Guinea Pig (elokuvasarja)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Guinea Pig (japaninkielisestä nimestä Za ginipiggu, suomeksi nimi merkitsee Marsua, koekaniinia tai koehenkilöä) on 1980-luvulla tehty sarja japanilaisia kauhuelokuvia, jotka tunnetaan erittäin yksityiskohtaisista erikoistehosteistaan. Snopes-sivuston mukaan elokuvista tuli kuuluisia, kun näyttelijä Charlie Sheen erehdyksissään luuli yhtä elokuvista snuff-elokuvaksi ja ilmoitti tästä MPAA:lle, joka sitten ilmoitti tästä FBI:lle.

Elokuvat tulivat uuteen julkisuuteen 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, kun ensimmäiset viisi elokuvaa löydettiin japanilaisen sarjamurhaajan, Tsutomu Miyazakin, kokoelmista. Miyazaki oli ottanut elokuvista mallia rikoksia tehdessään. Guinea Pig -sarjan ilmenevien selkkausten takia Japanissa on kielletty tuottamasta elokuvia Guinea Pig -nimikkeen alla.

Ensimmäinen Guinea Pig -elokuva oli Za ginipiggu: Akuma no jikken (1985). Elokuvassa joukko miehiä kidnappaa naisen ja kiduttaa tätä monella eri tavalla. Päiviä kestävien kidutussessioiden jälkeen miehet tappavat naisen.

Toinen elokuva oli Za ginipiggu 2: Chiniku no hana (1985). Siinä samuraiksi pukeutunut mies huumaa naisen, joka sitten joutuu miehen leikkuupöydälle.

Nähtyään osan elokuvasta näyttelijä Charlie Sheen uskoi, että elokuvassa näytetty murha oli aito, joten hän otti yhteyttä MPAA:han, joka sitten otti yhteyttä FBI:hin. FBI-agentti Dan Codling kertoi, että FBI ja Japanin viranomaiset jo tutkivat elokuvantekijöitä, jotka pakotettiin todistamaan, että erikoistehosteet eivät olleet aitoja (aivan kuten italialainen elokuvaohjaaja Ruggero Deodato joutui tekemään elokuvansa Cannibal Holocaustin kanssa). Skinny Puppy -niminen bändi teki laulun ”The Mourn” löydettyään elokuvan ja uskoen sen tapahtumiin. Kun he myöhemmin tajusivat, että tapahtumat eivät olleet aitoja, he käyttivät pätkiä elokuvasta live-esiintymisissään.

Flower of Flesh and Blood oli Tsutomu Miyazakin suosikki sarjan viidestä elokuvasta ja se, josta Miyazaki sai eniten vaikutteita rikoksiinsa.

Kolmannessa elokuvassa, Za ginipiggu 3: Senritsu! Shinanai otoko (1986), mies huomaa yrittäessään itsemurhaa, että ei tunne kipua, ja myöhemmin tajuaa, ettei pysty kuolemaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Hideshi Hinon mangaan perustuva ja mangakan itsensä ohjaama Za ginipiggu 4: Manhoru no naka no ningyo (1988) kertoo maalarista, joka yrittää toipua vaimonsa kuolemasta ja joka löytää loukkaantuneen merenneidon Okinawan viemäreistä. Maalari vie merenneidon kotiinsa, jossa tämä alkaa vuotaa verta. Maalari käyttää merenneidon verta maalatakseen taulun.

Za ginipiggu 5: Notorudamu no andoroido (1988) kertoo tiedemiehestä, joka yrittää keksiä keinon parantaa sairaan sisarrnsa toisten ihmisten ruumiinosilla.

Za ginipiggu 6: Peter no akuma no joi-san (1990) on tarina naistohtorista, jota esittää japanilainen transvestiitti Peter. Tohtori kiduttaa ja tappaa potilaansa.

Za ginipiggu 7: Zansatsu supeshyaru (1992) on sarjan seitsemäs ja viimeinen elokuva. Elokuva on oikeastaan vain joukko ”parhaita paloja”, joihin kuuluvat sarjan aiempien elokuvien järkyttävimmät kohtaukset.

• Sakari Määttä & Jari Mustonen: Za ginipiggu: Elitistin marsukatsaus 17.11.2008. Elitisti.