Dinara Asanova

Dinara Kuldaševna Asanova (ven. Дина́ра Кулда́шевна Аса́нова, 24. lokakuuta 1942 Frunze – 4. huhtikuuta 1985 Murmansk) oli kirgisialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja.

Asanova työskenteli 1960-luvun alussa Kyrgyzfilmin studiolla^[1] ja opiskeli sen jälkeen Mihail Rommin ja Aleksandr Stolperin johdolla Neuvostoliiton elokuvakoulussa VGIK:ssä, josta hän valmistui vuonna 1970. Hän työskenteli Lenfilmillä vuodesta 1974 lähtien.^[2]

Ohjaaja tuli tunnetuksi puhdashenkisistä lapsikuvauksistaan Tikan päätä ei särje (Ne bolit golova u djatla, 1975) ja Avain kuuluu vain sinulle (Kljutš bez prava peredatši, 1977). Niistä jälkimmäinen sai yleisliittolaisen elokuvafestivaalin ja Moskovan elokuvajuhlien^[2] sekä Komsomolin palkinnot^[3]. Vuonna 1980 Asanovalle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi^[2]. Elokuva Kurittomat (Patsany, 1983) sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon ohjaajan kuoleman jälkeen^[3].

Asanova tunnettiin rohkeana neuvosto-ohjaajana, joka uskalsi tuoda elokuvissa esiin myös yhteiskuntajärjestelmän huonoja puolia, esimerkiksi koululaitoksen kritiikkiä nuorison näkökulmasta. Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti Asanovaa elokuvan Kurittomat esittelyssään 1984: ”Dinara Asanova ei peittele ongelmia, ei välttele koviakaan tosiasioita, ei jata kuvaamatta julmuutta ja pahuutta, jos sitä jossain esiintyy.”^[4]

Asanovan viimeiseksi elokuvaksi jäi Rakkaani, ainoani (Milyi, dorogoi jedinstvennyi..., 1985), yöllinen tarina 19-vuotiaasta Annasta^[5]. Asanova kuoli sydänkohtaukseen keskeneräiseksi jääneen Neznakomka-elokuvan kuvauksissa^[1].