Edgar Rice Burroughs

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edgar Rice Burroughs
Henkilötiedot
Syntynyt1. syyskuuta 1875
Chicago, Yhdysvallat
Kuollut19. maaliskuuta 1950 (74 vuotta)
Encino, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1911–1950
Tyylilajit seikkailukertomus
Pääteokset Mars- ja
Tarzan-sarjat
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
edgarriceburroughs.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edgar Rice Burroughs (1. syyskuuta 1875 Chicago, Yhdysvallat – 19. maaliskuuta 1950 Encino, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti seikkailukertomuksistaan kuten Tarzan- ja Mars-kirjasarjoista.

Burroughs aloitti uransa vuonna 1912 kioskikirjailijana. Lehdissä sarjamuodossa julkaistuista Burroughsin kertomuksista tuli nopeasti suosittuja, ja niitä alettiin julkaista myös romaaneina ja sovituksina esimerkiksi elokuviksi ja sarjakuviksi. Burroughsin kirjoja myytiin hänen elinaikanaan arviolta 30–60 miljoonaa kappaletta. Kun otetaan huomioon myös lehti- ja sarjakuvajulkaisut sekä käännökset muille kielille, Burroughs oli todennäköisesti 1900-luvun alkupuolen luetuin yhdysvaltalaiskirjailija.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burroughs syntyi 1. syyskuuta 1875 hyvin toimeentulevaan chicagolaisperheeseen. Hänellä oli kolme isoveljeä ja kaksi vauvana kuollutta veljeä. Hänen isänsä oli amerikanenglantilaista sukua ja äitinsä amerikanenglantilaista ja -hollantilaista. Välinimensä Rice hän sai isoäitinsä sukunimestä. Perheessä luettiin paljon kirjallisuutta.[2]

Burroughs keskeytti koulunkäyntinsä 15-vuotiaana. Sen jälkeen Chicagoon tuli tautiepidemia, ja Burroughs lähetettiin Idahoon karjatilalle kahden veljensä seuraan. Siellä hänestä tuli innokas ja taitava ratsastaja.[3]

Opiskeluaika ja armeija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burroughs aloitti syksyllä 1891 opinnot Massachusettsin Andoverissa Phillips Academyssä. Hänen lähtötasonsa olivat niin heikot, että hän keskeytti opinnot jo ensimmäisenä lukuvuonna. Hän oli kuitenkin saanut piirroksia ja runoja julkaistuksi koulun lehdessä ja tullut valituksi luokkansa puheenjohtajaksi.[4]

Phillips Academyn jälkeen Burroughs meni Michiganin sotilasakatemiaan. Valmistuessaan sieltä vuonna 1895 Burroughs oli ylennyt kapteeniksi, arvoltaan toiseksi korkeimmaksi kaikista akatemian opiskelijoista. Hän pyrki saman vuoden keväällä Yhdysvaltain sotilasakatemiaan West Pointissa mutta ei ollut pääsykokeessa niiden 14 parhaan joukossa, jotka 118 hakijasta hyväksyttiin. Hän palasi syksyksi Michiganin sotilasakatemiaan kuukausipalkkaiseksi opettajaksi. Lukukauden lopussa hän haki Yhdysvaltain armeijaan. Hänet sijoitettiin ratsuväkeen Fort Grantiin Arizonan territorioon, missä hän palveli kymmenen kuukauden ajan kunnes pääsi lopen kyllästyneenä isänsä suhteiden ansiosta pois.[5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1897–1911 Burroughsilla oli Chicagossa ja Idahossa monenlaisia töitä ja epäonnisia yrityksiä. Hän työskenteli vuosina 1899–1903 vakituisesti isänsä yrityksessä American Batteryssa. Hän auttoi paljon myös isoveljiensä yrityksissä, kuten kullankaivajana Snake Riverillä.[6]

Burroughs asettui Chicagoon ja kasvatti siellä perhettään. Epäonnistumiset kunnollisen työpaikan saamisessa seurasivat toisiaan, ja Burroughs joutui tyytymään vaihteleviin vähäpätöisiin myyntimiehen töihin. Vuonna 1907 hän sai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta työn Sears-tavaratalon pikakirjoitusosaston päällikkönä. Vaikka työpaikka oli kaikin tavoin hyvä, Burroughs jätti sen kahdeksan kuukauden kuluttua ryhtyäkseen mainosyrittäjäksi. Yritys epäonnistui ja Burroughs palasi myyntialalle. Ajoittain hän oli kokonaan työtön.[7]

Kirjailijanura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen pitemmän kirjallisen teoksensa, Minidoka-nimisen fantasiakertomuksen, Burroughs oli kirjoittanut Idahossa vuonna 1903 yksityisesti veljentyttärelleen ja veljenpojalleen. Sen jälkeen hän ei kirjoittanut fiktiota kahdeksaan vuoteen.[8]

Burroughs alkoi jälleen kirjoittaa kesällä 1911.[9] Hänen ensimmäinen Mars-aiheinen tarinansa ”Under the Moons of Mars” ilmestyi vuonna 1912 sarjana kioskiseikkailulehdessä The All-Story.[10] Burroughs käytti tämän yhden tarinan kanssa kirjailijanimeä Normal Bean, mutta lehteen se painettiin väärin Norman Bean. Ensimmäisestä tarinastaan Burroughs sai 400 dollarin palkkion. Hän kirjoitti heti toisen, keskiaikaiseen Englantiin sijoittuvan tarinan, mutta kustantaja piti sitä hutiloituna ja torjui sen.[11]

Mars-tarinan menestys rohkaisi Burroughsia kirjoittamaan lisää. Hän kehitti seuraavaksi Tarzanin hahmon, englantilaisten aatelisten orvon pojan, jonka apinat kasvattavat Afrikan viidakoissa. Burroughsin ensimmäinen Tarzan-kertomus ”Tarzan of the Apes” julkaistiin lehdessä vuonna 1912. Lukijat innostuivat Tarzanista välittömästi.[10] Todettuaan että The All-Storyn levikki oli melko pieni, Burroughs alkoi tarjota tarinoitaan myös muihin lehtiin saadakseen niistä suurempia palkkioita. Kun The All-Story torjui toisen Tarzan-kertomuksen, Burroughs myi sen New Storyyn tuhannella dollarilla. Mars-kertomuksen jatko-osa julkaistiin vielä The All-Storyssa. Burroughs kirjoitti jo ahkerasti ja loi lisää uusia mielikuvitusmaailmoja, kuten maapallon sisäisen yhteiskunnan kertomukseensa ”The Inner World”. Kasvavien ja säännöllisten kirjoittajanpalkkioidensa ansiosta Burroughs saattoi nyt jättää päivätyönsä ja elättää kolmilapsisen perheensä kirjailijana. Hän teki syndikaattisopimuksen, jonka ansiosta hänen tarinoitaan saatiin myytyä lehtiin kautta maan.[12]

”Tarzan of the Apes” julkaistiin vuonna 1914 McClurgin kustantamana romaanina (suomeksi Tarzan, apinain kuningas). Burroughs sai myyntimäärästä riippuen 10–15 prosentin rojaltin. McClurg julkaisi sen jälkeen lisää Tarzaneita samalla kun Burroughs jatkoi uusien tarinoiden kirjoittamista seikkailulehtiin. Burroughs kirjoitti nopeasti, ja julkaisijat torjuivat monia tarinoita heikkolaatuisina tai vanhan toistona.[13]

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Burroughs pyrki värväytymään armeijaan, mutta 41-vuotiaana perheenisänä hänet otettiin vain reserviin. Hän teki osansa sodassa kirjoittamalla Yhdysvaltain sotaponnistuksia tukevia ja saksalaisvastaisia puheita, esseitä ja tarinoita.[14]

Burroughs noin vuonna 1920.

Burroughs halusi tarinoitaan myös valkokankaalle ja tarjosi niitä elokuvastudioille. Ensimmäisenä filmatisoitiin The Lad and the Lion, joka sai ensi-iltansa keväällä 1917. Ensimmäinen Tarzan-elokuva Tarzan of the Apes sai ensi-iltansa tammikuussa 1918.[15] Burroughs ei pitänyt tarinaansa tehdyistä muutoksista eikä elokuvan pääosan esittäjistä.[16]

Tarzan-elokuvat menestyivät heti alusta alkaen hyvin ja lisäsivät huomattavasti Burroughsin kirjojen myyntiä. Yhdysvaltain lisäksi kirjojen suosio kasvoi myös Euroopassa ja latinalaisessa Amerikassa.[17] Tarzan-tarinoista tehtiinkin seuraavien vuosikymmenien aikana hyvin runsaasti sovituksia muun muassa elokuviksi ja sarjakuviksi.[10]

Burroughs oli jo vuoteen 1919 mennessä alkanut tuntea kirjoittaneensa tarpeeksi Tarzaneita ja Mars-tarinoita, ja hän tunsi kykenevänsä enää vain kierrättämään samoja kohtauksia kirjasta toiseen. Tarzan-romaanien suosio oli kuitenkin niin suuri, että Burroughs jatkoi vastahakoisesti niiden kirjoittamista.[18] Seikkailutarinoidensa ohella hän alkoi kirjoittaa myös vakavampia melodramaattisia romaaneja uuden kotipaikkansa Kalifornian synkästä puolesta. Vakavien kirjallisten piirien tunnustusta hän ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan, ja hänen kustantajansa kehotti suoraan häntä keskittymään siihen, missä hän oli parhaimmillaan eli tuntemattomien maailmojen kuvaamiseen.[19]

Ensimmäisen lännenkertomuksensa ”The Bandit of Hell's Bend” Burroughs kirjoitti vuonna 1923.[20]

Vuoteen 1924 tultaessa Burroughsin kirjojen menekki Yhdysvalloissa oli laskenut. Ulkomailla Tarzanit menivät kuitenkin kuin kuumille kiville, etenkin Saksassa ja Venäjällä, joskaan Venäjältä Burroughs ei saanut lainkaan tekijänpalkkioita.[21] Saksassa Burroughsin kirjat poistettiin myynnistä kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun siellä oli tullut julkisuuteen Burroughsin sodanaikainen Tarzan-romaani Talttumaton Tarzan, jossa Burroughs hyökkäsi voimakkaasti saksalaisia vastaan.[22]

Burroughs perusti verotussyistä vuonna 1923 oman yhtiönsä Edgar Rice Burroughs Inc.:n. Vuonna 1931 Burroughs alkoi julkaista kirjojaan yhtiönsä kautta välttääkseen joutumasta enää maksamaan välikäsille.[23] Burroughs oli yksi tuotteistamisen edelläkävijöistä, joka ymmärsi jo varhain Tarzanin kaupalliset mahdollisuudet.[24] Hän lisensoi Tarzanin monenlaisiin tuotteisiin uimapuvuista purukumiin.[25]

Äänielokuvat olivat jälleen kasvattaneet Tarzanin suosiota, mutta samalla Burroughsin uudet Tarzan-kirjat olivat alkaneet kärsiä vertailusta elokuviin. Burroughs aloittikin vuonna 1932 uuden Venus-kirjasarjan, jossa seikkailtiin Venus-planeetalla. Venus-tarinoissa näkyy Burroughsin tuolloinen kiinnostus eugeniikkaa kohtaan.[26]

Burroughsin tärkeimmät ensijulkaisukanavat olivat 1930-luvun alussa yhä kioskilehtiä, kuten Argosy ja Blue Book. Hän pyrki kuitenkin koko ajan saamaan tarinoitaan julkaistuksi myös laadukkaammissa lehdissä niiden tuoman kirjallisen arvostuksen sekä korkeampien palkkioiden vuoksi. Vuonna 1933 hänen vihdoin onnistui saada uusi Tarzaninsa newyorkilaiseen Liberty-lehteen. Sitä ennen Burroughsilta oli laatulehdissä julkaistu vain yksi tarina.[27]

Burroughs perusti vuonna 1934 kolmen kumppanin kanssa Burroughs–Tarzan Enterprises -elokuvatuotantoyhtiön (myöhemmältä nimeltään Burroughs–Tarzan Pictures). Se tuotti seuraavan neljän vuoden aikana kaksi Tarzania ja kolme muuta elokuvaa, kunnes se lopetettiin tappiollisena.[28] Vuonna 1938 myös Tarzan-radio-ohjelma oli loppumassa ja Tarzan-sarjakuva oli jo hyödyntänyt Burroughsin kirjoittamat tarinat. Burroughs joutui myös tyytymään aiempaa selvästi matalampiin kirjoituspalkkioihin. Hän oli lisäksi alkanut kärsiä terveysvaivoista ja joutui toistuvasti leikkauspöydälle. MGM:n Tarzan-elokuvat, joiden pääosassa oli Johnny Weissmuller, pitivät Tarzanin kuitenkin yhä suosiossa.[29]

Muutettuaan Havaijille vuonna 1940 Burroughs ryhtyi lehtikustantajansa toiveiden mukaisesti kirjoittamaan aiempaa lyhyempiä, noin 20 000 sanan mittaisia tarinoita Mars-, Venus- ja Pellucidar-sarjoihinsa. Burroughs kirjoitti ahkerasti, ja tarinat julkaistiin Amazing Stories- ja Fantastic Adventures -lehdissä.[30]

Toisen maailmansodan aikaan Pearl Harborin hyökkäyksen aikoihin Burroughs pyysi päästä sotakirjeenvaihtajaksi. Vuosina 1942–1945 hän toimi sotakirjeenvaihtajana Tyynellämerellä ylpeillen olevansa maailman vanhin lajissaan.[24]

Viimeiset vuodet ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Burroughs muutti takaisin Kaliforniaan. Elämänsä viimeisinä vuosina hän kärsi sydänvaivoista eikä enää kirjoittanut.[31] Burroughs kuoli Encinossa Kaliforniassa 19. maaliskuuta 1950.[10]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burroughs oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.[32]

Tarzana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burroughs oli muuttanut vuonna 1919 ensimmäisen vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa Chicagosta Kaliforniaan. Hän osti San Fernando Valleysta perheelleen tilan, jonka hän nimesi Tarzanaksi. Yksi syy muutolle oli Burroughsin halu olla lähellä Hollywoodin elokuvateollisuutta, ja hän vuokrasikin myöhemmin maitaan elokuvastudiolle kuvauspaikoiksi. Burroughs maksoi 550 eekkerin laajuisesta tilasta 125 000 dollaria luottaen ansaitsevansa jatkossakin satatuhatta dollaria vuosittain. Tilan ylläpitäminen tuli kuitenkin liian kalliiksi, ja kun Burroughsin ansiotkin laskivat, Burroughs alkoi lohkoa ja myydä tilaansa tonteiksi. Vuonna 1924 Burroughs myi suuren kartanonsa ja sitä ympäröivät 125 eekkeriä golfkerholle ja muutti väliaikaisesti Los Angelesiin. Burroughsit rakennuttivat Tarzanaan bungalowin ja muuttivat sinne syntyneelle esikaupunkialueelle palveluskuntansa ja muutaman hevosensa kanssa. Kun golfkerho meni nurin vuonna 1928 eikä pystynyt enää suorittamaan maksujaan, Burroughs sai kartanon takaisin omistukseensa. Tarzanasta muodostui vuonna 1928 oma kaupunginosansa.[33]

Tarzanan kartano ränsistyi ja purettiin vuonna 1931. Julkiseksi muutettu golfkenttä tuli niin kalliiksi, että Burroughs luovutti sen pankille vuonna 1933. Perheelleen hän osti ja kunnosti talon Malibuun.[34]

Omaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeista lukijamääristään huolimatta Burroughs ei koskaan tullut kovinkaan rikkaaksi, sillä hänellä oli tuhlaileva elämäntyyli.[25] Hän menetti paljon rahaa Tarzanaan sekä epäonnisiin sijoituksiinsa Apache Motors -yhtiössä ja omassa elokuvayhtiössään. Rahat hupenivat myös autoihin, täysverisiin hevosiin ja omaan lentokoneeseen. Julkaisuyhtiönsä kautta Burroughs elätti paitsi työntekijänsä, myös aikuiset lapsensa, silloisen ja entisen vaimonsa sekä kaksi ottolastaan.[35]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarzan- ja Mars-kirjojensa ohella Burroughs kirjoitti myös science fictionia, fantasiaa, lännentarinoita ja historiallisia romansseja. Hän kirjoitti kaikkiaan 80 romaania, joihin kuuluu 26 Tarzan-romaania, yksitoista Mars-kirjaa, seitsemän Pellucidar-kirjaa, viisi Venus-kirjaa sekä esihistoriallisen trilogian Ajan unohtama maa.[36]

Burroughsin laajasta tuotannosta on suomennettu alle puolet.

Tarzan-kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tarzan
Tarzan ja Pikkuväki, Kariston nuorisonkirjoja 71 (Hämeenlinna, 1954).

Tarzan, varsinaiselta nimeltään John Clayton III, brittiläisen lordi Greystoken poika, jätetään laivakapinan seurauksena vanhempiensa kanssa vauvaikäisenä Afrikan rannikolle. Hänen vanhempiensa kuoltua paikallisen ihmisapinoitten heimon naaras, Kala, ottaa hänet kasvatikseen. Poika saa apinanimekseen Tarzan, joka tarkoittaa valkoista ihoa. Tarzan kasvaa taitavaksi viidakon valtiaaksi ja kokee monia seikkailuja. Aikuisena hän käy Englannissa, mutta palaa takaisin Afrikkaan. Teosten juonikuvioissa toistuvat hyvän ja pahan välinen taistelu, kadonneet kansat ja maailmat, Afrikan rikkaudet sekä taistelut petoeläinten kanssa.

Burroughs on kertonut Tarzan-hahmon innoittajiksi antiikin myytit, Romulus ja Remus -tarinan, Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan[37] ja erään lehtileikkeen, jossa haaksirikkoutuneen merimiehen kanssa autiolla saarella asunut naarasapina tarjosi merimiehelle mukaan omaa poikastaan, kun tämä pelastettiin saarelta.

  • Tarzan, apinain kuningas
  • Tarzanin paluu
  • Tarzanin pedot
  • Tarzanin poika
  • Tarzan ja Oparin aarteet
  • Tarzanin viidakkoseikkailuja
  • Talttumaton Tarzan (suom. aiemmin kahtena niteenä: Talttumaton Tarzan ja Tarzan ja valkoinen nainen)
  • Kauhea Tarzan
  • Tarzan ja kultaleijona
  • Tarzan ja pikkuväki
  • Tarzan, viidakon valtias (suom. aiemmin Valfrid Hedman nimellä Tarzan, viidakon herra)
  • Tarzan ja kadonnut valtakunta (suom. aiemmin Werner Anttila nimellä Tarzan taistelee jälleen)
  • Voittamaton Tarzan
  • Urhea Tarzan
  • Tarzan ja kultakaupunki
  • Tarzan ja leijonamies
  • Tarzan ja leopardimiehet
  • Tarzan ja tytönryöstäjät
  • Tarzan ja kielletty kaupunki
  • Mahtava Tarzan
  • Tarzan maan uumenissa
  • Tarzan Sumatran viidakoissa (suom. aiemmin nimellä Tarzan käy sissisotaa)
  • Tarzan ja mielipuoli
  • Tarzan ja Tarzan-kaksoset
  • Tarzan ja haaksirikkoiset
  • Tarzan ja kadonnut seikkailu

Viimeisestä kirjasta noin neljäsosa on Burroughsin käsialaa, sen kirjoitti loppuun Joe R. Lansdale.

Mars-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mars (kirjasarja)
Englanninkielisen Marsin prinsessan eli Marsin sankarin kansi.

Mars-sarjan päähenkilö on John Carter, entinen Konfederaation ratsuväkikapteeni ja suuri sankari. Arizonalaisessa luolassa intiaanien surmaaman ystävänsä ruumiin vieressä hän irtautuu ruumiistaan ja siirtyy avaruuden poikki Marsiin eli sen omalla kielellä Barsoomiin. Marsin pienemmän painovoiman vuoksi hänen voimansa tekee hänestä nopeasti arvostetun. Kovan taistelun jälkeen hän voittaa omakseen Heliumin jeddakin eli keisarin tyttären Dejah Thorisin.

Burroughsin kerrontaa pidetään vetävänä, ja hänen Mars-kirjoihin luomansa taistelukohtausten mallit vaikuttavat yhä. Marsin valinnassa hänellä oli edeltäjiä 1800-luvun kirjallisuudessa, ja hän sai vaikutteita muun muassa Edwin Arnoldin teoksesta Gullivar of Mars (1905). Sittemmin Mars on ollut tieteiskirjallisuuden suosikkiplaneetta.[38]

  • Marsin sankari (suomennettu aiemmin nimellä Marsin prinsessa)
  • Marsin jumalat
  • Marsin sotavaltias
  • Marsin neito (myös Thuvia, Marsin neito)
  • Marsin ritarit
  • Marsin nero
  • Marsin urho
  • Marsin miekat
  • Marsin robotit
  • Marsin ihmeitä
  • Marsin jätti

Pellucidar-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pellucidar
Pellucidarin kartta (1915)

Pellucidar on maailma Maapallon sisällä. Pääsankarit ovat David Innes ja Abner Perry, jotka porautuvat maan sisään erityisellä kaira-aluksella etsiäkseen hiili- ja malmiesiintymiä mutta päätyvätkin Pellucidariin. He ovat enemmänkin päättäväisiä etsijöitä kuin varsinaisia sankareita. Innesistä tulee Pellucidarin keisari ja Perry on sivilisaation rakentaja. Toisen osan lopussa rakennetaan rautatietä, kolmannessa kohdataan kompassin ja mustaruutiaseet tuntevia merirosvoja, korsarilaisia. Neljännessä korsarilaisten vankina ollut Innes palaa Tarzanin ja tämän ystävien avulla Sarimaahan.

  • Maan uumenissa
  • Ikuisen päivän maa
  • Kuninkaan poika
  • Tarzan maan uumenissa
  • Back to the stone age
  • The land of terror
  • Savage Pellucidar

Venus-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähenkilönä on avaruusaluksella Venukseen matkannut telepaatti Carson Napier, jota voidaan pitää heikoimpana Burroughsin sankarihahmoista: hän on pakenija eikä taistelija tai etsijä.[24]

  • Venus-tähden kantakansa (Pirates of Venus, 1932)
  • Venus-tähden prinsessa (Lost on Venus, 1933)
  • Venus-tähden sankari (Carson of Venus, 1938)

Suomentamatta ovat:

  • Escape on Venus (1946)
    • Koostuu itse asiassa neljästä novellista: "Slaves of the Fish Men" (1941), "Goddess of Fire" (1941), "The Living Dead" (1941) ja "War on Venus" (1942).
    • "Slaves of the Fish Men" ja "Goddess of Fire" -novellin kaksi ensimmäistä lukua on julkaistu suomeksi nimellä Kalakansan orjat Portissa 2/1991.
  • Wizard of Venus (1970)

Intiaanipäällikkö-romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Intiaanipäällikkö (1927)
  • Intiaanipäällikön kosto (1928)

Burroughsin lännenromaaneista Intiaanipäällikkö-kirjat ovat huomattavia intiaaninäkökulmansa ansiosta. Romaanipari tarkasteli intiaanikulttuuria todenmukaisemmassa valossa kuin suuri osa muusta aikansa lännenkirjallisuudesta. Burroughs tuo erityisen voimakkaasti esiin valkoihoisten häikäilemättömyyden, mutta ei säästä vastapuoltakaan: Esimerkiksi monien intiaanien taipumus juopotteluun tuodaan esiin. Kokijahahmona on puoliverinen uudisraivaajaperheen poika Andy McDuff, jonka hengen apassijohtaja Geronimo säästää tappaessaan tämän vanhemmat. Koska pojan äiti oli intiaani, hän on riittävästi intiaanin näköinen, joten Geronimo vie hänet majaansa ja luovuttaa nuorimmalle vaimoistaan. Pojasta tulee ylpeä nuori mies, josta kouliintuu varhain soturi ja sotapäällikkö.

Muut suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Väkevä Billy,suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1922; alkuteos: The Mucker
  • Billy ja etsivä, suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1922; alkuteos: The Man without a Soul (uusi suomennos Sieluton mies, Minerva, 1922, sisälsi molemmat Billy-kirjat)
  • Hollywoodin tyttö, suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1922; alkuteos: The Girl from Hollywood; uusi suomennos: Filmikaupungin tyttö, suom. H. Vaaja, Minerva, 1924
  • Ajan unohtama maa, suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1925; alkuteos: The Land that Time forgot
  • Luolatyttö, suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1925; alkuteos: The Cave Girl
  • Ikuinen rakastaja, suom. Väinö Meltti, Karisto, 1926; alkuteos: The Eternal Lover
  • Kadonnut prinssi, suom. Alpo Kupiainen, Karisto, 1927; alkuteos: The Outlaw of Torn
  • Poika ja leijona, 1938; suom. Seppo Ilmari, Taikajousi, 1972; alkuteos: The lad and the lion[24]

Filmatisoinnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarzan-elokuvia on tehty runsaasti. Nykyisin perikunta valvoo teosten julkaisua ja filmatisointeja; esimerkiksi elokuvaa Tarzan, the Ape Man (1981) sensuroitiin, koska naispääosan esittäjä Bo Derek esiintyi kirjailijan perikunnan mielestä tarpeettoman alastomana. Sen sijaan elokuva Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984) jonka ohjasi englantilaisohjaaja Hugh Hudson, hyväksyttiin sellaisenaan.[24]

Vuonna 2012 tuli ensi-iltaan Disneyn tuottama Mars-sarjaan perustuva John Carter -elokuva. Elokuva menestyi taloudellisesti heikosti ja sen on arvioitu aiheuttavan tuotantoyhtiölle jopa satojen miljoonien dollarien tappiot.

Viittauksia tuotantoon Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L. Valakivi kirjoitti 1940-luvulla Tarzanin innoittamana neljä kirjaa, jonka pääosassa oli karhujen kasvattama suomalainen Tarsa.[39] Romaanit olivat:

  • Karhumies Tarsa (1940)
  • Tarsa Hyrsylän mutkassa (1940)
  • Tarsan kuudes kolonna (1941)
  • Tarsa ja pakoluolan salaisuus (1941)

Tarzan-kirjoista myös suomalainen kirjailija Veikko Huovinen sai aiheen novelliinsa "Tarzan Suomessa", jossa metsähoitajan koulutuksen saanut kirjailija tarkastelee koulutuksensa perusteella tieteellistä tyyliä tavoitellen Tarzanin selviytymismahdollisuuksia suomalaisessa metsäluonnossa todeten ne heikoiksi.

Yksi Mars-kirjojen marsilaisista sivuhahmoista oli Tars Tarkas, josta suomalainen elokuvaohjaaja Aarne Tarkas (e. Saastamoinen) otti sukunimensä. Alkuperäisestä nimestään hän ei pitänyt, koska lapsena koulussa häntä oli pilkattu haukkumanimellä "moinen saasta".[40]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suolahti Jaakko: ”Tarzan, kirjat ja kirjoitus”, Album amicorum. (Kirja- ja kulttuurihistoriallisia tutkielmia) Helsinki: Painomies Oy, 1986. ISBN 951-45-3980-X
  • Nikkonen, Raimo: Keräilijän kiusa: E. R. Burroughsin suomalaisia seuraajia. Portti, 1991, nro 2, s. 16–17.
  • Veikko Rekunen: Edgar Rice Burroughs – väärin ymmärretty nero; artikkeli Aikakone 3/volyymi 1,1981
  • Taliaferro, John: Tarzan Forever: The Life of Edgar Rice Burroughs, Creator of Tarzan. Scribner, 1999. ISBN 0-684-83359-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taliaferro 1999, s. 13–16.
  2. ↑ Taliaferro 1999, s. 26–29.
  3. ↑ Taliaferro 1999, s. 30–31.
  4. ↑ Taliaferro 1999, s. 32–34.
  5. ↑ Taliaferro 1999, s. 38–44.
  6. ↑ Taliaferro 1999, s. 49–53.
  7. ↑ Taliaferro 1999, s. 55–60.
  8. ↑ Taliaferro 1999, s. 53–54.
  9. ↑ Taliaferro 1999, s. 61.
  10. ↑ a b c d Edgar Rice Burroughs Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.11.2019.
  11. ↑ Taliaferro 1999, s. 70–74.
  12. ↑ Taliaferro 1999, s. 75, 93–103.
  13. ↑ Taliaferro 1999, s. 111–119.
  14. ↑ Taliaferro 1999, s. 134–136.
  15. ↑ Taliaferro 1999, s. 120–121, 126, 133.
  16. ↑ Taliaferro 1999, s. 143–144.
  17. ↑ Taliaferro 1999, s. 149.
  18. ↑ Taliaferro 1999, s. 162–168.
  19. ↑ Taliaferro 1999, s. 175–184, 200.
  20. ↑ Taliaferro 1999, s. 188–191.
  21. ↑ Taliaferro 1999, s. 201–202.
  22. ↑ Taliaferro 1999, s. 202–204.
  23. ↑ Taliaferro 1999, s. 16–17, 187–188.
  24. ↑ a b c d e Rekunen, Aikakoneen artikkeli.
  25. ↑ a b Matt Reimann: Six Interesting Facts About Edgar Rice Burroughs, the Author of Tarzan Books Tell You Why. 1.9.2016. Viitattu 17.11.2019.
  26. ↑ Taliaferro 1999, s. 263–265.
  27. ↑ Taliaferro 1999, s. 267–268.
  28. ↑ Taliaferro 1999, s. 280–296, 305.
  29. ↑ Taliaferro 1999, s. 305–309.
  30. ↑ Taliaferro 1999, s. 321.
  31. ↑ Taliaferro 1999, s. 361–363.
  32. ↑ Taliaferro 1999, s. 20.
  33. ↑ Taliaferro 1999, s. 150–241.
  34. ↑ Taliaferro 1999, s. 262.
  35. ↑ Taliaferro 1999, s. 316–317.
  36. ↑ Edgar Rice Burroughs Famous Authors. Viitattu 16.11.2019.
  37. ↑ Album_amicorum, Jaakko Suolahti; Tarzan, kirjat ja kirjallisuus, 1986
  38. ↑ Juri Nummelin, Punainen planeetta lumoaa jälleen, Helsingin Sanomat 9.3.2012 s. C 2
  39. ↑ Nikkonen
  40. ↑ Uusitalo, Kari: Tarkastelua. Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-870-7

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edgar Rice Burroughs.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edgar_Rice_Burroughs&oldid=22761476”