Dekollaasi

Dekollaasi (ransk. décollage) on taiteen työskentelytapa ja teos, jotka perustuvat materiaalin poistamiseen jostain jo olemassa olevasta, kollaasitekniikassa käytetyn lisäämisen ja yhdistelyn sijaan. Siinä missä jälkimmäisen taustalla on ranskan verbi "coller", liimata, lähtee toiminta dekollaasissa sen vastaparista – irrottamisesta, repimisestä, irtoamisesta ("décoller"). Esimerkkinä seiniin ja katujen varsille päällekkäin liisteröidyt julisteet, joista taiteilija työstää uusia kokonaisuuksia kuorimalla riekaleita näkyvästä, paljastamalla alta uusia kerroksia ja merkityksiä.^[1]

Kuten myös kollaasin kohdalla, tekniikan synty ja kehitys linkittyy käytännössä pidempään jatkumoon. Käsitteenä dekollaasi on kuitenkin modernistinen. Ensimmäisiä merkittäviä kokeiluja tekivät 1940–50-luvun taitteesta alkaen mm. Jacques Villeglé, Mimmo Rotella, Raymond Hains ja François Dufrêne. Erityisen suosituksi suuntaus muodostui Ranskassa, jossa valtaosa siihen liitettävistä taiteilijoista 1950–60-luvuilla työskenteli. Monet heistä kuuluivat vuonna 1960 perustettuun ryhmään, joka tunnetaan taidesuuntauksena nimellä Uusi realismi. Tärkeiksi vaikutteiksi mainitaan usein etenkin dadaismi, kubismi, surrealismi ja ready-made.

• Mimmo Rotella
• Jacques Villeglé
• Raymond Hains
• François Dufrêne
• Wolf Vostell
• Romare Bearden

• Mark Bradford
• Brian Dettmer

• Yhdistelmätekniikat
• Pop-taide