Djemal pašša

Ahmed Djemal pašša (myös muodossa Cemal; 6. toukokuuta 1872 Konstantinopoli – 21. heinäkuuta 1922 Tbilisi, Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta)^[1] oli turkkilainen sotilas ja nuorturkkilaisten johtajiin lukeutunut poliitikko. Hän toimi 1914–1918 Ottomaanien valtakunnan meriministerinä ja oli yksi maan hallituksen tosiasiallisista johtajista ensimmäisen maailmansodan aikana.

Djemal liittyi Yhtenäisyyden ja edistyksen komiteaan eli nuorturkkilaisen liikkeen salaiseen johtoon vuonna 1899 palvellessaan esikuntaupseerina Salonikissa, ja hän sai tehtäväkseen järjestää kyseisen organisaation sotilaallisen siiven. Vuonna 1905 hänet ylennettiin majuriksi, ja hän toimi vuodesta 1907 kolmannen armeijan esikunnassa. Djemal osallistui vuoden 1908 nuorturkkilaisten vallankumoukseen ja sai sen myötä ylennyksen everstiluutnantiksi.^[2] Sen jälkeen hän yleni nopeasti uudessa sotilashallinnossa. Elokuussa 1909 hänet nimitettiin Adanan kuvernööriksi, ja hän käytti ankaria otteita armenialaisten kapinoiden kukistamisessa. Oltuaan välillä terveyssyistä syrjässä hän tuli kaksi vuotta myöhemmin Bagdadin kuvernööriksi ja ansioitui jälleen kapinoiden tukahduttajana. Ensimmäisessä Balkanin sodassa 1912 Djemal toimi divisioonan komentajana ja sai ylennyksen everstiksi, mutta joutui jälleen jättäytymään sivuun sairauden vuoksi. Toivuttuaan hän osallistui 23. tammikuuta 1913 toteutettuun vallankaappaukseen, joka nosti nuorturkkilaiset lopullisesti valtaan. Sen jälkeen hänet nimitettiin pääkaupunki Konstantinopolin sotilaskuvernööriksi, missä asemassa hän tukahdutti opposition voimakeinoin. Marraskuussa 1913 Djemal tuli hallitukseen yleisten töiden ministeriksi ja sai seuraavassa kuussa ylennyksen kenraaliksi.^[1][2][3]

Helmikuussa 1914 Djemalista tuli meriministeri. Maailmansodan syttyessä hän oli yksi hallituksen kolmesta tosiasiallisesta johtajasta Enver paššan ja Talaat paššan ohella.^[2][3] Heinäkuun kriisin aikana 1914 Djemal neuvotteli ranskalaisten kanssa Turkin mahdollisesta liittymisestä ympärysvaltojen puolelle, mutta ehdotukset torjuttiin. Tämän jälkeen hän ryhtyi Enverin ja Talaatin tavoin kannattamaan sotaa keskusvaltojen puolella.^[2][4] Lokakuussa 1914 hän antoi saksalaiselle amiraali Wilhelm Souchonille luvan suorittaa ennalta ehkäisevä hyökkäys Mustallamerellä.^[4] Sodan alettua Djemal toimi toisen armeijan ja marraskuusta 1914 alkaen Palestiinaan sijoitetun neljännen armeijan komentajana säilyttäen samalla meriministerin aseman. Hän johti marraskuussa 1914, tammikuussa 1915 ja elokuussa 1916 tuloksettomia hyökkäyksiä brittien hallitsemaan Egyptiin tarkoituksenaan vallata Suezin kanava. Djemalista tehtiin myös Syyrian ja Arabian kuvernööri, ja hän keskittyi nyt hyökkäysten suunnittelun sijaan sisäisen järjestyksen ylläpitoon kukistamalla jälleen kovin ottein varhaisen arabikapinan sekä vainoamalla Syyriaan karkotettuja armenialaisia. Britit käynnistivät keväällä 1917 Palestiinassa suurhyökkäyksen, mutta turkkilaiset onnistuivat torjumaan sen huhtikuussa ensimmäisessä ja toisessa Gazan taistelussa, joihin Djemalkin osallistui. Joulukuussa 1917 brittiarmeija kuitenkin eteni Jerusalemiin, jolloin Djemal siirrettiin pois komentajantehtävistä. Hän palasi Konstantinopoliin, jossa toimi vielä meriministerinä sodan loppuun.^[2][3][4]

Nuorturkkilaisten hallitus romahti Ottomaanien valtakunnan hävittyä sodan ja solmittua aselevon lokakuussa 1918. Djemal pakeni marraskuun alussa Enver ja Talaat paššan mukana laivalla Saksaan, josta hän siirtyi myöhemmin väärällä passilla Sveitsiin.^[2][4] Kotimaassaan hänet tuomittiin heinäkuussa 1919 poissaolevana kuolemaan.^[3] Toukokuussa 1920 Djemal palasi Saksaan ja matkusti edelleen Moskovaan, jossa hän pyrki neuvottelemaan Neuvosto-Venäjän johdon kanssa uuden Turkin hallituksen edustajana. Sen jälkeen hän matkusti Taškentiin hoitamaan sotavankeudesta vapautettujen turkkilaisten upseerien asioita ja syyskuussa 1920 edelleen Afganistaniin, jossa hän toimi kuningas Aman Allah Khanin sotilasneuvonantajana ja auttoi maan armeijan järjestämisessä.^[2][4] Vuosina 1921–1922 Djemal matkusteli Neuvosto-Venäjän ja Saksan välillä pääasiassa hankkimassa aseita Afganistanin armeijalle. Hän kuitenkin yritti myös valmistella mahdollista paluutaan Turkkiin. Heinäkuun 1922 alussa hän tapasi Tbilisissä Georgiassa Turkin hallituksen edustajan Muhtar Beyn ja esitti virallisen pyynnön saada palata. Djemal ei ehtinyt saada vastausta, sillä pari viikkoa myöhemmin hänet ja hänen kaksi adjutanttiaan ammuttiin Tbilisin kadulla.^[2] Yleisen käsityksen mukaan murhaajat olivat armenialaisia nationalisteja.^[1] Eräät armenialaiset tunnustivatkin murhan. Myöhemmin on myös väitetty, että asialla olisi ollut Moskovan käskystä toiminut Georgian salainen poliisi. Djemal haudattiin alkujaan Tbilisiin, mutta myöhemmin hänen jäännöksensä siirrettiin Erzurumin sotilashautausmaalle Turkkiin.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Djemal pašša Wikimedia Commonsissa