Gyula
Gyula (rom. Gyla)[1] oli Transilvaniassa 900-luvulla ja 1000-luvun alussa hallinneiden unkarilaisten heimopäällikköjen nimitys, jota myöhemmin on tulkittu henkilönnimeksi (ja ruvettu pitämään latinalaisen Julius-nimen unkarilaisena vastineena).[2][3] 800-luvun arabiankielisen lähteen mukaan muinaisilla unkarilaisilla olisi ennen maahantuloaan ollut kaksi kuningasta, joista kende olisi ollut ylikuningas ja vastuussa kansan suhteesta taivaallisiin valtoihin, gyula taas alkuaan korkein sotapäällikkö. Samanlaisia järjestelmiä on ilmeisesti ollut joillakin turkkilaissukuisilla kansoilla, mutta unkarilaisten omissa kronikoissa ja taruissa kahden kuninkaan järjestelmää ei mainita.[4]
Unkarilaisissa historialähteissä mainitaan ainakin kolme Gyula-sukupolvea, jotka saattavat sekoittua toisiinsa sekä Vácin hiippakunnan alueella eläneeseen Gyula-Zombor-sukuun.[2] Ei ole tarkkaan tiedossa, miten laajalle Gyula-suvun valta Transilvaniassa ulottui. Perinteisesti on ajateltu heidän hallinneen koko historiallista Transilvaniaa, niin että heidän valtansa keskuksena olisi ollut Gyulafehérvárin kaupunki (nyk. Romanian Alba Iulia), mutta Gyula Kristó arvelee heidän vaikuttaneen Transilvanian pohjoisosissa.[5]
Kronikoiden ja tarujen Gyula-päälliköistä ensimmäisen arvellaan eläneen unkarilaisten maahantulon aikaan, ja hänestä ei juuri ole todellista tietoa. Toinen Gyula oli Saroltin, ruhtinas Gézan puolison ja Tapani I Pyhän äidin, isä. Hän vieraili Konstantinopolissa 950-luvulla ja otti siellä ortodoksisen kasteen; hänet kastettiin pyhän marttyyri Stefanoksen (unk. István, suom. Tapani) nimellä.[3][2]
Kolmas Gyula, jota mainitaan myös nimellä Prokuj (se saattoi olla hänen varsinainen nimensä), oli edellisen poika ja siis Saroltin veli, Tapani I:n eno. Kuninkaaksi noustuaan Tapani taisteli häntä vastaan, voitti hänet kronikkatietojen mukaan vuonna 1003 ja liitti hänen hallitsemansa Transilvanian valtakuntaansa. Prokuj-Gyula pakeni Puolan Bolesław Urhean turviin, minne Thietmar Merseburgilaisen mukaan Tapani armollisesti päästi myös hänen vangiksi jääneen vaimonsa lähtemään. Armolliseen kohteluun viittaa sekin, että Prokuj-Gyulan pojat Bolya ja Bonyha jäivät eloon ja palaavat Unkarin historiaan 1040-luvulla, kuningas Pietarin vastaisina salaliittolaisina.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harjula, Mirko: Romanian historia. Norderstedt, Saksa: Books on demand GmbH, 2009. ISBN 978-952-92-5264-0
- Kristó, Gyula: Hungarian History in the Ninth Century. Szegedi Középkorász Muhely, 1996. ISBN 963-482-113-8 (englanniksi)
- Kristó, Gyula: Szent István király [’Pyhä kuningas Tapani’]. Budapest: Neumann Kht., 2002.[1]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Harjula, s. 241.
- ↑ a b c Kristó, Gyula: ”A felmenők”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kristó, Gyula
- ↑ Engel, Pál: The Realm of St Stephen - A History of Medieval Hungary 895-1526, s. 11, 18–20. I. B. Tauris, 2001. ISBN 1-86064-591-7
- ↑ a b Kristó, Gyula: ”Harc és béke a törzsfőkkel”, Szent István király. Neumann Kht., 2002. Teoksen verkkoversio.