György Sebők

György Sebők (2. marraskuuta 1922 Szeged – 14. marraskuuta 1999 Bloomington, Indiana^[1]) oli unkarilainen pianisti, joka tuli tunnetuksi etenkin kamarimusiikin esittäjänä ja säestäjänä. Hän saavutti suuren arvostuksen myös pedagogina.^[2]

Sebők piti ensimmäisen resitaalinsa pianistina 11-vuotiaana ja pääsi Franz Liszt -musiikkiakatemiaan 16-vuotiaana. Hänen opettajiensa joukossa olivat Zoltán Kodály ja Leo Weiner. Toisen maailmansodan jälkeen hän konsertoi Unkarissa, Neuvostoliitossa ja muissa Itä-Euroopan maissa. Vuonna 1949 Sebők sai paikan musiikin professorina Budapestin Béla Bartók -konservatoriosta. Unkarin kansannousun (1956) aikana maasta poistuminen mahdollistui, joten Sebők lähti ensin Itävaltaan ja asettui sitten Pariisiin. Hänelle myönnettiin Grand Prix du Disc vuonna 1957 yhdestä ensimmäisistä levytyksistään Länsi-Euroopassa.^[2]

Dekaani Wilfred Bainin kutsusta Sebők liittyi vuonna 1962 Indianan yliopiston musiikkikoulun henkilökuntaan. Hänen ystävänsä, sellisti Janos Starker työskenteli siellä jo. Hän teki usein yhteistyötä Starkerin kanssa myös resitaaleissa. Opetusurallaan Sebők pääsi muun muassa vierailevaksi professoriksi Berliinin taideyliopistoon ja henkilökunnan elinikäiseksi jäseneksi Toho Gakuen -musiikkikouluun (Tokio). Hän piti mestarikursseja Kanadan Banff Centressa vuosina 1973–96 ja teki Sveitsin Ernenistä kansainvälisen mestarikurssien keskuksen. Ernenin mestarikurssit vakiintuivat nimellä Ernen Musikdorf, jonka taiteellisena johtajana Sebők toimi vuoteen 1987.^[2]

Sebők sai Unkarin hallituksen ansioristin, ja vuonna 1996 hänestä tuli Ranskan Ordre des Arts et des Lettres'n Chevalier.^[2]