Georg Solti

Georg Solti (alun perin György Stern, 21. lokakuuta 1912 – 5. syyskuuta 1997) oli unkarinjuutalainen kapellimestari.^[1]

Solti syntyi Budapestissa, jossa soitti pianoa ja opiskeli Franz Liszt -akatemiassa. Vuonna 1935 hän oli jo saavuttanut tunnustusta kapellimestarina, ja 1938 johti debyyttinään Mozartin Figaron häät Budapestin kaupunginoopperassa. Seuraavana vuonna Solti pakeni juutalaistaustansa vuoksi Sveitsiin, jossa jatkoi uraansa.

Sodan jälkeen Solti toimi musiikillisena johtajana Baijerin kansallisoopperassa Münchenissä sekä Frankfurtin kaupunginoopperassa. Vuonna 1951 hän teki ensiesiintymisensä Salzburgin musiikkifestivaaleilla johtamalla Mozartin Idomeneon. Vuonna 1961 Solti nimitettiin kapellimestariksi Royal Opera Houseen Lontooseen, jossa hän toimi vuoteen 1971 saakka. Vuonna 1971 hänet lyötiin ritariksi, ja seuraavana vuonna hänestä tuli Ison-Britannian kansalainen.

Solti oli Chicagon sinfoniaorkesterin musiikillinen johtaja 1969–1992, L'Orchestre de Paris'n musiikillinen johtaja 1972–1975 ja Lontoon filharmonisen orkesterin pääkapellimestari 1979–1983. Hän toimi aktiivisesti johtamistyössä kuolemaansa asti. Solti sai uransa aikana useita palkintoja, muun muassa ennätykselliset 31 Grammy-palkintoa levytystaiteilijana vuosina 1963–1998. Hänen ennätyksensä rikkoi 32. Grammy-palkinnollaan Beyoncé vuonna 2023.

Solti tunnetaan erityisesti Richard Wagnerin tulkitsijana. Hän johti Nibelungin sormuksen ensimmäisen täydellisen studioäänityksen Wienin filharmonikkojen kanssa 1960-luvulla. Lisäksi hänen esityksensä ja levytyksensä Verdin, Mahlerin ja Bartókin teoksista nauttivat suurta arvostusta. Yksittäisistä tunnetuista levytyksistä voidaan lisäksi mainita Mahlerin kahdeksas ja Schubertin yhdeksäs sinfonia.

• Wagner: Nibelungin sormus (1963–1969)
• Verdi: Requiem (1967)
• Mahler: Sinfonia nro 8 (1971)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Solti Wikimedia Commonsissa