itäsaksalaisen Saksi-Anhaltin osavaltion neuvonantajana, tehtävänään yksityistää ja myydä ulkomaisille sijoittajille entisen DDR:n yrityksiä.[9] Rantala oli myös Entendu Oy -nimisen konsultointiyrityksen toimitusjohtaja sekä hallituksen puheenjohtaja.[10][11] Vuonna 1997 hänestä tuli Hampurissa toimineen Pro Baltica Forum -nimisen, Itämeren alueen yritysten yhteistoimintaa erilaisin talousseminaarein, konsertein yms. tilaisuuksin edistäneen yhdistyksen toiminnanjohtaja.[8]

Lokakuussa 2002 valtioneuvoston kanslia nimesi Rantalan selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli selvittää Suomen ja Saksan välistä yhteistyötä Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman edistämiseksi.[12]

Eero Rantala -rahasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantala toimi 1990–1996 Oulunkylän Pop & Jazz konservatorion säätiön hallituksen puheenjohtajana.[6] Suomen kulttuurirahastossa on hänen mukaansa nimetty Eero Rantalan rahasto, jonka tarkoitus on jakaa Eero Rantala -palkintoja Timo Mustakallio -laulukilpailussa ja lied-duo-palkintoja Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailuissa sekä lisäksi tukea suomalaista laulutaidetta. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa. Eero Rantalan rahasto on yksi Timo Mustakallio -laulukilpailun järjestäjistä.[13][14][15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sari Vanninen/Uutissuomalainen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut, s. A9. Kuopio: Savon Sanomat, 13.2.2019.
  2. ↑ Sari Vanninen: Entinen ministeri ja Eka-yhtymän pääjohtaja Eero Rantala on kuollut Karjalainen. Viitattu 13.2.2019.
  3. ↑ a b Ministerikortisto: Ministerin tiedot. Helsinki: Valtioneuvosto. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 14.5.2009.
  4. ↑ Vesikansa, Jarkko: EKA-johtajien rikossyytteet kaatuivat Taloussanomat. 11.12.1997. Taloussanomat. Viitattu 14.5.2009.
  5. ↑ a b Jääskeläinen, Jukka: Nokka on jo pinnalla Suomen Osuustoimintalehti. 4/1986. Pellervo. Viitattu 14.5.2009.
  6. ↑ a b c d e f Kallenautio, Jorma: Rantala, Eero (1941 -) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. ↑ Kallenautio, Jorma: Monialakonserni Eka-yhtymä Helsinki: Osuuskunta Tradeka-yhtymä (Web Archive 2008). Arkistoitu 6.4.2008. Viitattu 17.2.2022.
  8. ↑ a b Haapakoski, Kati: Kriisin jälkeen 11.8.2001. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 15.4.2014.
  9. ↑ Eero Rantala on kuplettimies henkeen ja vereen (pdf) (s. 11) Rautalampilehti. elokuu 2007. Rautalampi. Arkistoitu 16.4.2014. Viitattu 15.4.2014.
  10. ↑ Turun ja Varsinais-Suomen logistinen asema ja alan huippuosaaminen esillä Brysselissä 26.11.2004. Turku: Turun kaupunki. Arkistoitu 9.4.2005. Viitattu 15.5.2009.
  11. ↑ Entendu Oy: Vastuuhenkilöt 2.11.2008. Directa Oy. Viitattu 15.5.2009.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Eero Rantala selvitysmieheksi. 11.10.2002. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14.5.2009.
  13. ↑ Aurora Marthensin elämän suurin hetki Itä-Savo. 16.7.2017. Arkistoitu 16.7.2017. Viitattu 18.7.2017.
  14. ↑ Aurora Marthens voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun 16.7.2017. Savonlinnan Oopperajuhlat. Viitattu 18.7.2017.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Eero Rantalan rahaston palkinnot Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 18.7.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Arvo Rytkönen
Arne Berner 		Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1975−1976
1977−1979 		Seuraaja:
Arne Berner
Ulf Sundqvist
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_Rantala&oldid=22611235”