Enrique Iglesias

Enrique Iglesias
Enrique Iglesias Torontossa vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	8. toukokuuta 1975 (ikä 49)
Ammatti	Laulaja-lauluntekijä, näyttelijä
Muusikko
Aktiivisena	1995–
Tyylilajit	pop, R&B, dance
Soittimet	Kitara
Levy-yhtiöt	Fonovisa 1995–1999 Interscope / Universal 1999–
Aiheesta muualla
www.enriqueiglesias.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Enrique Miguel Iglesias Preysler (s. 8. toukokuuta 1975 Madrid, Espanja) on espanjalainen laulaja-lauluntekijä, malli ja näyttelijä.

Iglesias aloitti musiikkiuransa meksikolaisessa indie-levy-yhtiössä Fonovisa Recordsissa, joka auttoi tekemään Iglesiaksesta yhden maailman suosituimman latinalaisamerikkalaisen artistin.

Iglesiasilla on kaksi Billboard Hot 100 -listalla sijalle yksi yltänyttä kappaletta ja yksi sijalle kolme yltänyt kappale. Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa "Hero", "Takin' Back My Love", "Tired of Being Sorry", "Do You Know? (The Ping Pong Song)"", "I'm A Freak" ja "I Like It". Iglesias on myös levyttänyt duettoja monien tunnettujen artistien kanssa, kuten Pitbullin, Whitney Houstonin, Lionel Richien ja Ciaran kanssa. Studioalbumeja Iglesias on julkaissut yhteensä 12, joista viimeisin ilmestyi maaliskuussa 2024.

Iglesias syntyi Madridissa, Espanjassa^[1] Julio Iglesiasin ja Isabel Preyslerin kolmesta lapsesta nuorimmaiseksi. Preysler on kotoisin Filippiineiltä^[2] ja Julio Iglesias on alkuperäisin Galiciasta, Espanjasta ja on juutalaista alkuperää.^[3][4] Enrique Iglesiaksen vanhemmat erosivat vuonna 1978 ja seuraavana vuonna Julio muutti Miamiin, Floridaan jatkamaan uraansa musiikin parissa.

Vuonna 1985 terroristiryhmä ETA kidnappasi Enrique Iglesiaksen isoisän, tri Julio Iglesias Pugan. Turvallisuutensa vuoksi Enrique, tämän sisko Chabeli ja veli Julio Iglesias Jr. lähetettiin asumaan isänsä kanssa Miamiin.^[5] Enrique Iglesias on myös asunut Belgradissa, Serbiassa vuoden äitinsä kanssa, joka työskenteli journalistina.^[6] Iglesiaksen isän ollessa uransa vuoksi alituisesti liikkeellä, nuoren Enriquen kasvatti perheen lastenhoitaja. Enrique kävi Gulliver Prepatory School -koulua^[7] ja lähti myöhemmin opiskelemaan bisnesalaa Miamin yliopistoon.^[8]

Iglesias ei halunnut isänsä tietävän omista musiikkialalle suuntautuvista suunnitelmistaan eikä halunnut kuuluisan sukunimensä auttavan uraansa. Niinpä hän lainasi rahaa perheensä lastenhoitajalta ja nauhoitti demokasetin, joka sisälsi espanjankielisen kappaleen ja kaksi englanninkielistä kappaletta. Lähestyessään isänsä entistä pr-miestä, Fernan Martinezia, pari julkaisi kappaleet valenimellä 'Enrique Martinez' tarinan kanssa, jonka mukaan hän on tuntematon laulaja Guatemalasta. Iglesias allekirjoitti levytyssopimuksen Fonovisa Records -nimisen levy-yhtiön kanssa. Jätettyään yliopisto-opinnot kesken, Iglesias lähti Torontoon nauhoittamaan ensimmäistä albumiaan.^[9]

12. heinäkuuta 1995 Iglesias julkaisi omaa nimeään kantavan esikoisalbuminsa Enrique Iglesias, joka sisälsi kevyitä rock-balladeja, mukaan lukien megahitit "Si Tú Te Vas" ja "Experiencia Religiosa". Albumia myytiin puoli miljoonaa kappaletta sen julkaisuviikolla, mikä oli harvinaista artistilta, joka ei laula englannin kielellä.

Hittikappale "Por Amarte" sisältyi Televisa-kanavan telenovela Marisoliin, mutta sanat Por amarte daría mi vida (Rakastaakseni sinua, antaisin elämäni) oli muutettu teemaan sopivaksi: Por amarte Marisol, moriría (Rakastaakseni sinua, Marisol, kuolisin).

Albumilta julkaistiin yhteensä viisi singleä, joihin kuuluivat muun muassa "Por Amarte", "No Llores Por Mí" ja "Trapecista", jotka kaikki nousivat latinalaisten listojen kärkeen. Iglesias voitti kyseisellä albumilla Grammy-palkinnon parhaasta pop-esityksestä.

Vuonna 1997 Iglesiaksen tähti jatkoi nousuaan Vivir-albumin myötä, jonka myötä Iglesias alkoi laulaa myös englanniksi. Albumi sisälsi muun muassa cover-version Yazoon kappaleesta "Only You", espanjaksi käännettynä "Solo En Tí".

Samana kesänä Iglesias esiintyi loppuun myydyissä konserteissa kuudessatoista maassa. Kiertue alkoi Odessasta, Texasista, missä Iglesias esiintyi kolmena peräkkäisenä iltana Plaza Méxicossa, kahtena peräkkäisenä yönä Monterreyn Auditorio Coca Colassa ja kahtena peräkkäisenä yönä Estadio River Platessa Buenos Airesissa, Argentiinassa, yli 130 000 ihmiselle.^[10]

Vivir-albumilta julkaistiin kolme singleä ("Enamorado Por Primera Vez", "Solo En Tí" ja "Miente"), jotka nousivat kaikki latinalaisten singlelistojen kärkeen. Isänsä sekä Luis Miguelin kanssa, Iglesias oli ehdolla American Music Awards -gaalassa parhaan latinalaisartistin kategoriassa. Aikaisemmin sanottiin, että vanhempi Iglesias kävelisi pois gaalasta mikäli hän ei itse voittaisi palkintoa. Enrique Iglesias hävisi palkinnon isälleen, mutta esitti tilaisuudessa silti kappaleen "Lluvia Cae".

Vuonna 1998 Iglesias julkaisi kolmannen albuminsa, Cosas Del Amor (Asioita rakkaudesta). Albumi edusti kypsempää musiikkisuuntaa kuin kaksi aiempaa ja siltä julkaistut singlet "Esperanza" ja "Nunca Te Olvidaré" olivat molemmat Yhdysvaltojen Billboard Hot Latin Tracks -listan sijalla yksi, vahvistaen Iglesiaksen asemaa latinomusiikin saralla.

Albumin julkaisun jälkeen Iglesias teki lyhyen kiertueen, jonka yksi konsertti televisioitiin. Kiertuetta seurasi laajempi maailmankiertue, joka sisälsi kahdeksankymmentä esitystä isoilla areenoilla. Cosas del Amor -kiertue oli ensimmäinen McDonald'sin sponsoroima kiertue ikinä.

Iglesias voitti parhaan latinoartistin palkinnon American Music Awards -gaalassa, päihittäen sekä Ricky Martinin, että Los Tigres del Norten. Iglesiaksen kappaletta "Nunca Te Olvidaré" käytettiin samannimisen espanjalaisen saippuasarjan tunnusmusiikkina, ja Iglesias itse esitti sen sarjan viimeisessä jaksossa.

Vuoteen 1999 mennessä Iglesias oli aloittanut menestyksekkään uran englanninkielisen musiikin saralla. Hänen kappaleensa "Bailamos" kuultiin Will Smithin elokuvan Wild Wild West soundtrackillä ja se oli sijalla yksi Billboard Hot 100 -listalla.

Menestyksekkään "Bailamos"-kappaleen jälkeen muutamat levy-yhtiöt olivat kiinnostuneita solmimaan levytyssopimuksen Iglesiaksen kanssa. Solmittuaan useamman albumin sopimuksen Interscopen kanssa, Iglesias äänitti ensimmäisen täysin englanninkielisen albuminsa, Enrique. Latinovaikutteinen pop-albumi valmistui kahdessa kuukaudessa, ja se sisälsi dueton "Could I Have This Kiss Forever" yhdessä Whitney Houstonin kanssa, sekä cover-version Bruce Springsteenin kappaleesta "Sad Eyes". Albumin kolmas single, "Be with You" nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle yksi.

Albumin viimeinen single "You're My #1", äänitettiin etukäteen ja julkaistiin valituilla alueilla duettona paikallisen artistin kanssa – Venäjällä Alsoun, Brasiliassa Sandy & Juniorin ja Aasiassa Valen Hsun kanssa.

Vuonna 2001 Iglesias julkaisi albumin Escape. Siinä missä monet ensimmäisen englanninkielisen albuminsa julkaisseet latinoartistit olivat kärsineet huonoista myyntiluvuista, Iglesiaksen albumeiden myynti vain kasvoi. Albumin ensimmäisestä singlestä, "Hero", tuli megahitti muun muassa Isossa-Britanniassa.

Tähän mennessä Escape on ollut Iglesiaksen parhaiten menestynyt albumi. Singleistä " Escape" ja "Don't Turn Off the Lights" tuli radioasemien soitetuimpia kappaleita ja ne nousivat monissa maissa singlelistojen kärkipäähän. Albumin toinen painos julkaistiin kansainvälisesti ja se sisälsi uuden version Iglesiaksen kappaleesta "Maybe" sekä "To Love a Woman" -dueton Lionel Richien kanssa.

Iglesiaksen Escape-levyä markkinoiva kiertue "One-Night Stand World Tour" sisälsi 50 loppuun myytyä esitystä kuudessatoista maassa. Kiertue päättyi isoon konserttiin Bukarestissa, Romaniassa. Kiertueen toinen osa, Don't Turn Off the Lights, johon kuului muun muassa kaksi loppuun myytyä konserttia Madison Square Gardenissa ja toiset kaksi Meksikon National Auditoriumissa, alkoi kesällä 2002. Kiertue päättyi San Juaniin, Puerto Ricoon.

Vuonna 2002 Iglesias päätti julkaista neljännen espanjankielisen studioalbuminsa, Quizás (Ehkä). Albumi oli viimeistellympi tuotos kuin aiemmat Iglesiaksen espanjankieliset albumit ja sen nimikkoraita kertoi Iglesiaksen kiristyneistä väleistä kuuluisan isänsä kanssa.

Albumi debytoi Billboard 200 -albumilistan sijalla kaksitoista, joka oli sillä kerralla korkein sijoitus espanjankieliselle albumille. Quizás-albumia myytiin viikossa miljoona kappaletta, tehden siitä nopeiten myyneen espanjankielisen albumin viiteen vuoteen. Kaikki kolme albumilta julkaistua singleä päätyivät Billboard Hot Latin Tracks -listalle. Albumin viimeinen single, "Para Que la Vida", keräsi Yhdysvalloissa miljoona radiosoittoa, tehden siitä ensimmäisen espanjankielisen laulun, joka on pystynyt siihen.^[11]

"Quizás"-kappaleen musiikkivideo oli ensimmäinen espanjankielinen musiikkivideo, joka on soitettu MTV:n suositussa Total Request Live -show’ssa. Iglesias esitti laulun The Tonight Show with Jay Leno -ohjelmassa, ollen ensimmäinen espanjankielisen kappaleen show’ssa laulanut artisti ja avaten ovia muille latinoartisteille, kuten Ricky Martinille, Juanesille ja Jorge Drexlerille. Quizás-albumi voitti Latin Grammy Awards -gaalassa parhaan pop-albumin-palkinnon.

Vuonna 2003 Iglesias julkaisi seitsemännen studioalbuminsa, 7, jota hän oli ollut myös itse kirjoittamassa. Albumin musiikki oli 1980-luvun musiikin inspiroimaa ja se sisälsi muun muassa kappaleen "Roamer", jonka Iglesias kirjoitti yhdessä ystävänsä ja pitkäaikaisen kitaristin Tony Brunon kanssa. Albumi sisälsi myös kappaleen "Be Yourself", joka kertoo itsenäisyydestä (kertosäkeessä kerrotaan siitä kuinka Iglesiaksen vanhemmat eivät uskoneet hänen menestyvän laulajana). Ensimmäinen single albumilta oli "Addicted" ja sitä seurasi pian Kelisin kanssa tehty remix kappaleesta "Not in Love".

Julkaistuaan kyseisen albumin, Iglesias lähti siihen mennessä suurimmalle maailmankiertueelleen. Suuresti mainostettu kiertue lähti liikkeelle Yhdysvalloista kahdellatoista konsertilla ja jatkui myös sellaisilla areenoilla, millä hän ei ollut aiemmin esiintynyt. Kiertue päättyi lopulta Etelä-Afrikkaan.

Iglesias julkaisi albuminsa Insomniac 12. kesäkuuta 2007. Albumin nimi viittaa siihen, että sitä äänitettiin pääosin öisin. Albumin tyyli koostuu enemmän nykyaikaisesta pop-musiikista, kuin aiemmat albumit, ja sen kohokohdat ovat Lil' Waynen kanssa laulettu kappale "Push", "Ring My Bells" ja cover-versio Ringsiden kappaleesta "Tired of Being Sorry".

Ensimmäinen single "Do You Know? (The Ping Pong Song)" julkaistiin 10. huhtikuuta 2007 ja se nousi Hot 100 -listan top 10:een ja kappaleen espanjankielinen versio, "Dímelo" nousi sijalle yksi Hot Latin Tracks -listalla.

Iglesias julkaisi seuraavaksi singlen "Somebody's Me", joka julkaistiin singlenä vain Amerikassa. Kappaletta soitettiin paljon AC-radiokanavalla ja se nousi Billboardin Hot AC -listan kärkisijoille. Euroopassa toinen single oli "Tired of Being Sorry", joka menestyi hyvin monissa maissa; Iglesias nauhoitti kappaleen myös ranskalaisen laulaja Nâdiyan kanssa, ja duetto nousikin Ranskassa sijalle yksi.

4. heinäkuuta Enrique Iglesiaksesta tuli ensimmäinen länsimainen artisti vuosikymmeniin, joka esiintyi Syyriassa. Konsertti oli loppuunmyyty.

Insomniac World Tour alkoi Coca-Cola Domesta Johannesburgista, Etelä-Afrikasta ja jatkui loppuunmyydyille konserteille Euroopassa. Kiertue oli Iglesiaksen ensimmäinen, joka jatkui Britanniaan saakka. Kiertue loppui Los Angelesiin ja kiertueen toinen osa jatkui Latinalaisen Amerikan halki Meksikosta Argentiinaan.

Iglesiaksen sooloversio kappaleesta "Push" lisättiin elokuvan Step Up 2 the Streets soundtrackiin. Kappale "Can You Hear Me" valittiin UEFA Euro 2008 -jalkapalloturnauksen viralliseksi kappaleeksi.^[12] Iglesias esitti kappaleen livenä 29. kesäkuuta 2008 Wienissä, Itävallassa.^[13]

Iglesias julkaisi espanjankielisen 95/08 Exitos -albuminsa 25. maaliskuuta 2008 ja se sisälsi kaikki hänen 17 Hot Latin Tracks -listan sijalle yksi noussutta kappaletta, sekä kaksi uutta kappaletta. Albumin ensimmäisestä singlestä "Dónde Están Corazón", jonka on kirjoittanut argentiinalainen Coti, tuli Iglesiaksen kahdeksastoista Billboard Hot Latin Tracks -listan ensimmäisellä sijalla ollut laulu. Itse albumi debytoi Billboard's Latin Album Charts -listan sijalla yksi ja Billboard top 200 Album -listalla sijalla kahdeksantoista. Albumi myi tuplaplatinaa Yhdysvalloissa ja joissain Latinalaisen Amerikan maissa.

Espanjankielisen kokoelmansa menestyksen jälkeen Iglesias julkaisi 11. marraskuuta 2008 englanninkielisen kokoelmansa Greatest Hits. Albumi sisälsi muun muassa kappaleen "Can You Hear Me" sekä kaksi uutta kappaletta. Ensimmäinen single oli nimeltään "Away", jossa Iglesiaksen kanssa lauloi Sean Garrett ja toinen single oli nimeltään "Takin' Back My Love" ft. Ciara.^[14]

Kokoelma-albumi sisältää myös englanninkieliset hittikappaleet "Bailamos", "Hero", "Be With You", "Not In Love" ja "Escape", jotka kaikki ovat sijoittuneet hyvin useilla Billboardin listoilla.

Iglesias voitti kaksi World Music Awards -palkintoa, "Maailman parhaiten myyvä latinoesiintyjä"- sekä "Maailman parhaiten myyvä espanjalaisartisti" -palkinnon, 9. marraskuuta 2008 Monacossa pidetyssä tapahtumassa.

Tammikuussa 2010 Iglesias lahjoitti kappaleen "It Must Be Love" tuoton Haitin maanjäristyksen uhreille. Kappaleen julkaisi Linkin Parkin perustama Music for Relief.^[15][16]

1. helmikuuta Iglesias äänitti yhdessä muiden muusikoiden kanssa uuden version klassikkokappaleesta "We Are the World". Kappale ja video esitettiin ensimmäisen kerran 12. helmikuuta talviolympialaisten avajaistapahtumassa ja kappaleen tulot menivät Haitin maanjäristyksen uhreille.

Iglesiaksen kaksikielinen albumi Euphoria julkaistiin heinäkuussa 2010. Albumin kappaleista puolet on esitetty englanniksi ja puolet espanjaksi. Iglesias on kirjoittanut suurimman osan materiaalista itse.^[17] Ensimmäinen single, jossa laulaa myös Juan Luis Guerra, julkaistiin 26. huhtikuuta 2010.^[18] Levyltä on julkaistu kahdeksan singleä: "Cuando Me Enamoro", "I Like It" (mukana Pitbull)^[19], "Heartbeat" (mukana Nicole Scherzinger), "No Me Digas Que No" (mukana Wisin & Yandel), "Tonight (I'm Lovin' You)" (mukana Ludacris), "Dirty Dancer" (mukana Usher & Lil Wayne), "Ayer", "I Like How It Feels" (mukana Pitbull).

Albumi, jota ovat olleet tuottamassa muun muassa RedOne, Mark Taylor ja pitkäaikainen säveltäjä Carlos Paucar, sisältää 14 kappaletta. Albumi julkaistiin 5. heinäkuuta 2010 Yhdysvalloissa.^[20]

Iglesias lahjoitti "It Must Be Love" -kappaleensa Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi. Laulu on Linkin Parkin perustaman hyväntekeväisyysjärjestö Music for Reliefin julkaisema.

1. helmikuuta 2010 Iglesias esitti klassikon "We Are the World" yhdessä muiden artistien kanssa. Laulu ja sen video näytettiin 12. helmikuuta talviolympialaisten avajaisissa, ja sen tuotto meni Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi.

Uransa alusta saakka media on yhdistänyt Iglesiaksen useisiin naisiin, joiden kanssa tämä on tehnyt yhteistyötä. Hänen yksityisen luonteensa vuoksi on vaikeaa tietää mitkä väitteistä ovat totta ja mitkä median omia keksintöjä.

Huomattavimmin Iglesias on yhdistetty Sofia Vergaraan ja Samantha Torresiin. Julkisesti Iglesias on seurustellut hetkellisesti Alicia Machadon kanssa. Aloitettuaan uransa englanninkielisen musiikin saralla Iglesias yhdistettiin muun muassa Christina Aguileraan ja myöhemmin Jennifer Love Hewittiin, jonka kanssa Iglesias pysyi ystävinä ja joka päätyi lopulta vuotta myöhemmin näyttelemään kappaleen "Hero" musiikkivideolla.

Nyt jo lähes yhdentoista vuoden ajan Iglesias on seurustellut julkisesti tennistähti Anna Kournikovan kanssa, jonka Iglesias tapasi musiikkivideon "Escape" kuvauksissa. Vuonna 2007 parin huhuttiin eronneen ja vuonna 2008, Iglesiaksen vitsailtua julkisesti^[21], ihmiset epäilivät parin olleen naimisissa ja nyt eronneen. Iglesias on korjannut huhut ja sanoo parin olevan yhä yhdessä. He saivat kaksoset, tytön ja pojan, joulukuussa 2017^[22] ja kolmannen lapsen tammikuussa 2020.^[23]

• 95/08 Exitos, 2008
• Greatest Hits, 2008

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enrique Iglesias.

• Virallinen kotisivu (englanniksi)
• Enrique Iglesias Myspacessa (englanniksi)
• Interscope Recordsin viralliset sivut
• Enrique Iglesias YouTube:ssa
• Enrique Iglesiasin profiili NNDB:ssa