Eburon-jääkausi
| Ajanjakso | Alijakso | Epookki | Milloin oli, miljoonaa vuotta sitten |
|---|---|---|---|
| Neogeeni | Pleistoseeni | Waal-lämpökausi | 1,20 - 1,45 |
| Eburon-jääkausi | 1,45 - 1,80 | ||
| Tegelen-kausi | 1,80 - 2,40 |
Eburon-jääkausi oli kylmä ajanjakso Pohjois-Euroopassa pleistoseenikaudella noin 1,5-1,8 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan havaittua kylmenemistä Alpeilla kutsutaan nimellä Tonava-jääkausi.[1]
Kausi lienee viilennyt loppua kohden. Kaudella oli neljä kylmää huippua, yhteensä seitsemän lämmintä ja kylmää ilmastovaihetta[2]. Lämpiminä vaiheina Alankomaissa oli viileänlauhkean vyöhykkeen havumetsiä, kylminä kausina avointa puutonta kasvillisuutta. Tegelenin alueelta on löydetty merkkejä kylmän ilmaston aiheuttamasta kryoturbaatiosta. Eburonin faunassa näkyi ensi kertaa jääkauden eläimistöä, mm. Alankomaissa sopuli (Dicrostonyx). Harderwijkissä Hollannissa näkyy Norjasta ja Ruotsista siirtynyttä maa-ainesta, jossa on siluurikauden fossiileja.
Kauden alkuun sijoittuu Olduvain magneettisen tapahtuman loppu. Ukrainassa lisääntyi kauden loppua kohden subarktisen kasvillisuuden määrä. Islannissa oli voimakas jäätiköityminen 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Alankomaissa oli merkkejä maan jäätymisestä, mikä viittaa ainakin kohtalaiseen jäätiköitymiseen. Kylminä kausina Alankomaiden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila oli 5 °C, viileinä kausina noin 1-12 °C[3].
Alankomaissa oli lämpiminä kausina vain joillain paikoilla harvinaisena lämpimän ilmaston suosypressejä (Taxodium) ja punapuita (Sequoia). Kausi lämpeni hieman alusta alkaen, ja viileni huomattavasti sekä nopeasti lähellä loppuaan, jolloin anemofiilit ruohot ja mänty yleistyivät, niin kuin koivukin.[4]. hieman ennen kauden loppua se lämpeni niin, että muun muassa vaahtera saapui. Yleensä kautta hallitsivat ruohot ja lauhkean vyöhykkeen puut. Vaahteraa esiintyi jonkin verran kauden lopulla yleistyen. Kauden alussa ja keskivaiheessa oli kasvillisuuden mukaan viileämpää/kosteampaa. Kaudella esiintyi myös keskivaiheella runsaasti heiniä ja loppuvaiheessa saroja. Marunaa oli harvinaisena eniten kauden alussa ja lopussa. Eräässä vaiheessa lähellä kauden loppua anemofiilit ruohot yleistyivät.[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ehlers J.: Quaternary and glacial geology. J. Wiley & Sons, 1996. ISBN 9780471955764
- Nilsson T.: The Pleistocene: geology and life in the quaternary Ice Age. D. Reidel Pub. Co., 1983. ISBN 9789027714664
- Zagwijn W. H.: Aspects of the Pliocene and early Pleistocene vegetation in the Netherlands. Maastrichtin yliopisto, 1960.