Emätinkouristus

Emätinkouristus tai vaginismi on tahdosta riippumaton emättimen lihaskouristus, joka vaikeuttaa haluttua emättimeen työntymistä (penetraatiota) ja johon voi liittyä paniikkioireita.^[1]

Emätinkouristuksen syitä voivat olla mm. kielteiset psykoseksuaaliset ja lääketieteelliset kokemukset (ml. lapsuuden väkivalta); tunteet, kuten pelko, inho, häpeä, viha ja ahdistuneisuus; seksuaalisuuden kieltäminen ja välttämiskäyttäytyminen; lantionpohjan jännitys; ja kielteiset moraalikäsitykset, asenteet ja arvot (esim. vanhoillinen uskonnollisuus). Tilaan liittyy usein myös muu ahdistuneisuushäiriö tai masennus. Kouristus voi aiheuttaa yhdyntäkipua ja lisää kielteisiä kokemuksia ja tunteita eli vaikeutua kehämäisesti ilman hoitoa.^[1]

Anamneesi ja tilanteen sallima gynekologinen status riittävät yleensä vaginismin vahvistamiseksi. Poissuljettavia emätinkouristusta mahdollisesti muistuttavia tiloja ovat esim. alueen tulehdukset, endometrioosi, arvet, kireä immenkalvo, emättimen ahtauma, emättimen aplasia ja sukuelinten silvonta.^[1]

Hoito perustuu seksuaalineuvontaan ja -terapiaan, psykoterapiaan (ml. traumaterapia) ja fysioterapiaan. Tärkeintä on turvallisuuden ja kehon hyväksynnän tunteen vahvistaminen ja asteittainen penetraatiolle altistaminen (sormin tai laajennuspuikoilla, yksin tai turvallisen ja hyväksyvän kumppanin tukemana). Esimerkiksi oman genitaalialueen tutkiminen peilin avulla voi lisätä alueen ymmärrystä ja hyväksyntää. Myös mindfulness voi olla hyödyllistä hoidon lisänä.^[1]