Graf Zeppelin

LZ 127 "Graf Zeppelin" oli 1920-luvulla rakennettu saksalainen jäykkärunkoinen ilmalaiva, joka nimettiin saksalaisen ilmailun pioneerin kreivi Ferdinand von Zeppelinin mukaan. Saksan sana Graf tarkoittaa kreiviä.

Kreivi Zeppelinin jälkeen Luftschiffbau Zeppelinin johtoon nousi Hugo Eckener (1868–1954). Hän hankki rahoituksen LZ 127 -ilmalaivan rakentamiseen vuonna 1926 Saksan hallitukselta ja toimi myös aluksen kapteenina. Tätä edeltäneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen valmistetut ilmalaivat olivat menneet sotakorvauksina sodan voittaneille ympärysvalloille. Hugo Eckener painotti lentoturvallisuutta uuden aluksen kehittämisessä. Pääinsinööri oli Ludwig Dürr (1878-1956), joka teki parannuksia Zeppelinin jäykkään ilmalaivarakenteeseen. Alumiiniprofiilista valmistettu pyöreä runko jakautui kahteen osaan. Ilmalaivaa ilmassa pitävä yläosa oli täytetty vedyllä ja rungon alaosa mallissa käyttöön otetulla Blau-polttoainekaasulla. Kyseessä on seos metaania ja muita olefiineja sekä hieman vetyä, ja se on suunnilleen yhtä raskasta kuin ilma.^[1]

Ilmalaiva oli varustettu viidellä 12-sylinterisellä Maybach VL2 -moottorilla, joista kunkin teho oli 550 hevosvoimaa.^[2] Rungon pituus oli 236,6 metriä ja rungon tilavuus 105 000 kuutiometriä. Neitsytlentonsa aikaan alus oli maailman suurin ilmalaiva. Suurin nopeus omin konein lennettäessä oli 128 km/h. Aluksessa oli noin 40 hengen miehistö ja matkustajia se pystyi ottamaan 20. Matkustajille oli tarjolla salonki ja kahden hengen makuuhytit, joten lentomukavuus oli hyvä.^[3]

Graf Zeppelinin ensilento oli 18. syyskuuta 1928 rakennuspaikalla Friedrichshafenissa. Alun perin se rakennettiin pelkästään koelentotarkoituksiin tulevia matkustajaliikenteen ilmalaivoja varten^[4], mutta kustannusten kattamiseksi alus kuljetti myös matkustajia sekä postia.

Lokakuussa 1928 alus lensi Hugo Eckenerin johdolla Saksasta Yhdysvaltoihin Lakehurstin kentälle New Jerseyhin, minne saavuttiin 15. lokakuuta. Miehistö vastaanotettiin paraatijuhlin ja kutsuttiin Valkoiseen taloon.^[4] Paluumatkalla Yhdysvalloista Graf Zeppelinin kyydistä löytyi maailman ensimmäinen ilmasalamatkustaja, 19-vuotias Clarence Terhune, joka oli lyönyt veljensä kanssa vetoa Graf Zeppelinin kyytiin pääsystä. Hänestä tuli Saksassa kuuluisuus, ja tavaratalo Aachenissa tarjosi hänelle työpaikkaa jo ennen kuin Graf Zeppelin oli laskeutunut.^[5][6][7]

Ilmalaiva vieraili myöhemmin myös Italiassa, Palestiinassa ja Espanjassa. Toinen Ranskasta alkavaksi suunniteltu Amerikan-lento toukokuussa 1929 peruttiin konerikon vuoksi.^[4]

Elokuussa 1929 Graf Zeppelin kiersi maapallon. Reitti alkoi Lakehurstin kentältä Yhdysvalloista, se kulki Saksan Friedrichshafenin, Japanin Tokion ja San Franciscon kautta takaisin Lakehurstiin. Matka alkoi 8. elokuuta ja päättyi 29. elokuuta ja se kesti 21 päivää, 5 tuntia ja 31 minuuttia^[4], josta lentoaikaa oli 12 päivää, 12 tuntia ja 13 minuuttia. Matkan kokonaispituus oli 31 000 kilometriä. Matkan rahoittajista yksi oli yhdysvaltalainen media-alan miljonääri William Randolph Hearst. Tämä oli myös sijoittanut kyytiin reportteri Grace Drummond-Hayn, josta tuli ensimmäinen maapallon ympäri lentänyt nainen.^[4] Matkan onnistuminen turvasi LuftSchiffbau Zeppelinin toiminnan ja ilmalaivamatkustajaliikenteen jatkumisen.^[8]

Katso myös: Graf Zeppelin Suomessa 1930

Ilmalaiva lensi syyskuussa 1930 Riikaan, Tallinnaan, Helsinkiin ja Tukholmaan. Se nähtiin Helsingissä 24. syyskuuta 1930, johon se saapui Baltian kautta.

Useiden onnistuneiden pitkänmatkanlentojen jälkeen toukokuussa 1930 päätettiin avata ensimmäinen säännöllinen Atlantin ylittävä reittiliikenne, ensin Frankfurtista Recifeen Brasiliaan ja myöhemmin Rio de Janeiroon saakka. Suuresta lamasta ja lentokoneiden kehityksestä huolimatta Graf Zeppelin kuljetti postia ja matkustajia Atlantin yli aina vuoteen 1936. Heinäkuussa 1931 alus suoritti myös tutkimusmatkan pohjoisnavalle, minkä toteuttaminen oli ollut kreivi von Zeppelinin haaveena jo 20 vuotta aiemmin.^[4]

Graf Zeppelinin rinnalle suunniteltiin toista samankaltaista ilma-alusta tunnuksella LZ 128. Tuhoisa brittiläisen ilmalaiva R 101:n onnettomuus sai kuitenkin Zeppelin-yhtiön harkitsemaan vedyn käyttöä ilmalaivojen nostokaasuna. LZ 128:aa korvaamaan tarkoitetussa LZ 129 Hindenburgissa oli tarkoitus käyttää nostokaasuna heliumia. Kuitenkin Yhdysvaltain kauppasaarrosta johtuen suuria määriä heliumia oli mahdotonta hankkia, joten Hindenburg muutettiin vetykaasunosteiseksi.^[4]

Yhdysvalloissa toukokuussa 1937 sattuneen Hindenburgin tuhoisan onnettomuuden jälkeen matkustajien luottamus ilmalaivoihin loppui, ja vetykaasunosteisten ilmalaivojen käyttö matkustajaliikenteessä kävi miltei mahdottomaksi. Graf Zeppelin siirrettiin pois lentotehtävistä ja muutettiin museoksi vain kuukausi Hindenburgin tuhon jälkeen. Graf Zeppelin ehti yhdeksänvuotisen uransa aikana tehdä 590 matkaa, joiden yhteen laskettu pituus oli 1,7 miljoonaa kilometriä.^[9]

Saksassa harkittiin jonkin aikaa uuden suuremman zeppeliinin rakentamista, jonka nimeksi olisi tullut Graf Zeppelin II. Kaikkien saksalaisten zeppeliinien käyttö päättyi kuitenkin lopullisesti toisen maailmansodan syttyessä. Vuonna 1940 ilmailuministeri Hermann Göringin määräyksestä ne romutettiin ja alumiinimateriaali käytettiin sotateollisuuden tarpeisiin.^[4][9]

Saksassa on Friedrichshafenissa Bodensee-järven rannalla Zeppelin-museo, jonka sisälle on rakennettu kahteen kerrokseen 1930-luvun Zeppelin-aluksen täysikokoinen, osittainen malli. Vierailijat voivat tutustua mallissa hytteihin, WC-tiloihin, käytäviin ja näköalasalonkiin sellaisina kuin matkustajat ne aikoinaan kokivat.

Suomessa ilmalaivan kunniaksi painettiin 1930 postimerkki. Postimerkkiarkin 28. postimerkissä on vuosiluvun 1930 kohdalla virhepainama 1830.^[10] Virhepainetusta merkistä Zeppelin-leimoineen maksettiin vuonna 2016 pidetyssä huutokaupassa 15 700 euroa.^[9]

• Chaline, Eric: 50 konetta jotka muuttivat maailmaa. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Vantaa: Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4
• Petrescu, Relly Victoria; Petrescu, Florian Ion: The Aviation History: New Aircraft I - Color. Nordenstedt: Books on Demand Gmbh, 2013. ISBN 978-3-8482-6639-5 (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Graf Zeppelin.

• Ilmalaiva leijuu Helsingin yllä Ylen Elävä arkisto
• Ada Norna : Graf Zeppeliinin tuttavuuteen pyrkimässä, Suomen Kuvalehti, 24.11.1928, nro 48, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• "Graf Zeppelin", Aamulehti, 26.05.1929, nro 141, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot