George Lansbury
George Lansbury (22. helmikuuta 1859 Halesworth, Suffolk – 7. toukokuuta 1940 Lontoo) oli brittiläinen Työväenpuolueen poliitikko, kristitty pasifisti ja sanomalehtitoimittaja. Hän oli parlamentin jäsen 1910–1912 ja 1922–1940 ja Työväenpuolueen johtaja 1932–1935.
Suffolkissa syntyneestä Lansburystä tuli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työläisten työolosuhteiden puolustaja hänen työskennellessään Lontoon East Endissä köyhien parissa. Hänet valittiin ensi kerran parlamenttiin 51-vuotiaana vuonna 1910. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän esitti pasifistisia näkemyksiä ja julkaisi sosialistista Daily Herald -lehteä 1919–1923.[1]
Vuonna 1929 Lansburysta tuli Ramsay MacDonaldin toisen työväenpuolueen hallituksen yleisten töiden ministeri (First Commissioner of Works). Hallituksen kaaduttua kaksi vuotta myöhemmin ja työväenpuolueen kärsittyä vaalitappion 1931 Lansbury kieltäytyi ministerintehtävästä seuraavassa MacDonaldin ja Stanley Baldwinin kokoomushallituksessa. Hänet valittiin kuitenkin työväenpuolueen johtajaksi 1932, koska oli ainoa ministeritason poliitikko, joka onnistui uusimaan paikkansa parlamentissa. Vähitellen hän alkoi kohdata vastustusta kristillisen elämänkatsomuksensa takia. Vuonna 1935 hänet korvasi Clement Attlee.[1]
Vuonna 1937 Lansbury yritti estää sodan syttymistä käymällä tuloksetta neuvottelemassa muun muassa Adolf Hitlerin kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lansbury, George”, Kuka teki mitä, The Mitchell Beazley kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 149. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Shepherd, John: Georges Lansbury:At the Heart of Old Labour, Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-820164-8.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Lansbury Wikimedia Commonsissa
